Suomalaiset sisupussilinnut

Tänään avattiin Kuopion museon parvihuoneeseen Markus Varesvuon Selviytyjät-luontokuvanäyttely. Huikean kauniissa valokuvissa seikkailevat pohjoisen linnuston sitkeimmät sissit, ne jotka eivät lennä talveksi etelään vaan sinnittelevät ympäri vuoden kotimetsissään ja tuntureilla. Savon Sanomat haastatteli artikkelissaan tätä kansainvälisestikin tunnettua luontokuvaajaa, joka hehkuttaa lempivuodenaikaansa: talvella valo on kaunista ja kesän auringonpaahdetta pehmeämpää lumen pinnasta heijastuessaan.

Ensimmäiset näyttelyvieraat saapuivat heti aamukymmeneltä. Nähtävästi tämän näyttelyn aihe kiinnostaa niin kokeneita lintuharrastajia ja valokuvaajia kuin lapsiperheitä ja urbaaneja luonnonystäviäkin. Kuvat ovat todella eläviä: sankassa lumisateessa lentävä korppi tai veikeästi kurkisteleva kuukkeli voittavat heti katsojien sympatiat puolelleen. Eikä koko tarina välttämättä edes aukea ensimmäisellä katselukerralla.

Selviytyjien yhteyteen on suunniteltu useitakin yleisötapahtumia. Tulevana sunnuntaina kuopiolainen lintuharrastaja Asta Lähdesmäki esitelmöi lintulaudoilla vierailevista lintumaailman selviytyjistä. Ensi viikolla on minun vuoroni kertoa metsien talvilinnuista Lasten Pakkaspäiviin liittyvillä opastuskierroksilla. Talvisia tapahtumia on siis tarjolla kaikenikäisille.

Lähes kaikki kuvat ovat seinällä - nyt on aika asentaa valoja.

"Seinänpesijöiden" käyttäminen ehkäisee heijastuksia.

Hmm. Näihin valokuviin olisi toinen seinän väri sopinut paremmin...

"Kuukkelin kotimetsä" on lempikuvani tässä näyttelyssä.
Kuva: Markus Varesvuo

Hidastelevatko perhoset?

Viikon ympäristöuutisen mukaan päiväperhoset eivät ole pystyneet siirtymään yhtä nopeasti kohti pohjoista kuin muuttuneet ilmasto-olosuhteet mahdollistaisivat. Parinkymmenen viime vuoden aikana tätä viivettä on syntynyt päiväperhosille Euroopassa keskimäärin 135 km - linnuille hieman enemmän.

Karttaperhonen (Araschnia levana)  Kuva A. ja E Ylönen

Pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, perhosten leviäminen pohjoisemmaksi on ollut kuitenkin keskimääräistä nopeampaa, ja meille onkin viime vuosina saapunut koko joukko uusia lajeja samalla kun aiemmin vain Etelä-Suomessa esiintyneistä lajeista on tullut Keski- ja Pohjois-Suomen asukkeja. Hyviä esimerkkejä näistä ovat karttaperhonen, keisarinviitta, häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen. Sama ilmiö koskee myös monia yöperhosia: esimerkiksi komeat tammiritari-, aaltoritari- ja keltaritariyökkönen ovat levinneet viime vuosina jo Pohjois-Savon korkeudelle.

Ilmaston lämpenemisestä seuraa myös yhä useammin Suomeen asti yltävät perhosten massavaellukset etelämpää Euroopasta. Näistä muistamme hyvin toissavuotisen ohdakeperhos- ja viimekesäisen sinappiperhosvaelluksen.

Sinappiperhonen (Pieris daplidice)      Kuva J. Kettunen

                                                                                   

Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ennustetulla tavalla, uusien lajien vyörylle ei näy loppua lähitulevaisuudessa. Toisaalta monille meidän viileämpään ilmastoon sopeutuneille lajeille voi käydä huonosti ilmastonmuutoksesta aiheutuvan elinympäristöjen muutosten vuoksi.

Uusi vuosi, uudet tuulet

Vuodenvaihteen tienoilla on hyvä viettää muutama päivä suunnitellen tulevaa vuotta ihan kaikessa rauhassa. Tai realistisemmin ajatellen: se olisi hyvä. Ehkä se ensi vuonna jo onnistuu.

Pikaisellakin katselulla tämä vuosi näyttää minun osaltani erittäin mielenkiintoiselta ja vaihtelevalta. Tiedossa on tiukkoja tutustumismatkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin, sillä perusnäyttelyiden uusimiseen tarvitaan valtavasti ideoita ja tietoa toteutuksesta. Nämä tutustumismatkat päästiinkin jo aloittamaan pikaisella Tukholman-reissulla pari viikkoa sitten. Matka ansaitsee ihan oman blogikirjoituksensa - siitä siis lisää hieman tuonnempana.

Kotiympyröissä yksi tärkeimmistä tämän vuoden tavoitteistani on hahmottaa museon ympäristökasvatuksen päälinjat: kokeilla uusia museopedagogisia toimintatapoja ja kehittää omatoimimateriaalia näyttelyihin. Eikä unohtaa sovi omaakaan koulutusta. Museologian opintoni ovat paria raporttia vaille valmiit, ja jo kuukauden päästä alkaa seuraava Museoliiton koulutus, joka käsittelee markkinointia. Ja tietenkin vuoteen mahtuu museokaupan tapaisten juoksevien asioiden lisäksi viisi vaihtuvaa näyttelyä, joista eniten työtä vaatii syksyllä avautuva liito-oravanäyttely. Töitä riittää, ja hyvä niin.

Vuodenvaihteessa tehtiin päätös lasten ja nuorten hyväksi: Kuopion museossa päätettiin luopua alle 18-vuotiaiden pääsymaksusta. Nyt kaikki Kuopion kaupungin museokohteet ovat lapsille ja nuorille ilmaisia. Toivottavasti tämä osaltaan rohkaisee nuoria museoon - nyt ei ainakaan pääsymaksu ole esteenä. Toki nuorten museovieraiden houkuttelemiseen tarvitaan paljon muutakin. Itse toivoisin, että museo olisi esimerkiksi kirjaston kaltainen käyntikohde: mukava koko kansan olohuone, jonne olisi helppo piipahtaa silloin tällöin, yhdessä kavereiden kanssa tai itsekseen.