tag:blogger.com,1999:blog-2248025180327743722024-02-07T04:10:59.504+02:00Kuopion luonnontieteellisen museon blogiMuseon arkea ja juhlaa.<br>
Museotyön hämmästyttävää monimuotoisuutta.<br>
Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museon havaintoja.Jukka Tuononenhttp://www.blogger.com/profile/11711820807744551855noreply@blogger.comBlogger208125tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-29160947668893793582018-07-19T14:34:00.001+03:002018-07-19T14:38:00.282+03:00Kuopion luonnontieteellisen museon blogi uudistuuMuseon blogi on viettänyt hiljaiseloa parin vuoden ajan. Uusi blogi löytyy osoitteesta <a href="https://kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi/">https://kuopionluonnontieteellinenmuseo.fi/</a> , täysin uudistetuilta kotisivuiltamme.<br />
<br />
Tervetuloa seuraamaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-A9dndaLF2caJliMELjt6tWIf5w-W458A7E5u6TTItKozuaJdt9dEyKfJlaF3UT3WvbQNnlRp_nUICCbFPjHvDyFEGndgr1Ft5XimocEJ4rgYJV6Xi5zDyOWKiNdFUAXafRQuNvbDAc7A/s1600/Kallioimarre.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="631" data-original-width="1000" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-A9dndaLF2caJliMELjt6tWIf5w-W458A7E5u6TTItKozuaJdt9dEyKfJlaF3UT3WvbQNnlRp_nUICCbFPjHvDyFEGndgr1Ft5XimocEJ4rgYJV6Xi5zDyOWKiNdFUAXafRQuNvbDAc7A/s320/Kallioimarre.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Korpi-imarre<br />
kuva: L.Rossi</td></tr>
</tbody></table>
<br />Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-59833283342521352162016-04-22T13:07:00.000+03:002016-04-22T13:27:09.255+03:00Kuopio pönttöjen kaupungiksi!<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;"><span style="font-family: inherit;">"O</span>ma
kolo, oma olo”, tuumivat monet linnut talitiaisesta telkkään ja tikkoihin. Kuivassa
ja lämpimässä kolossa on mukava hautoa munia, ja ahdas suuaukko pitää
kutsumattomat vieraat poissa avuttomien poikasten kimpusta. Ikävä kyllä kolopuut
ovat nykyään harmillisen harvinaisia, sillä talousmetsissä ei kolopuita kaivata
ja puut hakataan pois reilusti ennen lahoamisvaihetta.<br /> </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;"></span></span></span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYRJNihn_jdZwXsTLEIJ8Sx2ADtlBROhE7n618S2h7jKK9mcfavT9jUSUcVScDYUMzjyIfHp-WXXweBPUsLfgVOiKOoMoOFRyrsm2m8qulPqdSWuO5kbkKM8rBTcgc4FZJktD0tw-vhvhV/s1600/13059925_1070728226283389_2096930229_n.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYRJNihn_jdZwXsTLEIJ8Sx2ADtlBROhE7n618S2h7jKK9mcfavT9jUSUcVScDYUMzjyIfHp-WXXweBPUsLfgVOiKOoMoOFRyrsm2m8qulPqdSWuO5kbkKM8rBTcgc4FZJktD0tw-vhvhV/s1600/13059925_1070728226283389_2096930229_n.png" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Telkänpöntössä on suuri lentoaukko, ja se sijoitetaan lähelle vesistöjä. <br />
Emo lentää pönttöön melkoisella vauhdilla, joten reitin on oltava selvä. </td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;">Onneksi monelle
kolopesijälle kelpaavat yhtä hyvin ihmisten rakentamat linnunpöntöt. Tänä
keväänä aloitettiin </span><a href="http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa"><span style="line-height: 115%;">Miljoona
linnunpönttöä</span></a><span style="line-height: 115%;"> –kampanja, jonka tavoitteena on saada
Suomen metsiin kirjaimellisesti miljoona pönttöä toukokuuhun 2017 mennessä.
Kuopiolaiset voivat helposti osallistua kampanjaan, sillä kaupungin omistamiin
metsiin saa vapaasti viedä pikkulinnunpönttöjä. Vain rakennetut puistot ja
kadunvarsipuut on jätettävä rauhaan. Jos omat nikkarointitaidot epäilyttävät,
valmiita pönttöjä voi ostaa helposti vaikkapa </span><a href="http://kuopionmuseo.fi/museokauppa-luontoharrastus"><span style="line-height: 115%;">Kuopion
museon museokaupasta</span></a><span style="line-height: 115%;">. </span></span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"></span></span><br />
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;"><b><br />Niksejä
nikkarointiin </b><br /><br />Useimmat linnut eivät ole turhantarkkoja pöntön suhteen –
eiväthän luonnonkolotkaan ole toistensa kopioita. Muutama perusasia on
kuitenkin hyvä muistaa, jos pönttöjä innostuu rakentelemaan itse. Materiaalina
kannattaa ehdottomasti suosia käsittelemätöntä puuta, joko lautaa tai pyöreää
pölliä. Muovinen tai metallinen pönttö on hallayönä hyytävän kylmä, ja helteellä
se muuttuu sietämättömän pätsiksi. <br /><br />Suorakulmainen peruslautapönttö kelpaa
useimmille kolopesijöille. Liian pientä pönttöä ei kannata tehdä, sillä
ahtaissa oloissa vahvimmat poikaset voivat talloa heikot alleen. Liian suureen
pönttöön tarvitaan pehmustetta ja eristeitä niin paljon, että lintuvanhempien
aika kuluu sisustamiseen munimisen ja hautomisen sijasta. <br /><br />Toinen tärkeä mitta
on lentoaukon koko. Jos lentoaukko jätetään halkaisijaltaan alle
kolmesenttiseksi, mahtuvat sisään vain pienimmät sini- ja kuusitiaiset. Vähän
isommasta aukosta pesään pääsevät vaikkapa talitiaiset ja kirjosiepot.
Kolopesijöistä suurimpia ovat lehto- ja viirupöllöt. Viirupöllönpönttö on
kunnioitettava, yli kymmenkiloinen kapistus, jonka hilaaminen korkealle puuhun
on hikistä hommaa. <b><br /></b></span></span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="margin-bottom: 0.0001pt;">
<span style="font-size: small;"><span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;"><b>Pöntöt metsään!</b> <br /><br />Pikkulinnunpönttöjen
ripustamisretkelle voi lähteä mukaan koko perhe – kunhan ripustukselle on
maanomistajan lupa. Pönttöjä voi viedä metsään mihin aikaan vuodesta tahansa. Ripustuksen
ilmansuunnalla ei ole suurta merkitystä, kunhan pönttö ei ole koko päivää
auringonpaahteessa. Autoteiden vierustoille tai muille vaarallisille paikoille
ei pidä viedä pönttöjä, sillä pesästä lähteneet poikaset toikkaroivat usein
päiväkausia holtittomasti pesäpuun lähellä. <br /><br />Metsään vietyjä pönttöjä on
muistettava huoltaa säännöllisesti. Paras huoltoaika on talvella, jolloin
lintujen loiset ovat kuolleet tai kohmeessa. Pönttö tyhjennetään vanhoista
pesäaineksista ja samalla tarkistetaan pöntön ja kiinnitysnarujen kunto. Hyvin
huollettu, laadukas pönttö kestää vuosikausia ja tarjoaa kodin monille uusille
lintusukupolville. </span></span></span></div>
Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-19685972629810502922016-03-08T12:37:00.001+02:002016-03-08T12:37:31.840+02:00Ylistyslaulu vedenalaiselle luonnolle ja muinaisille myyteilleKävimme museoporukalla katsomassa <b>Järven tarinan</b>, joka juuri ampaisi katsojaluvuiltaan <a href="http://yle.fi/uutiset/jarven_tarina_selatti_selanteen_katsojamaarissa/8724069">Suomen kaikkien aikojen katsotuimmaksi dokumenttielokuvaksi</a>. Järven tarina on huikean kaunis ylistyslaulu vedenalaiselle luonnolle. Elokuvan järvet, joet ja purot kimaltavat kristallinkirkkaina, eivätkä kutuasuiset lohikalat häviä väriloistollaan koralliriutoilla asuville kaukaisille sukulaisilleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/KhWumTgsAfo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/KhWumTgsAfo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Järven tarina on - dokumentti-selitteestään huolimatta - ensisijaisesti <b>Antti Tuurin</b> kirjoittama satu, joka pohjautuu muinaissuomalaiseen mytologiaan. Päähenkilönä tarinassa on ainakin itselleni uusi tuttavuus Ahitar, vedenjumalien Ahdin ja Vellamon tytär. Ahitar syntyy lähteistä, vaeltaa puroja ja jokia pitkin järviin, nousee usvana pilviin ja sataa uudelleen maan pinnalle. Kaunis näkemys veden ikuisesta kiertokulusta, joka on yksi elämän edellytyksistä. <br />
<br />
Myytit sekoittuvat todelliseen tietoon kiinnostavasti ja paikoin yllättävästikin. Kalevalassa veden selitetään syntyneen kivestä: "<i>Vuoresta vetonen syntyi</i>..." Muinaissuomalaiset osuivat hämmästyttävän oikeaan, sillä nykykäsityksen mukaan vesi on tullut maapallolle meteoriittien mukana jo miljardeja vuosia sitten. Suuri osa taivaankappaleiden mukana tulleesta vedestä on edelleen maankuoren sisällä kiviin sitoutuneena. Vesi on todellakin syntynyt kirjaimellisesti kivestä. <br />
<br />
Järvien ja rantojen eläinasukkaista tarjoillaan elokuvassa tietoa pieninä anekdootteina. Miten majavat viettävät talvensa? Ovatko hirvet hyviä uimareita? Mistä syvänteiden ravut saavat ravintonsa? Pienet tarinat ovat viehättäviä, väliin liikuttavia, väliin huvittavia. Veteen pissivä saukko tai kohmeisen rupikonnan paarustus hangella nostavat hymyn huulille väkisinkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/qZt4S91zO74/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/qZt4S91zO74?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
Järven tarina herättää ihmetystä ja ihastusta suomalaista luontoa kohtaan - voiko meillä todella nähdä jotain tällaista? Mutta silti jotain jäi puuttumaan. Niin kaunis kuin Järven tarina onkin, se ei kerro kuin murto-osan totuudesta. Suurin osa lähes 190 000 järvestämme näyttää aivan toisenlaisilta kuin elokuvan kristallinkirkkaat vedet. Moni järvi on luonnostaan sameanvärinen esimerkiksi veteen liuenneen humuksen vuoksi, mutta toisaalta lukemattomat aiemmin kirkkaat järvet ovat nykyään samentuneet ihmistoiminnan vuoksi. Etenkin pienet järvet ovat herkkiä rehevöitymiselle, joka johtuu maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden päästöistä.<br />
<br />
Kaunisteltuun tarinaan joutuu tyytymään myös saimaannorppa, yksi elokuvan kiistattomista tähdistä. "Saimaannorppia on jäljellä vain reilut 300, ja ne kaikki asuvat Saimaassa", toteaa kertoja. Mainitsematta jää, että saimaannorppa on harvinainen nimenomaan ihmisten vuoksi. Aiemmin norppia metsästettiin ja niistä maksettiin jopa tapporahaa vuoteen 1948 asti. Norppakannan alamäkeä vauhditti huimasti vahvojen, nailonista tehtyjen kalaverkkojen käyttöönotto. Nykyäänkin merkittävin kuuttien kuolinsyy on kalaverkkoihin hukkuminen. Ja vaikka kalastusrajoituksista päästäisiinkin yksimielisyyteen, varjostaa saimaannorppien tulevaisuutta ilmastonmuutos. Jos rannoille ei kasaannu hankia, norppaemo ei voi kaivaa kuutilleen suojaista lumipesää. Avojäälle tai rannalle syntyneet poikaset ovat alttiita petojen hyökkäyksille. <br />
<br />
Rajattu näkökulma oli elokuvan ohjaajien, <b>Marko Röhrin</b> ja <b>Kim Saarniluodon</b> tietoinen ratkaisu. Röhrin mukaan elokuvan tehtävä ei ole opettaa, vaan vaikuttaa tunteisiin. "Jos joku kokee, että tämä on tärkeää, niin kyllä sen tietää, mitä pitää tehdä. [...] Jos tuntuu tärkeältä, säilytetään. Jos ei, niin annetaan mennä."<br />
<br />
Itse ymmärrän vaikuttavan ympäristökasvatuksen toisella tavalla. Hieno fiilis ei yksin useinkaan riitä herättämään vastuuntuntoa ja toiminnanhalua. Jos toimintaan ryhdytään pelkällä tunnepohjalla ilman oikeaa tietoa, voi lopputulos olla ympäristön kannalta jopa haitallinen. Toisaalta pelkkä tiedon jakaminen ilman tunnetta jättää kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Molempia siis tarvitaan - myönteisiä elämyksiä ja ajanmukaista tietoa, jotta tunnekokemus jalostuu vastuulliseksi toiminnaksi
ympäristön puolesta. <br />
<br />
<br />
Lähteet:<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Cleeves, I., Bergin, E.A., Conel, M., Du, F., Graninger, D., Öberg, K.I. & Harries, T.J. 2014. The ancient heritage of water ice in the solar system. - <a href="http://science.sciencemag.org/content/345/6204/1590">Science 26 Sep 2014: vol. 345, issue 6204, pp. 1590-1593</a>. </span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T.,
Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori,
K.-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Julk.: Raunio, A.
Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Sisavedet_ja_rannat">Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 89–142</a>. </span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Luhtala, J. 2016. <a href="http://www.film-o-holic.com/haastattelut/marko-rohr-kim-saarniluoto-jarven-tarina/">Marko Röhr & Kim Saarniluoto ja Järven tarina</a>. Viitattu 7.3.2016.</span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Suomen ympäristökeskus SYKE 2015. Suuret järvet kunnossa, rannikkovesien tila kehno. </span><span style="font-size: x-small;">- <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Suuret_jarvet_kunnossa_rannikkovesien_ti%2828652%29">Pintavesien ekologinen luokittelu 2013. SYKE, ELY-keskukset ja RKTL</a>. </span><br />
<span style="font-size: x-small;"></span><br />
<span style="font-size: x-small;"></span>
<span style="font-size: x-small;">Ympäristöministeriö 2011. <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Yksittaisten_lajien_suojelu/Saimaannorpan_suojelu">Saimaannorpan suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma</a>. </span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<br />
<br />Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-89720098769906290412016-02-15T12:51:00.000+02:002016-02-15T12:51:12.291+02:00Voiko luonnon arvoa mitata rahassa? Ajatus luontoarvojen rahallisesta mittaamisesta ei ole aivan uusi, mutta 2000-luvulla aiheeseen liittyvä keskustelu on lähtenyt kokonaan uusille urille. Hintalappua koetetaan liimata ekosysteemipalveluille, kuten ravintokasvien pölytykselle, mutta myös kokonaisille ekosysteemeille, ja vieläpä rauhoitetuille eliölajeillekin. Saako hintalappu ihmiset ymmärtämään luonnon tärkeyden, vai onko luontoarvojen myyminen ja ostaminen vain raakaa viherpesubisnestä? Tai onko luonnolla itseisarvoa, jota ei kerta kaikkiaan voi määrittää rahassa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlGAa1w01xzK-Qs4GW844IaC3xZiwJGB3pe6jYTUHUP1raNBa0QUaStiGgU4CcnifBA1XylH-X-Z4e3uK_5JKCBVXYucU5Q4eD5tKmoxEQ1jEOkvwxHvhuSnjWEVLRSTgYDV-DObRVBYVY/s1600/Panoraama+Mets%25C3%25A4polku+TP+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlGAa1w01xzK-Qs4GW844IaC3xZiwJGB3pe6jYTUHUP1raNBa0QUaStiGgU4CcnifBA1XylH-X-Z4e3uK_5JKCBVXYucU5Q4eD5tKmoxEQ1jEOkvwxHvhuSnjWEVLRSTgYDV-DObRVBYVY/s640/Panoraama+Mets%25C3%25A4polku+TP+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikä on tämän metsän arvo? Voiko sitä edes määrittää?<br />
kuva: Tero Pelkonen</td></tr>
</tbody></table>
Luonnon tarjoamien ekosysteemipalveluiden arvottaminen voisi sopia parhaiten sellaisiin ilmiöihin, joissa on jo valmiiksi mukana jokin taloudellinen intressi. Konkreettisimpia esimerkkejä on ravintokasviemme pölytys. Ihmiskunnan eniten käyttämistä ravintokasveista valtaosa vähintään hyötyy merkittävästi hyönteispölytyksestä, ja onpa monen vihanneksen, hedelmän ja marjan sato täysin riippuvainen pölytyksestä. Hyönteiset, ennen muuta mehiläiset, tekevät töitä satojen miljardien eurojen edestä joka ikinen vuosi - eikä tätä työtä voi korvata sen enempää koneilla kuin ihmistyövoimallakaan. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQZ68rxYwph1ejxE69pCISNO1Jj0Fm4whyCPRu-OtKuZkfVcRFl0Sylo_TA-Z2oQlBMDe8gV20aU82c7mehRT92AB0MAu8A_5-V8FBJ3gWa947J-2dtoTqOQHQUJIZeSQbqePY6_Gz2lcc/s1600/20140523_102906.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQZ68rxYwph1ejxE69pCISNO1Jj0Fm4whyCPRu-OtKuZkfVcRFl0Sylo_TA-Z2oQlBMDe8gV20aU82c7mehRT92AB0MAu8A_5-V8FBJ3gWa947J-2dtoTqOQHQUJIZeSQbqePY6_Gz2lcc/s320/20140523_102906.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suurennos kesymehiläisestä, etualalla aito mehiläinen. <br />
Näiden tarmokkaiden työläisten ansiosta ruokapöydässämme on mitä rikkain valikoima <br />
hedelmiä, marjoja ja monia muita ravintokasveja.</td></tr>
</tbody></table>
Mutta miten määritellään kokonaisen ekosysteemin taloudellinen arvo? Miten arvokas on lähimetsäsi? Puutavaralle voidaan laskea markkina-arvo, samoin marja- ja sienisadolle, ja jotain voidaan arvioida metsän hiilensitomiskyvystäkin. Mutta entä virkistysarvo ja muu henkinen hyöty? Metsässä samoilu tutkitusti ylläpitää ja kohentaa hyvinvointia merkittävästi, mutta sairauksia ennaltaehkäisevää toimintaa on ylipäätään vaikeampi mitata rahassa kuin vaivojen hoitamisen kustannuksia.<br />
<br />
Yksi tapa tutkia virkistysarvojen tapaisia luontoympäristön aineettomia hyödykkeitä on selvittää, paljonko ihmiset olisivat valmiita maksamaan niistä, tai kuinka paljon luontoarvojen menettäminen vaikuttaisi esimerkiksi asuntojen hintaan. Kuopion asuntomarkkinoilla käytetään runsaasti ilmaisua "luonnonläheinen", hehkutetaan metsäisiä ulkoilureittejä, jotka lähtevät "suoraan ulko-ovelta", ja kehutaan kauniita maisemia. Jos metsä hakataan ja alue rakennetaan umpeen, alentaako kauniin ulkoiluympäristön häviäminen asunnon arvoa?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjBzfCGOs9HDHvKuDF3lMU0ZPdtcw515d0he7Ic0zH0f98j-dRBqoBQ1Y3Gyl7Wgf2PIIREsBnuiI4HzOsJhcKe73S_1aQQJJcZbl6NMtHRyXB-jardeacSIhLxDgr3EKOnN6ADEKMKdi/s1600/33_Eino-%252C+Oskari-+ja+Seija-myrskyjen+j%25C3%25A4lki%25C3%25A4+PH.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjBzfCGOs9HDHvKuDF3lMU0ZPdtcw515d0he7Ic0zH0f98j-dRBqoBQ1Y3Gyl7Wgf2PIIREsBnuiI4HzOsJhcKe73S_1aQQJJcZbl6NMtHRyXB-jardeacSIhLxDgr3EKOnN6ADEKMKdi/s400/33_Eino-%252C+Oskari-+ja+Seija-myrskyjen+j%25C3%25A4lki%25C3%25A4+PH.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onko metsän arvo = raaka-aineen arvo...<br />
kuva: Paula Hyvönen</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha_C9ZgPsGjyQzd6W7Tqt0SDy4YIfCbNoTzzeA0VAlPy1r7W4e3RfFmGDfLD1Nq1OAMtmni8XhbRYqMqaR5q5HPDhqh0yaOZOIgnE7DBG29O9HdBKDcfnFlbTwFwvu34ZUv4ZX_X06HZLO/s1600/05_ippa+tupala+%25285%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEha_C9ZgPsGjyQzd6W7Tqt0SDy4YIfCbNoTzzeA0VAlPy1r7W4e3RfFmGDfLD1Nq1OAMtmni8XhbRYqMqaR5q5HPDhqh0yaOZOIgnE7DBG29O9HdBKDcfnFlbTwFwvu34ZUv4ZX_X06HZLO/s400/05_ippa+tupala+%25285%2529.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">... vai voiko retkeilylle, elämyksille, liikkumisen riemulle määrittää rahallisen arvon? <br />
Paljonko olisit valmis maksamaan metsäretkestä lapsesi kanssa?<br />
kuva: Ippa Tupala</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Entä voiko elinympäristön tuhoamista kompensoida panostamalla luonnonsuojeluun jossain muualla? Tällaisesta kompensaatiosta tunnetuin esimerkki on ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarkoitettu päästökauppa. Päästökaupan idea on hieno: kasvihuonekaasuille on määritelty enimmäismäärä, ja jos teollisuuslaitos haluaa ylittää tämän määrän, sen on ostettava lisää päästöoikeuksia. Lisäoikeuksia myyvät sellaiset yritykset, joiden päästöt eivät yllä enimmäismäärään. Saastuttaja maksaa, ympäristöystävällinen teknologia kannattaa. Käytännössä päästökaupan tavoite - kasvihuonekaasujen kokonaismäärän vähentäminen - ei ole toteutunut suunnitelmien mukaisesti. Sen sijaan päästökaupasta on tullut maailmanlaajuista miljardibisnestä, jonka rahavirrat ovat houkutelleet markkinoille myös rikollisia. <br />
<br />
Tonni hiilidioksidia on melko simppeli yksikkö ostettavaksi tai myytäväksi, ja ilmakehän kannalta on samantekevää, missä se päästetään ilmoille. Mutta kompensaatioperiaatetta on alettu soveltaa paljon monimutkaisempiin luonnonsuojelukysymyksiin. Jos yritys tuhoaa vaikkapa jonkun uhanalaisen lajin elinympäristön, se voi kompensoida tuhoa panostamalla samantapaisen kohteen suojeluun jossain muualla. Mutta toimiiko kompensaatio? Voivatko tuhotun elinympäristön eliöt siirtyä uudelle suojelualueelle? Voisiko vaikkapa Puijon vanhan metsän hakkaamisen korvata suojelemalla metsää jossain muualla? Rehellinen vastaus kuuluu: ei voi. Kaksi paikkaa eivät ole keskenään samanlaisia, eikä yksi paikka korvaa automaattisesti toista. <br />
<br />
Luonnolla on siis muitakin ulottuvuuksia kuin taloudellinen hyöty. Itse vertaisin luonnon itseisarvoa ihmisarvoon, joka on taloudellisen keskustelun ulkopuolella. Ihmisiltä voi ostaa tuotteita tai palveluksia, mutta ihmisyksilö itse on verrattomasti enemmän kuin tuottamansa taloudellinen hyöty. Ihmiseltä voi ostaa jopa läsnäoloa, mutta inhimillisiä tunteita ei voi ostaa eikä arvottaa. En pysty arvottamaan ihmissuhteitani rahallisesti, enkä haluakaan. En pysty arvottamaan luontokohteita, elinympäristöjä, eliöitä tai koko elämää rahallisesti. Enkä haluakaan. <br />
<br />
<br />
<span style="font-size: small;">Lähteet: </span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Kaaro, J. 2016. Synninpäästökauppaa - miten pankkiireista tuli luonnonsuojelijoita. - <a href="http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225495" target="_blank">Rapport 8.2.2016</a></span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Lönnqvist, H. & Tyrväinen. L. 2009. Mitä asuntomarkkinat kertovat kaupunkiluonnon taloudellisesta arvosta? - Teoksessa <a href="http://www.hel.fi/hel2/Tietokeskus/julkaisut/pdf/09_12_16_Tutkimuksia_6_Backlund.pdf">Faehnle, M., Bäcklund, P. & Laine, M. (toim.) Kaupunkiluontoa kaikille. Ekologinen ja kokemuksellinen tieto kaupungin suunnittelussa</a>. Helsingin kaupungin tietokeskus 6/2009. </span><br />
<span style="font-size: x-small;"> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ulkolinja: Luonnon hintalappu. - TV-dokumentti, esitetty 3.9.2015. <a href="http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/01/ulkolinja-luonnon-hintalappu" target="_blank">Yle Areena.</a> </span><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">Weber, A. 2010. Luonnon arvo euroina. - Geo 5-6/2010</span><br />
<span style="font-size: x-small;"> </span><br />
<span style="font-size: x-small;">Ympäristöministeriö 2010. <a href="http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Rauhoitetut_lajit" target="_blank">Rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeelliset arvo</a>t. - Viitattu 11.2.2016</span>Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-2144330432836904282015-12-04T15:17:00.001+02:002015-12-07T10:11:04.855+02:00Yö museossa - pehmolelujen seikkailutLokakuun lopussa helsinkiläisessä <a href="http://www.hs.fi/kaupunki/a1445656590824" target="_blank">Rikhardinkadun kirjastossa tapahtui</a>: pienten asiakkaiden yökylään tuomat pehmolelut seikkailivat kirjastossa koko yön. Lelujen toilailuista otettiin kuvia, jotka julkistettiin pian tempauksen jälkeen. Tapahtuma oli menestys: kirjastoon tuotiin jopa parisataa yöpyjää!<br />
<br />
Meille Kuopioon idea napattiin heti. Tänne myös lelujen seikkailuja -
jos ei tällä kertaa kirjastoon niin sitten museoon! Mukaan lähti pieni
mutta sitäkin energisempi työryhmä luonnontieteellisen ja
kulttuurihistoriallisen museon sekä markkinointipuolen väkeä, ja tiiviin
suunnittelun jälkeen homma oli tekemistä vaille valmis. Päätettiin,
ettei toteuteta pelkästään yksittäistä yötapahtumaa vaan kokonainen
sarja kuvia, joista voi koota vaikkapa digitaalisen joulukalenterin. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://kuopio.digijoulukalenteri.fi/" target="_blank"><img border="0" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpKrm0TBDKspiDPANC9jq2Wi8gv7XpDrQo1SDWjRPpkQLY6OFhtffKImnbhq9h6vpJux7zCIGjx8yvd33PiG-Hjk9Ybe7dR2jmIYuZB_ejbHKGG8JJmmT2rC0ug6BGygspupITgvu4wyLW/s320/joulukalenterikuva.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yö museossa -joulukalenteri löytyy osoitteesta <a href="http://kuopio.digijoulukalenteri.fi/">http://kuopio.digijoulukalenteri.fi/</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Taustalle tarvittiin tarina. Museossa on hienoja ja arvokkaita esineitä, joten täytyyhän näyttelyillä olla oma vartijansa. Ja niin syntyi kertomus <a href="https://vimeo.com/145510858" target="_blank">museokoira Rikusta</a>, joka on töissä Kuopion museossa yövahtina. Museo on hurjan mielenkiintoinen ja jännittävä paikka, sillä öisin siellä tapahtuu kummia (kukapa meistä ei olisi nähnyt Night at the Museum -komedioita?) Olisi hienoa päästä jakamaan hauskoja hetkiä kavereiden kanssa! Ja koska monet Rikun kaverit nukkuvat öisin, leikkeihin pyydettiin lainaksi lasten pehmoleluja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dxM-ivriM6gv3pXvXuRG2bMoH0pTd0Ohsd2i2x9zlam566lluMQ2S_L8dT6Ts-CrMvnb8YKr9RlogtkK6Clbg' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />Riku käväisi esittäytymässä Kuopion joulukauden avajaisissa 21.11., ja ensimmäiset pehmolelut lähtivät museokoiran matkaan jo silloin. Suurin osa leluista tuotiin museolle seuraavan viikon aikana. Niitä kertyikin mukavasti jopa 53! Leikit jatkuivat viikon verran, ja niistä päästiin tallentamaan toinen toistaan hulvattomampia hetkiä. Kuvat julkaistaan <a href="http://kuopio.digijoulukalenteri.fi/" target="_blank">Lupa innostua -sivuston joulukalenterissa</a> 1.-24.12.2015. Toivottavasti joulukalenteri innostaa katselemaan museoita uusin silmin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuPt6zGcJ25pFkn59FFUcC3x4Dpm8PjPu8lCS1DagxKHZ-_XF5yfk6uZqQmJTOC1knijQCzc3bNXo5ByLiopDPF1nl7dItC8fKpDl_sOVMV93OhdhsERkq-krD_XyXXINzf86Mbdixh-5I/s1600/WP_20151121_009+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuPt6zGcJ25pFkn59FFUcC3x4Dpm8PjPu8lCS1DagxKHZ-_XF5yfk6uZqQmJTOC1knijQCzc3bNXo5ByLiopDPF1nl7dItC8fKpDl_sOVMV93OhdhsERkq-krD_XyXXINzf86Mbdixh-5I/s320/WP_20151121_009+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" width="207" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Museokoira Riku Kuopion torilla ensimmäisten uusien ystäviensä kanssa. <br />
kuva: Kaisu Tolvanen</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UI-XW0CbrpkMZtV90zKQ5WwG_WfWMokM6zz8hwGIVoNPXqxg6dqo89Ih9MTwYciTFzWoF8_euxDAmWnVoyy3h82g_y-y8GYnICEeBMppMODhl9OaEK7Ywt8QsfgLH3neWNkIiDn2gG9U/s1600/12291881_10156244421660244_215408521774382592_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UI-XW0CbrpkMZtV90zKQ5WwG_WfWMokM6zz8hwGIVoNPXqxg6dqo89Ih9MTwYciTFzWoF8_euxDAmWnVoyy3h82g_y-y8GYnICEeBMppMODhl9OaEK7Ywt8QsfgLH3neWNkIiDn2gG9U/s320/12291881_10156244421660244_215408521774382592_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Selfiessä Rikun lisäksi idean toinen äiti Kaisu Tolvanen Pikku-Rikunsa kanssa. <br />
Normipäivä toimistolla. </td></tr>
</tbody></table>
Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-44938650375265123582015-11-19T14:46:00.001+02:002015-11-19T14:46:43.134+02:00Lennokas museosyksySyksy on ollut aikamoista haipakkaa. Avasimme <a href="http://kuopionmuseo.fi/" target="_blank">Kuopion museossa</a> kaksi luonnontieteellistä näyttelyä, ja niiden valmistelussa vierähti kuukausi jos toinenkin melkoista vauhtia. Mutta valmista tuli, ja tätä kirjoittaessani näyttelyiden oheisohjelmatkin pyörivät jo täyttä häkää.<br />
<br />
Lokakuussa alasaleihin pyrähti kokonainen lintuparvi. Tampereen museokeskus <a href="http://vapriikki.fi/" target="_blank">Vapriikin</a> valmistama näyttely <b>Lennossa </b>valottaa lintujen elämää ja evoluutiota sekä lentämisen mysteeriä. Eikä näyttelyssä ole unohdettu lintuihin liittyviä tarinoita tai myyttejäkään. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2w1ZgBa7N2vlmTlXTlwBG5OLcyB3TtYtTZx5HSoA_Oi7E2pqWX4VFy8EDLoKKBWrYj65bYmfv6_HkM_304NjDUX0bc1tVnNDHMXfYiGe0efpzjMfMvVI9TR_cob_J1SMr8zvUjfC8VJMS/s1600/20151007_092728.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2w1ZgBa7N2vlmTlXTlwBG5OLcyB3TtYtTZx5HSoA_Oi7E2pqWX4VFy8EDLoKKBWrYj65bYmfv6_HkM_304NjDUX0bc1tVnNDHMXfYiGe0efpzjMfMvVI9TR_cob_J1SMr8zvUjfC8VJMS/s320/20151007_092728.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perusnäyttelyn strutsi halusi ehdottomasti osallistua Lennossa-näyttelyyn, <br />vaikka ei pysty lentämään. Onneksi museon vahvat miehet antavat mielellään kantoapua.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhzFeDP_9tK0R1Xm6-xoDz_NyD9PY0AAt3AjAceRXRM97fkT2S9jK0SDHnR9fCSRdyn1RBa1nSem0JEfgJWRCc6u41WtLQtC9_cypGPSPOVY0jxwEYhdr8vpCx7-YUSuwsl10HdbJ1GPxF/s1600/20151009_104426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhzFeDP_9tK0R1Xm6-xoDz_NyD9PY0AAt3AjAceRXRM97fkT2S9jK0SDHnR9fCSRdyn1RBa1nSem0JEfgJWRCc6u41WtLQtC9_cypGPSPOVY0jxwEYhdr8vpCx7-YUSuwsl10HdbJ1GPxF/s320/20151009_104426.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Munien asettelu on vakava paikka.</td></tr>
</tbody></table>
Vapiikissa esillä ollut Lennossa oli kokonaisuudessaan aivan liian suuri tiloihimme, ja niinpä näyttelystä lohkaistiin Kuopion museoon mahtuva osa. Plansseja lukuun ottamatta visualisointi on omaa käsialaamme, sillä kiertävään näyttelyyn ei kuulunut esineitä tai konservoituja eläimiä. Onneksi kokoelmissamme on varsin mukava valikoima lintuja, ja lisäksi näyttelyä varten lainattiin esineitä Kansallismuseosta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Lisäksi näyttelyyn teetettiin uusiakin rakenteita. Museovieraat pääsevät ihailemaan esimerkiksi eksoottisten lintujen upeanvärisiä sulkia tai kokeilemaan lintujen tarkkailemista melkein oikeasta lintutornista. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKEbBXR_tv8Y8-YSit95zjGRhQiAt0FePIDNb4rds6cf6qzZCrQT-NSOA5gUobPCCg2VZO0pkt42EX1JTicArguExLX9gY91hbF7OLhBTfPN33hIdfqJ1yX_TC2ccAAJYscjaB9zhLilfE/s1600/20151027_104438.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKEbBXR_tv8Y8-YSit95zjGRhQiAt0FePIDNb4rds6cf6qzZCrQT-NSOA5gUobPCCg2VZO0pkt42EX1JTicArguExLX9gY91hbF7OLhBTfPN33hIdfqJ1yX_TC2ccAAJYscjaB9zhLilfE/s320/20151027_104438.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuopion museon lintutorni on ainutlaatuinen. Missä muualla voi nähdä yhdellä kertaa tuttuja savolaisia metsälintuja, Lapissa pesiviä haukkoja, harvinaisia merilintuja ja vieläpä erään afrikkalaisen jättiläislinnunkin? </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0OdL7MVyNvBbNPCx4GjK623XXSIIPwIJ5De7ih2TH9O8LhqQt57Y-EgYCGniPDqrvzOFRqG1guNReYN_8MHSEr1OR-Pq90_pOCNKoGwD9UoBSpEgE6ydZ8R2eMFrUVwx82X00jYR6vtTt/s1600/20151027_103946.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0OdL7MVyNvBbNPCx4GjK623XXSIIPwIJ5De7ih2TH9O8LhqQt57Y-EgYCGniPDqrvzOFRqG1guNReYN_8MHSEr1OR-Pq90_pOCNKoGwD9UoBSpEgE6ydZ8R2eMFrUVwx82X00jYR6vtTt/s320/20151027_103946.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lennossa-näyttelyssä on hyvä harjoitella vaikkapa lintujen lajintunnistusta. <br />Tässä lapsiryhmää opastaa Risto Kerminen. </td></tr>
</tbody></table>
Lennossa on esillä tammikuun loppuun asti. Toinen vasta avattu näyttelymme on esillä reilusti pitempään, jopa ensi vuoden marraskuuhun asti. <b>Veden viljaa</b> esittelee lähes koko Kallaveden kalalajiston kirjon - suurimman osan lajeista sangen perusteellisesti. Näyttely on omaa tuotantoamme ja ensimmäinen näin laaja kala-aiheinen näyttely Kuopion museon historiassa! Käsikirjoittajana toimi amanuenssi <b>Marko Kelo</b>, iktyonomi itsekin, joten asiantuntemusta riittää.<br />
<br />
Veden viljaa -näyttelyn yleisötapahtumat sijoittuvat ensi vuoden puolelle. Tiedossa on muun muassa kalajuttuja Eläinvartti-opastuksissa, kiinnostavia luentoja ja kalastusretkiä koko perheelle. Entä mitä tarkoittaakaan <i>NightFish</i>-tapahtuma... :-)Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-31392575045592042602015-10-26T13:44:00.000+02:002015-10-26T13:44:39.776+02:00Erityinen retki PölhönsaareenLuonnontieteellisen museon syyskausi alkoi aivan erityisen retken merkeissä. Pölhönsaaren parkkipaikalle kokoontui eräänä syksyisenä iltapäivänä ryhmä näkö- ja kuulovammaisia osallistujia sekä useita avustajia, ja suunnitelmissa oli helppo mutta sitäkin elämyksellisempi lähiluontoretki. Tavoiteena oli patikoida Pölhönsaaren tulipaikalle evästämään ja tulistelemaan sekä tutustua mahdollisimman monen aistin avulla Kuopion rikkaaseen luontoon.<br />
<br />
Opastusta suunnitellessa oli selvää, että mukaan tarvitaan tulkki, joka kääntää opastuksen viitotuksi puheeksi, ja sellaisia löytyikin Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Lisäksi halusin kokeilla äänentoistojärjestelmää, joka toimii myös ulkona opastettaessa. Sain kokeiltavakseni <a href="http://www.kuurosokeat.fi/" target="_blank">Suomen Kuurosokeilta</a> seitsemän vastaanottimen järjestelmän, joka tuntui toimivan varsin hyvin sekä induktiosilmukalla että tavallisilla kuulokkeilla. Äänentoisto tuli tarpeeseen, sillä sattumalta Saaristokatua remontoitiin juuri Pölhönsaaren edustalla, ja taustamöykkä olisi haitannut opastusta huomattavasti. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP0O7DQyNe24zXqlWOwfENlA_lL_Tlt-Yfts4etZeZzN7v641VARSqn0JnwdWlxR9PobGwsLwitYACL0CsVd2u6OLBC9JYmfmGOxI5a0r8Uxb9AxOmOzyp5cv6PLwoH_p2kz4lubgUXFbI/s1600/IMG_0089.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP0O7DQyNe24zXqlWOwfENlA_lL_Tlt-Yfts4etZeZzN7v641VARSqn0JnwdWlxR9PobGwsLwitYACL0CsVd2u6OLBC9JYmfmGOxI5a0r8Uxb9AxOmOzyp5cv6PLwoH_p2kz4lubgUXFbI/s320/IMG_0089.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pölhönsaaren luontoretkellä koko opastus tulkattiin viitotuksi puheeksi.<br />
Myös äänentoisto- tai oikeastaan kuuntelujärjestelmä oli käytössä koko ajan.<br />
kuva: Anne-Mari Jaamalainen</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKsv0CpDoiP4TxOtYiAkAx92Bl-8mXFb5YPaNfJ2lmOecImnLG_Q7NBwjgngBc7y1BlI4OpFa2wD4iGwgDotNABgPYfXT2Muh-eEvX0N4P5jn1nScjLxFYGdVbZxTiJDgtiV9Cj9jWOSNk/s1600/IMG_0092+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="254" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKsv0CpDoiP4TxOtYiAkAx92Bl-8mXFb5YPaNfJ2lmOecImnLG_Q7NBwjgngBc7y1BlI4OpFa2wD4iGwgDotNABgPYfXT2Muh-eEvX0N4P5jn1nScjLxFYGdVbZxTiJDgtiV9Cj9jWOSNk/s320/IMG_0092+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Matkalla tulipaikalle pysähdyttiin tutustumaan esimerkiksi eri puulajeihin ja suomalaisiin luonnonmarjoihin. <br />
kuva: Anne-Mari Jaamalainen</td></tr>
</tbody></table>
Kävelymatka tulipaikalle oli lyhyt mutta melko haastava. Kuopion maasto on tunnetusti jyrkkäpiirteistä, joten pidin patikointitahdin leppoisana. Pieniä pysähdyksiä tehtiin usein. Jokaisessa opastuspisteessä oli varsinaisen opastuksen lisäksi muistettava tarjota osallistujille niin kuuloon, näköön kuin tuntoaistiinkin perustuvia havaintoja - mikä tarkoitti valtaisaa määrää mukana kuljetettavaa materiaalia! Olin saanut lainaksi kokoelmista muutamia lintuja, joita osallistujat saivat varovasti tunnustella, ja lisäksi soitin niiden ääninäytteitä <a href="http://kirjasto.kuopio.fi/work?workId=a92b93a9-82af-4653-8ad1-0926aa9f67d8" target="_blank">Linnut äänessä</a> -kirjasta. Eikä muitakaan aisteja ollut unohdettu. Retken ajankohta osui sopivasti parhaaseen marja-aikaan, ja niinpä määräsin kaikille osallistujille cocktailin "pieniä punaisia ja sinisiä pillereitä" eli mustikoita, puolukoita ja vadelmia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCkgVNO_5BhOksEjfxQmsPC_biUZPupvgmk4hgdd_XmIYFAP0T8BelhXHZbXX4j7fT_CIU92Wm9RfOYCX35fphcb_zR6p3TevGwB_mH-tYV2q37bDqgQDzptsOqKNdgP_PPkkwfy9DSIqQ/s1600/IMG_0109.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCkgVNO_5BhOksEjfxQmsPC_biUZPupvgmk4hgdd_XmIYFAP0T8BelhXHZbXX4j7fT_CIU92Wm9RfOYCX35fphcb_zR6p3TevGwB_mH-tYV2q37bDqgQDzptsOqKNdgP_PPkkwfy9DSIqQ/s320/IMG_0109.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Retkipäivä oli lähes sateeton, ajoittain jopa aurinkoinen ja tyyni!<br />
kuva: Anne-Mari Jaamalainen</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0j1_l5Tm-O6eK-MHk-hahJOPBiC7uSvRr4aUB-fDvAKK8756EHpuK5LvdX6iEmZk7_edPFYBySIlQz9RgHSPwq7I75GAxmH1rVAAKuillz1URROPAQxlhEUbNuEnUvPQTxeEtD1XurJ2f/s1600/IMG_0106.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0j1_l5Tm-O6eK-MHk-hahJOPBiC7uSvRr4aUB-fDvAKK8756EHpuK5LvdX6iEmZk7_edPFYBySIlQz9RgHSPwq7I75GAxmH1rVAAKuillz1URROPAQxlhEUbNuEnUvPQTxeEtD1XurJ2f/s320/IMG_0106.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Retken kohokohta on usein tulilla istuskelu ja makkaran paistaminen!<br />
kuva: Anne-Mari Jaamalainen</td></tr>
</tbody></table>
Pölhonsaaren retki oli ensimmäinen varsinainen tapahtuma tänä keväänä alkaneen kaksivuotisen <i>Esteettömiä museoelämyksiä</i> -hankkeen puitteissa. Hankkeen tarkoituksena on parantaa museopalveluiden saavutettavuutta niin näyttelyiden, museo-opetuksen kuin verkkopalveluidenkin osalta. Ensimmäisessä vaiheessa tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat olleet <a href="http://www.psnry.fi/" target="_blank">Pohjois-Savon näkövammaiset</a>, <a href="http://www.kuuloliitto.fi/fin/yhdistykset/yhdistykset_piireittain/ita-suomen_kuulopiiri/" target="_blank">Kuopion Kuulo</a>, <a href="http://tukipilari.fi/" target="_blank">Tukipilari</a> ja <a href="http://www.humak.fi/humak/alueyksikot/kuopio-humak/" target="_blank">Humanistisen ammattikorkeakoulun Kuopion yksikkö</a>. Yhdessä tämän ihailtavan aktiivisen porukan kanssa suunnittelimme pitkään retken kestoa, kohdetta ja käytännön järjestelyjä. Yksin en olisi hoksannutkaan kaikkia tärkeitä yksityiskohtia.<br />
<br />
Seuraavaksi suunnitellaan erityisiä oheistapahtumia syksyn ja talven näyttelyihin. Kuopion museo -rakennus ei tunnetusti ole todellakaan esteetön, mutta jotain voidaan toki tehdä jo ennen koko talon remonttia. Toissaviikolla avatun <b>Lennossa</b>-näyttelyn yhteyteen on suunniteltu niin viittomakielistä videoesittelyä, viitotuksi puheeksi tulkattua opastusta kuin näyttelytekstien tulostamista pistekirjoituksella. Pienin askelin kuljetaan kohti saavutettavampaa museota!Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-26428998233807740592015-09-14T15:19:00.001+03:002015-09-14T15:19:18.750+03:00Lepakot on POP!Loppukesällä Kuopion valtasi melkeinpä lepakkobuumi. <a href="http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/kaupungin-kupeesta-loytyi-uusi-harvinainen-lepakko/2101153" target="_blank">Sanomalehdissä</a> on ollut artikkeli jos toinenkin näistä oudoista yölentäjistä, ja aiheeseen liittyvältä keskustelulta ei ole voinut välttyä. Kaikki lepakot ovat tiukasti EU-direktiivin suojelemia, joten lepakkohavainnot voivat hyvinkin vaikuttaa maankäytön suunnitteluun. <br />
<br />
Tarina alkoi elokuun alkupuolella, kun Savilahdessa havaittiin epätavallista lepakon kaikuluotausääntä. Erinomaisella lepakkodetektorilla varustautuneet tutkijat <b>Samuel Hartikainen</b> ja <b>Markus Johansson</b> saivat äänen tallennettua ja pääsivät perehtymään tarkemmin ääneen sekä siitä muunnettuun spektrogrammiin. Havainto viittaa vahvasti erittäin harvinaiseen <i>lampisiippaan</i>, eteläiseen lepakkolajiin, joka on havaittu Suomessa vain muutaman kerran.<br />
<br />
Mahdollisen lampisiipan löytyminen innosti tutkijoita retkeilemään Savilahden tienoilla ahkerasti. Alueelta havaittiinkin runsaasti pohjanlepakoita ja vesisiippoja - ja vähän myöhemmin mitä todennäköisimmin toinen harvinaisuus, <i>pikkulepakko</i>. Ilmeisesti Neulaniemen, Savisaaren ja Niuvan seutu ovat nahkasiipien suosiossa - kenties iäkkäiden rosokaarnaisten puiden, kallionkolojen, luolien ja vanhojen rakennusten ansiosta. Lisäksi monet lepakot suuntaavat öisin järvenrantaan saalistamaan hyönteisiä.<br />
<br />
Lepakkobuumiin pääsivät osalliseksi myös tämänvuotiset museon lepakkoretkeilijät. Opas <b>Laura Niinimäki </b>johdatti alkusyksyn pimenevässä illassa kolmikymmenpäisen porukan kohti Vuorilampea. Eikä retkikunta joutunut pettymään. Tuskin detektorit oli napsautettu parkkipaikalla päälle, kun ensimmäiset saalistussäksätykset täyttivät ilman. Lyhyellä kävelyllä Kolmisopenlammelta ja Vuorilammelle onnistuttiin havaitsemaan vesisiippoja, viiksi- tai isoviiksisiippoja ja lukuisia pohjanlepakoita. Vuorilammen tulipaikalla pysähdyttiin tunnelmalliselle yöpalalle ja päästiin seuraamaan taskulamppujen valossa vesisiippojen saalistusta lammen pinnan tuntumassa.<br />
<br />
Yöllinen lepakkoretki on tunnelmallinen ja jännittävä elämys. Detektori avaa portin täysin uudenlaiseen maailmaan, ja asiantuntevan oppaan kertomukset kartoittavat lepakoiden elämää hieman syvemmältä. Toivon todellakin, että meneillään oleva lepakkobuumi ei heti ota laantuakseen, vaan innostus saa ihmiset sekä retkeilemään luonnossa että kantamaan huolta omasta lähiympäristöstään. Lepakoiden suosimat metsät ja rannat tarjoavat elinmahdollisuuksia lukuisille muillekin lajeille. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-9534940174506863492015-08-26T11:19:00.000+03:002015-08-26T12:42:55.960+03:00Pelätty nunna levittäyttyy yhä pohjoisemmaksi <h3>
Ajankohtaista hyönteismaailmassa</h3>
<br />
Viime vuosina Suomessa on runsastunut ja levittäytynyt kohti pohjoista havununnaperhonen, joka on aiemmin aiheuttanut suuria metsätuhoja Keski-Euroopassa ja Etelä-Ruotsissa. Suomessa laajoja tuhoja ei kuitenkaan ole toistaiseksi esiintynynyt. Vielä
1980-luvulla havununna oli harvinainen etelärannikon laji, mutta viime vuosina ja aivan viime päivinä
aikuisia perhosia on tavattu Vaasa-Kuopio-Joensuu-linjalla saakka. Lajin levittäytyminen kohti pohjoista johtuu ensisijaisesti ilmaston lämpenemisestä.<br />
<br />
Havununnalle ovat tyypillisiä runsaat massaesiintymät, jolloin miljoonat toukat voivat syödä neulasettomiksi valtavia metsäalueita. Tuhot ovat olleet pahimpia yhden puulajin istutuskuusikoissa ja -männiköissä, mutta ne on saatu vähitellen vähenemään palauttamalla metsät sekametsiköiksi.<br />
<br />
Villakkaiden heimoon kuuluvan lajin suomenkielisen nimen alkuosa johtuu toukan pääravinnosta, havupuiden neulasista, loppuosa siipien mustavalkoisesta nunnan puvun värityksestä. Moniruokaisina toukille kelpaavat myös monien lehtipuiden ja varpujen lehdet.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjecCbHNicJxjjrHKFBov_QpwjhPxZynXqAUV-L0kECwGNpOpnu54Ab6Q7DEw3D83fQNFxHO87UzttLRUu-N7HNyIEEN3_-ucvyV6eqOaGfn9SHaW8ut3UuFAnVvxnk-rggNTGvj_08yzA/s1600/1024px-Lymantria_monacha_Buchstein01.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjecCbHNicJxjjrHKFBov_QpwjhPxZynXqAUV-L0kECwGNpOpnu54Ab6Q7DEw3D83fQNFxHO87UzttLRUu-N7HNyIEEN3_-ucvyV6eqOaGfn9SHaW8ut3UuFAnVvxnk-rggNTGvj_08yzA/s320/1024px-Lymantria_monacha_Buchstein01.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Havununna (<i>Lymantria monacha</i>) päivälevolla. <span style="font-size: xx-small;">Kurt Kulac CC-BY-SA-3.0</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yöaktiivisen, 3-4 cm pituisen aikuisen perhosen voi tavata heinä-elokuussa myös päivälevolta puiden rungoilta tai seiniltä valojen houkuttelemina.<br />
<br />Jukka Kettunenhttp://www.blogger.com/profile/04919852489827660124noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-5765589216286227692015-07-22T09:00:00.000+03:002015-07-22T09:00:04.426+03:00Retkipäivä: Tiilikkaan!Tiilikkajärven kansallispuisto on mitä mainioin päiväretkikohde. Rautavaaran ja Sotkamon rajalla sijaitsevassa pikkuisessa puistossa merkittyjä reittejä on parikymmentä kilometriä, ja polut kulkevat helpossa harju- ja suomaastossa. Kosteimpiin kohtiin on rakennettu pitkospuut, joista iso osa on hiljattain uusittu. Merkityt reitit sijoittuvat Tiilikkajärven itäpuolelle ja järven keskellä kulkevalle harjulle, ja tällä kertaa valitsimme kohteeksi noin seitsemän kilometrin mittaisen Uiton kierron. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMB0UCvxxVoA1b9G7UE-YC2IOwjiIHRzaIG6U0fQwFgO1qDsnWLuXakAiRxjzVshD4pi3jY7D7n99vXV1n6OnB910E7RuqwiHlPR2R5Gx_vfMkogrywO9S32mEiFeTY40qy3zVOP1UZ5F/s1600/tiilikan+kartta.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuMB0UCvxxVoA1b9G7UE-YC2IOwjiIHRzaIG6U0fQwFgO1qDsnWLuXakAiRxjzVshD4pi3jY7D7n99vXV1n6OnB910E7RuqwiHlPR2R5Gx_vfMkogrywO9S32mEiFeTY40qy3zVOP1UZ5F/s320/tiilikan+kartta.png" width="297" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ainoa merkitty ympyräreitti on puiston eteläosassa kulkeva Uiton kierto. <br />Pohjoisniemestä ei pääse harjua pitkin kuivin jaloin Sammakkotammelle.<br />kartta: Metsähallitus</td></tr>
</tbody></table>
Uiton kierto kulkee upeiden aapasoiden halki. Tähän aikaan vuodesta kämmekät kukkivat kauneimmillaan, ja niitä on helppo ihailla pitkospuilta. Hyttysten määrä oli sangen siedettävä: pienen tuulen puhallellessa jopa patikointi T-paidassa onnistui ilman turhia ininöitä. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqxG1gFTe6TsCZMbNEgf2g__GDQCJiLhrfFL_M8NVpfXv5IO9OefFjyCIAYjl8QxV_Z_wevXPKgbxomI0CFfRq0ca5g1_cLXeJduxBu9MGFlQTzRyPXOGhYrKNA6K-XIR5dWWKqb200Bpb/s1600/tiilikka_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqxG1gFTe6TsCZMbNEgf2g__GDQCJiLhrfFL_M8NVpfXv5IO9OefFjyCIAYjl8QxV_Z_wevXPKgbxomI0CFfRq0ca5g1_cLXeJduxBu9MGFlQTzRyPXOGhYrKNA6K-XIR5dWWKqb200Bpb/s320/tiilikka_03.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suolla reitti kulkee pitkospuita pitkin. </td></tr>
</tbody></table>
Kesäisin retkeilijän on helppo pysähtyä uimaan ja virkistäytymään ihanille luonnonhiekkarannoille. Niistä kuuluisin on Venäjänhiekka, jonne on rakennettu puiston suosituin leirintä- ja tulipaikka. Vaikka puisto on melko rauhallinen, saattaa Venäjänhiekalla kauniina päivänä olla muutakin porukkaa. Valitsemamme retkipäivä oli yksi tämän kesän harvoista sateettomista, jopa lähes aurinkoisista päivistä, ja niinpä jatkoimme suosiolla Kalmoniemen päähän rauhallisemmalle kahvittelupaikalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8-Q2fRQy1y3_q-8KD_LlDU2XzDWRYwneQxcfoRUYEkSqEwDsuU3S51SuUi_H-D4hUYaXzsbauc-__uL74eHBuZdAeMIcPmDFGy-zIC7-qU0MaiMBdrXyWpmwPGAiDN2tSGaRStwNmEgMB/s1600/tiilikka_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8-Q2fRQy1y3_q-8KD_LlDU2XzDWRYwneQxcfoRUYEkSqEwDsuU3S51SuUi_H-D4hUYaXzsbauc-__uL74eHBuZdAeMIcPmDFGy-zIC7-qU0MaiMBdrXyWpmwPGAiDN2tSGaRStwNmEgMB/s320/tiilikka_02.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Silmä lepää Tiilikkajärvella...</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-4aIxMGb_QEV0MgFg-GIcdzT31ali9PX9RfqJRLPCQmNF4-is943lYsX1cYoCQEZxy3AOBQfWCL33eRj9eoa3t-4m8sPatXb-6h3nr7Md-IjnnZkeFkT0DsBny_avkD_baSKu69C1d2U0/s1600/tiilikka_04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-4aIxMGb_QEV0MgFg-GIcdzT31ali9PX9RfqJRLPCQmNF4-is943lYsX1cYoCQEZxy3AOBQfWCL33eRj9eoa3t-4m8sPatXb-6h3nr7Md-IjnnZkeFkT0DsBny_avkD_baSKu69C1d2U0/s320/tiilikka_04.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahvitauolle osallistui myös sarvijaakko.</td></tr>
</tbody></table>
Paluumatka Sammakkotammelle kuljettiin hienoissa harjumaisemissa. Tiilikassa kannattaa kuitenkin muistaa välillä katsoa jalkoihinsa maisemien ihailun lomassa, sillä kansallispuistossa elää paljon kyitä. Tällä reissulla onnistuimme näkemään niistä yhden, harmaan sahalaitaisen koiraskäärmeen. Väistimme sitä kohteliaasti toiselle polulle. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKCmRurtmd9tlhWQ_-YruKwLqnYPqcBjd4-yn-BXi6icjHoV4N3cQjcvev2-UpIhMLdzICgnLjhXFN14Maux1EXQ_Mhi5cxbPc_sWlkRom8U52kgBOl_4A88jMo-aUxbe8HnJ4FsZqrde2/s1600/20150711_130648+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKCmRurtmd9tlhWQ_-YruKwLqnYPqcBjd4-yn-BXi6icjHoV4N3cQjcvev2-UpIhMLdzICgnLjhXFN14Maux1EXQ_Mhi5cxbPc_sWlkRom8U52kgBOl_4A88jMo-aUxbe8HnJ4FsZqrde2/s320/20150711_130648+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" width="292" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sammakkojärven rannalla. Joko jatketaan eteenpäin? kysyy Tilhi.</td></tr>
</tbody></table>
Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-91014113662988006452015-07-15T14:31:00.004+03:002015-07-15T14:31:57.046+03:00Torjuntavoitto häämöttääVuosi sitten kirjoitin raivokkaasta <a href="http://kulumus.blogspot.fi/2014/08/yhden-naisen-sota.html" target="_blank">yhden naisen sodasta</a>, jonka julistin jättipalsameille. Asuinalueellani Julkulassa, tai oikeastaan viereisellä Länsi-Puijolla on järjestetty kaupungin, Metsähallituksen ja KLYYn yhteistyöllä palsaminpoistotalkoita jo useita vuosia, ja päätin viime kesänä jatkaa talkoilua omin päin. Ostin viikatteen ja annoin palaa.<br />
<br />
Tänä vuonna sotaan liittyi pari muutakin suivaantunutta. Perustimme vapaamuotoisen <a href="http://www.sll.fi/pohjois-savo/klyy/toimintaa-ja-tapahtumia" target="_blank"><b>Viikatemiehet</b></a>-ryhmän, joka toivottavasti koituu jättipalsamien kohtaloksi ainakin yhdellä alueella. Ostimme kaupungin talkooavustuksen turvin muutaman viikatteen ja pari muuta työkalua lisää, ja hyökkäsimme kesäkuussa kasvustojen kimppuun uusin innoin. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBBlWL25GzwGA7YkZ7GxWL16yWFg8UjF8E-_vLZlA7A3YknSKZoVyE4ahgwqrgJW6C7vJlSJJ9yEpqRktVgXyXkQrFf9-XtchvhPcQIWJAqI5_Rr8dAw_eK8F-OKuuofwtsWlqgt0MsAci/s1600/20150714_192308+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBBlWL25GzwGA7YkZ7GxWL16yWFg8UjF8E-_vLZlA7A3YknSKZoVyE4ahgwqrgJW6C7vJlSJJ9yEpqRktVgXyXkQrFf9-XtchvhPcQIWJAqI5_Rr8dAw_eK8F-OKuuofwtsWlqgt0MsAci/s320/20150714_192308+%25E2%2580%2593+Kopio.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mitä puuttuu kuvasta? Tuhansia ja taas tuhansia jättipalsameita!<br />Reilussa tunnissa muutaman ihmisen voimin saa niitettyä aikamoisen alan.</td></tr>
</tbody></table>
Pari päivää sitten kuljin kriittiset silmät auki Länsi-Puijolla ja kartoitin pahimpia jättipalsamipaikkoja eilisiä Metsähallituksen, kaupungin ja KLYY:n yhteistalkoita varten. Ja uskottava se on. Jättipalsamit ovat todellakin vähentyneet! Viime- ja toissavuotisia läpitunkemattomia palsamikkoja ulkoiluteiden varsilla ei enää juuri näy, ja maastossa huomaa selvästi, missä on käyty niittämässä tai kitkemässä. Usean vuoden mittainen yhteistyö on ollut voimaa: kaupunki on raivannut ulkoilureittien varsia, yhteistalkoilla on poistettu luonnonsuojelualueita pahiten uhkaavia kasvustoja ja Viikatemiesten porukka on jatkanut työtä muualla Länsi-Puijolla. Toki tekemistä on edelleen, ei palsami kokonaan ole tästäkään kaupunginosasta hävinnyt, mutta konkreettinen tulos rohkaisee jatkamaan.<br />
<br />
Yksi tämänvuotista torjuntatyötä helpottava tekijä on viileä sää. Yleensä jättipalsamin kukinta on heinäkuun puolessavälissä parhaimmillaan, tai kenties kasvi on jopa jo siemenkotavaiheessa. Tänä vuonna ensimmäiset kukat ovat avautuneet vasta nyt. Hyvää niitto- ja kitkemisaikaa on vielä jäljellä, joten työ jatkuu. Eikä tarkoitus ole jäädä laakereille lepäämään tulevaisuudessakaan. Hienokin tulos häviää muutamassa vuodessa, jos jättipalsamin annetaan vallata kasvupaikkansa uudelleen. <br />
<br />
Torjuntavoitto häämöttää - nyt ei anneta periksi!Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-83438025095909671572015-07-08T15:33:00.002+03:002015-07-17T11:30:47.581+03:00Sitruunavästäräkki pesi Kuopiossa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="height: 376px; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center; width: 447px;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF6kD7sJdQHAPVfOoYKA3lHssON7olcb42G6KrUN6U_JgNMIbq3DiooAIdHHu_EQKJ5i3fEe3qvgK9866HMRKboWuBkuy5oYd0Xwp6dBAyKjdNWeBXK9DIdAEyRYaNs0IeKAGtUAoWDpk/s1600/Motcit_Ilkka+Markkanen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="330" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF6kD7sJdQHAPVfOoYKA3lHssON7olcb42G6KrUN6U_JgNMIbq3DiooAIdHHu_EQKJ5i3fEe3qvgK9866HMRKboWuBkuy5oYd0Xwp6dBAyKjdNWeBXK9DIdAEyRYaNs0IeKAGtUAoWDpk/s400/Motcit_Ilkka+Markkanen.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sitruunavästäräkki, koiras, Kuopion Riistavedellä 9.5.2015. Kuva: Ilkka Markkanen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container"><tbody>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="line-height: 115%; margin: 0cm 0cm 10pt 65.2pt;">
<br /></div>
<span style="font-family: "Arial","sans-serif"; mso-fareast-font-family: Calibri; mso-fareast-language: EN-US; mso-fareast-theme-font: minor-latin;"><div style="line-height: 115%; margin: 0cm 0cm 10pt 65.2pt;">
<br /></div>
<div style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Vain kolme vuotta sitten </span><a href="http://kulumus.blogspot.fi/search/label/virtav%C3%A4st%C3%A4r%C3%A4kki"><span style="color: blue; font-family: Calibri;">virtavästäräkki
löysi ensi kerran kodin Pohjois-Savosta</span></a><span style="font-family: Calibri;">. Maakunnan pesimälinnustoon lisättiin
kuluvana kesänä jälleen uusi västäräkkilaji, kun <b>sitruunavästäräkki</b> (<i>Motacilla
citreola</i>) pesi Kuopion Riistavedellä. Lintuharrastaja Ilkka Markkanen
löysi 9.5. pesintään soveltuvalta rantaniityltä sitruunavästäräkkikoiraan.
Itselläni oli mahdollisuus seurata tapahtumia paikalla löytöpäivästä lähtien.
Kun koiras viihtyi varsin pienellä alueella useampia päiviä, pesintäaikeet
olivat ilmeiset. Viikon päästä reviirille löysi tiensä myös naaras, 20.5.
pariskunta aloitteli jo pesänrakennuspuuhia. Haudonta käynnistyi kesäkuun
alkupuolella. Ensimmäiset poikaset kuoriutuivat juhannuspäivänä 20.6., ja
poikaset lähtivät pesästä 6.7.</span></div>
<div style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sitruunavästäräkki on maamme uusimpia pesimälajeja, laji on
leviämässä meille idästä. Suomen ensimmäinen sitruunavästäräkki havaittiin
vuonna 1962, ja ensimmäinen sitruunavästäräkkipari pesi Porissa vuonna 1991.
Laji on Suomessa edelleen harvinaisuus, nykykannaksi on arvioitu 5-30 pesivää
paria.</span></div>
<div style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Pohjois-Savossa sitruunavästäräkki on havaittu aiemmin vain
seitsemän kertaa. Maakunnan ensimmäinen sitruunavästäräkki löytyi
Siilinjärveltä kesäkuussa 1988. Nyt dokumentoitu pesintä on Pohjois-Savon
ensimmäinen lajipuhdas sitruunavästäräkin pesintä. Pesintää osattiin tosin jo
odottaa, sillä vuonna 2006 Siilinjärvellä todettiin sitruunavästäräkin ja
keltavästäräkin risteymäpesintä. Tuolloin sitruunavästäräkkikoiras pariutui
keltavästäräkkinaaraan kanssa.</span></div>
<div style="margin: 0cm 0cm 10pt;">
<span style="font-family: Calibri;">Sitruunavästäräkin suosimia pesäpaikkoja ovat kosteat
rantaniityt ja rantaluhdat. Laji on pesimäkantansa pienuuden vuoksi Suomessa
uhanalainen. </span></div>
<div style="line-height: 115%; margin: 0cm 0cm 10pt 65.2pt; text-align: left;">
<br /></div>
</span><div style="line-height: 115%; margin: 0cm 0cm 10pt 65.2pt; text-align: left;">
<br /></div>
Pertti Renvallhttp://www.blogger.com/profile/03150672670512934786noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-23506658305603714542015-06-26T14:54:00.002+03:002015-06-27T12:46:34.770+03:00Konferenssivieraat kuusikossaKuopio isännöi parhaillaan kansainvälisen maailman terveysjärjestön <a href="https://www.healthycitieskuopio2015.com/" target="_blank">WHO:n Healthy Cities -verkoston konferenssia</a>. Musiikkikeskukselle on kokoontunut noin 300 hyvinvoinnin tai kaupunkisuunnittelun ammattilaista kuulemaan uusimpia tutkimustuloksia sekä keskustelemaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.<br />
<br />
Konferenssivieraille tarjotaan toki muutakin kuin kalvosulkeisia ja työpajoja. Erilaiset tutustumiskäynnit ja retket ovat tärkeä osa ohjelmaa, ja yksi suosituimmista kohteista oli Puijon metsä - ihan aito suomalainen kuusikko, jossa esiteltiin luontoliikunnan vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Ohjelmasta vastasi Luonnonvarakeskuksen tutkija <b>Kati Vähäsarja</b>, ja avustamassa oli luonnontieteellisen museon lisäksi väkeä kaupungin liikunta- ja ympäristönsuojelupalveluista sekä KLYYstä. <br />
<br />
Musiikkikeskuksella kävi torstai-iltapäivänä aikamoinen vilinä, kun sadat konferenssivieraat parveilivat aulassa etsien oman retkikohteensa lähtöpistettä. Puijon-retki oli tupaten täyteen buukattu, mutta silti yksi jos toinenkin toiveikas kävi kysymässä, eikö porukkaan kuitenkin mahtuisi. Muutaman peruutuksen ansiosta onnekkaimmat tulokkaat pääsivät mukaan, ja Katin pienen alustuksen jälkeen kansainvälinen porukka ahtautui bussiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0kvcYixYeEtXu4d9kKXZ4mHwpTVqXV_Xig6xwm0z7B1JBDnux-TJSKGT8AOHigmo-zG6Iu6VBQYxa6NEK1MHf9Ti7CFaYljDihvBqMdCI9gLis-Tk7SXFmoezwNqmqHtjeVRd33hitvch/s1600/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0kvcYixYeEtXu4d9kKXZ4mHwpTVqXV_Xig6xwm0z7B1JBDnux-TJSKGT8AOHigmo-zG6Iu6VBQYxa6NEK1MHf9Ti7CFaYljDihvBqMdCI9gLis-Tk7SXFmoezwNqmqHtjeVRd33hitvch/s320/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-003.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Retkibussi täyttyi ääriään myöten.<br />
kuva: Vicente Serra</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqlmi_U5AfFpIuS1nGDAmaMISshoJDnuT9edO4iz053UH3vJQA5Owza_F7TdiDwx-ZO8Rq-pZyvsvYthaCHVqO_KRsFjSLJeM6-ANlWPblat70PXLLO0NyxQsUkq2quz32t3Z41aRIwYx-/s1600/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqlmi_U5AfFpIuS1nGDAmaMISshoJDnuT9edO4iz053UH3vJQA5Owza_F7TdiDwx-ZO8Rq-pZyvsvYthaCHVqO_KRsFjSLJeM6-ANlWPblat70PXLLO0NyxQsUkq2quz32t3Z41aRIwYx-/s320/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-004.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäiset näkymät Puijon metsistä.<br />
kuva: Vicente Serra</td></tr>
</tbody></table>
Bussimatkalla esittelin kohdettamme sekä liikuntaharrastuksen että luontoelämyksen kannalta. Puijon metsähän on kuopiolaisille erittäin rakas ja tärkeä paikka, joka sopii erinomaisesti niin rauhoittumista kuin adrenaliinimyrskyäkin etsiville. Erilaisia liikunnan harrastajia näkyikin kuin tilauksesta sauvakävelijöistä ylämäkipyöräilijöihin ja rullasuksihiihtäjiin. Halusin kuitenkin korostaa, että Puijo ei ole tärkeä vain meille ihmisille. Monelle vanhoissa metsissä tai rehevissä lehdoissa asuville eliöille Puijon kuusikot ovat ainoita mahdollisia elinympäristöjä monen kymmenen kilometrin säteellä. <br />
<br />
Koko konkkaronkka - 54 osallistujaa - olisi ollut aivan liian suuri ryhmä pienillä metsäpoluilla luotsattavaksi. Niinpä porukka jaettiin kahtia, ja puolet ohjattiin ensin Puijon torniin maisemia ihailemaan. Retkellä meitä oppaita oli kolme, mikä ei ollut ollenkaan liikaa. Kati piti varsinaisen opastuksen, minä vastailin luontoon liittyviin kysymyksiin<b> </b>ja <b>Jenni Vertanen</b> jakeli hyttyskarkoitetta sekä huolehti siitä, ettei kukaan eksynyt porukasta. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBp1DillrJlN7CSRciuB0ZanSgO_rWVYuH_1Lhkwr2SxaTX1Fy47m6LBpt95cDqSIgPK4q-rhf2_kUn7kMb5e_N3PQogsTA4VYLcV1kL0VizrXQ7IDyY_QwBHj0RXzaz7Gb-scPghZejTZ/s1600/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBp1DillrJlN7CSRciuB0ZanSgO_rWVYuH_1Lhkwr2SxaTX1Fy47m6LBpt95cDqSIgPK4q-rhf2_kUn7kMb5e_N3PQogsTA4VYLcV1kL0VizrXQ7IDyY_QwBHj0RXzaz7Gb-scPghZejTZ/s320/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-005.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kati Vähäsarja kertoi luonnon hyvinvointivaikutuksista autenttisessa ympäristössä.<br />
kuva: Vicente Serra</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwyiJyrHUIxepOkOcZcXmxN8N5T-YAEoo-_TvCJ45YN6XzhrMK6RvaiwVPLA8de5eXdTnfRksa8ZuWfsY-bMkt8CvCN2T2yniRKeVGz3wUU3wbkX5-hNaKo5uMWsmnBU-ge0dmpbwC0TwM/s1600/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwyiJyrHUIxepOkOcZcXmxN8N5T-YAEoo-_TvCJ45YN6XzhrMK6RvaiwVPLA8de5eXdTnfRksa8ZuWfsY-bMkt8CvCN2T2yniRKeVGz3wUU3wbkX5-hNaKo5uMWsmnBU-ge0dmpbwC0TwM/s320/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-013.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taisi tulla otetuksi metsäselfie jos toinenkin...<br />
kuva: Vicente Serra</td></tr>
</tbody></table>
Opastuksessa keskusteltiin luonnon terveellisistä elementeistä (mm. maiseman vehreys ja linnunlaulun kuunteleminen alentavat verenpainetta) ja metsän vaikutuksesta liikuntatapoihin. Esimerkiksi lasten kanssa käveleminen kaupungilla suoraa jalkakäytävää pitkin voi olla molemmille hermostuttava kokemus. Aikuisen on jatkuvasti kiellettävä (Ei saa juosta! Ei saa hyppiä kanttikiveltä autotielle! Ei saa heittäytyä makaamaan pyörätielle!) ja lapsen on tyydyttävä taapertamaan tappavan tasaista tahtia kohti määränpäätä. Mutta metsässä on toisin. Saa juosta ja hyppiä ja kieriä ja kiivetä mielin määrin! Samalla tasapaino ja motoriset taidot kohentuvat. Metsäympäristön motivoiva vaikutus näkyy aikuisissakin: poluilla tai maastossa juostessa vauhtia tulee lisää kuin itsestään.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt9ezky52b4uyY-E1BvHVhGJ3GkEdos9fGCvGmbRpA8LTQUiyXAvZk4R7j7Cp0MyPd2XNcHfrzztWLLEF5uPi3w0idvnLaRlyi-R3chxAouepmrsXCym3B-EjKPM8bs6fxLqkF3ABb3ipn/s1600/jenni_07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt9ezky52b4uyY-E1BvHVhGJ3GkEdos9fGCvGmbRpA8LTQUiyXAvZk4R7j7Cp0MyPd2XNcHfrzztWLLEF5uPi3w0idvnLaRlyi-R3chxAouepmrsXCym3B-EjKPM8bs6fxLqkF3ABb3ipn/s320/jenni_07.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Innostaa se luonnossa liikkuminen aikuisiakin :-) </td></tr>
</tbody></table>
Suurimmalle osalle konferenssivieraista retki suomalaiseen metsään oli jännittävä hyppy tuntemattomaan. Metsässä kasvoi viljalti kieloja, jotka ovat Etelä-Euroopassa superkalliita puutarhakasveja. Jokamiehenoikeudet, marjastus ja sienestys herättivät niin ikään kiinnostusta. Entä asuuko Puijolla vaarallisia eläimiä? Kerroin, että Puijolta ei ole havaittu edes kyykäärmeitä, mutta parinkymmenen kilometrin säteellä elää kaikkia suomalaisia suurpetoja karhuista ahmoihin. Tästä huolimatta sain ansaitsemattoman sankarimaineen, kun kerroin asuvani aivan Puijon kupeessa muutaman kilometrin päässä. Keskustelukumppanini, turkkilainen herrasmies, katsoi minuun silmät suurina ja henkäisi ilmeisen vilpittömästi: "You must be really brave!" No niinpä - Julkulan rivitaloalue on tunnetusti todella vaarallista seutua...<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdMqRTPoubKpDo_xVO0tuxaTOeLlldx-70qAtukhEvPTCIuvL379twp4AUHcsNdZZlD9SY3tiIeqg6dn9MJq-AKkn-hmzIkHfotuwoKEUdNjoTJtmVAWrVywed1AeURzsYmqZURxxuEtR/s1600/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-031.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivdMqRTPoubKpDo_xVO0tuxaTOeLlldx-70qAtukhEvPTCIuvL379twp4AUHcsNdZZlD9SY3tiIeqg6dn9MJq-AKkn-hmzIkHfotuwoKEUdNjoTJtmVAWrVywed1AeURzsYmqZURxxuEtR/s320/VS-WHO-Visit+to+Puijo-2015.06.25-031.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puijon tornissa navakka tuulikaan ei estänyt konferenssivieraita ihailemasta maisemia.<br />
kuva: Vicente Serra</td></tr>
</tbody></table>
Vierailusta jäi sekä oppaille että konferenssivieraille erittäin hyvä mieli. Puijo on kyllä huikea luontokohde keskellä kaupunkia! Voisin kuvitella, että retkeläiset tuumivat myöhemmin hotellissa, että kyllä kannatti lähteä - hyttysenpistoista huolimatta!Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-24122644313048378172015-06-17T10:43:00.001+03:002015-06-17T10:43:59.193+03:00Luovuus kukassa"Ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa valokuvata, ja kuvan arvo on aina mielipidekysymys", aloittaa opas <b>Henry Ericson</b>. "Jos kuva on sinun itsesi mielestä hyvä, niin sitten se on hyvä. Toki aina voi oppia lisää ja kehittyä paremmaksi luontokuvaajaksi, jolloin saa vangituksi kuvaan kohteen juuri sellaisena, kuin sen haluaa esittää. Ennen muuta kannattaa kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Kiinnostavasta kohteesta kannattaa ottaa kuvia useista näkökulmista, eri etäisyyksiltä, eri valossa. Kulkekaa paljon luonnossa ja kokeilkaa!"<br />
<br />
Tervetuloa Puijon Antikkalanrinteelle, lasten valokuvauskurssille! Itse lähdin mukaan Henryn ja kurssilaisten avustajaksi - ja mikä ettei oppimaan itsekin hieman alkeita. Toisin kuin pitkän linjan harrastelijaluontokuvaaja Ericson, minä en ole koskaan varsinaisesti harrastanut valokuvaamista. Yhdeksän osallistujaa oli oikein sopiva määrä: Henry ehti neuvoa jokaista erikseen ja minä vastailla kaikessa rauhassa luontoaiheisiin kysymyksiin. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLYknW2MjaE9ab4Maf27PUBJRH7_f0rqPZFBPaGmVGI_FN5vWCrqwsVenAv_E5nKyfzfeVh11yllQjK0zHKI7J7TeWk9NtiuxiA7CqFz75HEuCfd2ts6ulJ93anu3Kcnlf-LrkbhjNed6/s1600/20150609_144429.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLYknW2MjaE9ab4Maf27PUBJRH7_f0rqPZFBPaGmVGI_FN5vWCrqwsVenAv_E5nKyfzfeVh11yllQjK0zHKI7J7TeWk9NtiuxiA7CqFz75HEuCfd2ts6ulJ93anu3Kcnlf-LrkbhjNed6/s320/20150609_144429.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Henry Ericson opastaa lähikuvien ottamista: "Mene lähemmäs. Ja vielä lähemmäs. <br />
Ja kokeile samaa kohdetta eri valaistusoloissa." </td></tr>
</tbody></table>
Ensimmäiseksi möngittiin maassa peppu pystyssä hienoja lähikuvia metsästämässä. Metsäkurjenpolvet, kirkkaankeltaiset rentukat, hennonvihreät korpi-imarteet tallennettiin useista eri näkökulmista. Moni yritti myös saada erästä yksinäistä sammakkoa poseeraamaan kauniisti kameralle sammakkoperspektiivistä, mutta kurnuttaja ei tainnut olla samaa mieltä, vaan loikki päättäväisesti omille teilleen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGWTFYvt9cq71m7MudgG3-mfMqF-kYObFHIyvSUkm1p3AkWGFkiST-Xgv_jOBpJnwW7DvZ30xzzimqrH9je513Zlf9wwfjT0SVhgLORJpeo9crWPkAD9tpvXXKF5bCiV8Uze2F6IyNY321/s1600/DSCN0943.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGWTFYvt9cq71m7MudgG3-mfMqF-kYObFHIyvSUkm1p3AkWGFkiST-Xgv_jOBpJnwW7DvZ30xzzimqrH9je513Zlf9wwfjT0SVhgLORJpeo9crWPkAD9tpvXXKF5bCiV8Uze2F6IyNY321/s320/DSCN0943.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toukka.<br />kuva: Helmi Tupala</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiw7xmmRYXQz7AAXHFBpBZ-tq9aAbc7_Sw0xz4zyi8qtjXhRU67A9jqH9GvZMn5_Xuicse8bcpBQFTh2n-lP3oIaqWw6rRp9uwddOZ7kO5Hh3RR7rpBFr_iTiruLoaR5Kp5YmGxIU_B1ZA/s1600/DSCN0902.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiw7xmmRYXQz7AAXHFBpBZ-tq9aAbc7_Sw0xz4zyi8qtjXhRU67A9jqH9GvZMn5_Xuicse8bcpBQFTh2n-lP3oIaqWw6rRp9uwddOZ7kO5Hh3RR7rpBFr_iTiruLoaR5Kp5YmGxIU_B1ZA/s320/DSCN0902.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapanen - vai onko se sittenkin hylje, lintu tai kummitus?<br />kuva: Helmi Tupala</td></tr>
</tbody></table>
Antikkalanrinteellä ei tarvitse nousta kovinkaan korkealle, kun pääsee ihailemaan upean maisemaa järvineen ja kaukana siintävine mäkineen. Niinpä Henry neuvoi hieman maisemakuvaustakin. Jos kuvan etualalle sijoittaa vaikkapa maisemien katselijan tai jonkun muun yksityiskohdan, saa taustamaisema enemmän syvyyttä. Joskus kannattaa myös kiivetä vaikkapa kiven päälle ja kuvata samaa maisemaa vähän korkeammalta. Tulos voi olla hämmästyttävän erilainen.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_n2TuAV9GKodSqChrilS1E72tU9EEdFtYcgzPkH8NAnUJRM6PSq30wUh9SWM_ZqJjvcH0wWNRsmDjytM3StmOeTaBV6PiU4UzoOU6binHeNwKo88l39wdtM8dDnhKm4DQwzVEXxkad11J/s1600/20150609_152351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_n2TuAV9GKodSqChrilS1E72tU9EEdFtYcgzPkH8NAnUJRM6PSq30wUh9SWM_ZqJjvcH0wWNRsmDjytM3StmOeTaBV6PiU4UzoOU6binHeNwKo88l39wdtM8dDnhKm4DQwzVEXxkad11J/s320/20150609_152351.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemakuvia otettaessa voi vertailla samaa näkymää maan pinnan tasalta ja vähän korkeammalta. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3QBn16NvLzXGPDLMlvbbHYzD7mxcZcjokkCfNoy_FEmJy-_JREN2whUA5wR1e3UHqfBLEEDqE5VgGXXCDMtzn6SspjcGXhmCjSLJvYfQlp5l5fQ3R8TUj_SSgKO_o7WiVdBTIvJvQD4bE/s1600/DSCN0908.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3QBn16NvLzXGPDLMlvbbHYzD7mxcZcjokkCfNoy_FEmJy-_JREN2whUA5wR1e3UHqfBLEEDqE5VgGXXCDMtzn6SspjcGXhmCjSLJvYfQlp5l5fQ3R8TUj_SSgKO_o7WiVdBTIvJvQD4bE/s320/DSCN0908.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pilvet<br />kuva: Helmi Tupala</td></tr>
</tbody></table>
Lopuksi samoilimme hetken Puijon vanhassa kuusikossa. Valoisan rinteen ja avoimen maiseman jälkeen metsä tarjosi aivan erilaisen kuvausympäristön. Auringonsäteet siivilöityivät kauniisti oksien lomasta ja saivat jotkut metsänpohjan saniaisista hehkumaan, kun taas varjossa seisovat kuuset jäivät salaperäisen tummiksi. Lahopuu näytti pienellä mielikuvituksella vaikkapa peikolta. Mutta yksi kauneimmista kuvauskohteista oli pieni, kyynelehtivä kantokääpä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb4QS5P5X3sMbFLHiEx1ZelvSZhdgAHcIh3tQFLqakSX-IhRbZ_2ayBvl1Xz5kRCdFgxuJPmB2nDcvv-ig_uv-QzxGezebcI_kgpe1VderJB9CKKTJ-PHJxYyMXM1R18zWWkG1570XNL9X/s1600/20150609_153747.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb4QS5P5X3sMbFLHiEx1ZelvSZhdgAHcIh3tQFLqakSX-IhRbZ_2ayBvl1Xz5kRCdFgxuJPmB2nDcvv-ig_uv-QzxGezebcI_kgpe1VderJB9CKKTJ-PHJxYyMXM1R18zWWkG1570XNL9X/s320/20150609_153747.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Itkevä kääpä. Luonnontieteilijä kutsuisi tietenkin pisaroita pelkiksi <br />aineenvaihduntatuotteiksi, mutta tänään keskitytään estetiikkaan.</td></tr>
</tbody></table>
Myöhemmin museolla katsottiin kunkin luontokuvaajan parhaat otokset. Minusta hienointa kurssilla oli se, miten erilaisia kuvia osallistujat saivat aivan samasta kohdasta! Tästä sen todellakin näkee: kasveja,
eläimiä, sieniä, lahopuita, kiviä ja ties mitä tulee katsotuksi ihan uudesta näkökulmasta, kun tärkeintä on kohteen antama
esteettinen elämys.Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-6898804475765817652015-05-29T15:50:00.003+03:002015-05-29T15:50:54.749+03:00Tää päivä ollaan vain ja HORTOILLAAN...Joka kevät aloitan jonkun uuden luontoharrastuksen - tai ainakin kokeilen jotain uutta. Pari vuotta sitten keskityin linturetkiin ja kehittelin uusia muistisääntöjä lauluäänten opetteluun, viime vuonna hölkkäsin hiki hatussa suunnistusharjoituksissa. Tänä vuonna päätin perehtyä luontoharrastuksesta trendikkäimpään: villivihannesten keräämiseen eli tuttavallisesti hortoiluun.<br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz8W-0rHTatK7eX0QLt2nSLD5lH_cVL9ApIwRIf07TCuyCqpNfK-83Kj_8LBPwsuCLHTe4fsomwUWYHYE2DSnLZBxLIc2XEdUJwZ_sauaUdCH26WPKT6t6KkxW4Ob41De5_DiHJFtsbwqJ/s1600/_MG_1828+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhz8W-0rHTatK7eX0QLt2nSLD5lH_cVL9ApIwRIf07TCuyCqpNfK-83Kj_8LBPwsuCLHTe4fsomwUWYHYE2DSnLZBxLIc2XEdUJwZ_sauaUdCH26WPKT6t6KkxW4Ob41De5_DiHJFtsbwqJ/s320/_MG_1828+%25E2%2580%2593+Kopio.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voikukat ja vuohenputket - rikkaruohoja vai luonnon omaa superfoodia?</td></tr>
</tbody></table>
Alkukesän aurinkoiset päivät ovat kuin luotuja luonnonkasvien keräämiseen. Vaikka syötäväksi kelpaavia yrttejä kasvaa aivan ulko-oveni vieressä, päätin suosiolla hortoilla vähän kauemmas, sillä postimerkinkokoisella pihallani sattuu sijaitsemaan myös pikkukoirani ulkovessa. Samasta syystä suosittujen ulkoilureittien varret kannattaa jättää rauhaan, vilkasliikenteisten autoteiden pientareista puhumattakaan. Onneksi Kuopiossa riittää myös vähemmän kuljettuja metsiä ja metsänreunoja - puhtaaseen lähiruokaan pääsee käsiksi helposti alle varttitunnissa.<br /> <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWnr6UNUCwp63EOIrQylK4Hpt5EeBsPtTN5hh5ntOIe5OXlF4hbHmlTjh4pIwus-AJ-cOHmWHiHOeuC_t8AcpCknPuckIAbC4jnJSktWhCXAA3aOnjFqfYY-s8FC7tpZnDIs_eGKL74gsJ/s1600/20150523_093920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWnr6UNUCwp63EOIrQylK4Hpt5EeBsPtTN5hh5ntOIe5OXlF4hbHmlTjh4pIwus-AJ-cOHmWHiHOeuC_t8AcpCknPuckIAbC4jnJSktWhCXAA3aOnjFqfYY-s8FC7tpZnDIs_eGKL74gsJ/s320/20150523_093920.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Käenkaali- eli ketunleipäkasvustot on kauneimmillaan juuri näin toukokuun lopussa.<br />Mukavan happamia lehtiä voi napsia suuhunsa sellaisenaan.</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Hortoilussa varsin hyvään alkuun pääsee opettelemalla tunnistamaan vaikkapa nokkosen, voikukan, vuohenputken ja maitohorsman. Kasveja kerätessä kannattaa panostaa lajintunnistukseen yhtä huolellisesti kuin sienestäessä, sillä Suomen luonnosta löytyy myös myrkyllisia kasveja. <br />
<br />
Monia villivihanneksia kutsutaan rumalla liikanimellä "rikkaruohot", ja niistä pyritään pääsemään eroon. Oikeastaan on aika kummallista, että syömäkelpoisia kasveja kitketään tai jopa myrkytetään pihoilta ja puutarhoista, jotta päästään kylvämään toisia syötäviä kasveja tai syömäkelvotonta ruohoa - etenkin, kun jotkut villivihannekset hakkaavat viljelykasvit terveellisyydellään mennen tullen. Esimerkiksi nokkonen on aivan omaa luokkaansa, mitä tulee raudan, kalsiumin ja magnesiumin pitoisuuksiin. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmKH_PxUUUAnty8OhGCIjVKpqpl9lsla51_fCeX6wQFo2PSwajY1AbI-1gFnO9BJKnFG1yjadnQyyJDW-2tZYbtlaQ_AA-O1noCyDp8fqtezQMSJZt1WhMdIR0gZq_10tpdSgUee7UuGvN/s1600/_MG_9415_kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmKH_PxUUUAnty8OhGCIjVKpqpl9lsla51_fCeX6wQFo2PSwajY1AbI-1gFnO9BJKnFG1yjadnQyyJDW-2tZYbtlaQ_AA-O1noCyDp8fqtezQMSJZt1WhMdIR0gZq_10tpdSgUee7UuGvN/s320/_MG_9415_kopio.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nokkonen, luonnon oma vitamiinipommi. </td></tr>
</tbody></table>
Joten tuumasta toimeen! Ensimmäisellä hortoilureissulla keräsin nuoria maitohorsman varsia, vuohenputken ja voikukan lehtiä sekä ison pussillisen nokkosia (ja ensi kerralla laitan paksummat hanskat käteen. Nokkoset polttavat ohuiden puuvillahanskojen läpi. Auts.) <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuXKXv6el-3Nnmp-lhz1GbddegIA0JCv9NiPOZBcFvNdItxIeg-YuWZPKQw1N89Y28BHnpvA7iB5at9ZLeKaLGRQLvBJ14jOJs-G4VKr8qciAa534MXUc0kJKR2zWWoXlf6juwjFTsnrO7/s1600/_MG_1842_kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuXKXv6el-3Nnmp-lhz1GbddegIA0JCv9NiPOZBcFvNdItxIeg-YuWZPKQw1N89Y28BHnpvA7iB5at9ZLeKaLGRQLvBJ14jOJs-G4VKr8qciAa534MXUc0kJKR2zWWoXlf6juwjFTsnrO7/s320/_MG_1842_kopio.JPG" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vuohenputkikasvustosta maukkaimpia ovat vaaleanvihreät, vähän läpikuultavat nuoret yksilöt.</td></tr>
</tbody></table>
Varsinainen haaste oli kuitenkin vielä edessä. Maailman toiseksi laiskin kokki joutui kietaisemaan esiliinan vyötäisilleen, sillä ruoka ei valmistu itsekseen. Onneksi keittokirjoista ja netistä löytyy tarpeeksi yksinkertaisia hortaohjeita, ja niinpä sain laitettua jopa usean ruokalajin aterian! Alkuruoaksi paistoin maitohorsman varsia voissa ja ripottelin merisuolaa päälle. Salaattiin revin vuohenputken ja voikukan lehtiä joukkoon, ja jälkiruoaksi paistoin nokkoslettuja mustikoiden ja siirapin kera. Herkullisen aterian jälkeen oli helppo tuumia, että hortoilu ei ole ollenkaan hullumpaa hommaa! <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMya9YZ5UuVRhWqPqItyJezLKZbWoaVvT1dec5Yjf9LSjlpV3vFWigAjLmLXqLWRCtBm_JrTNlRapqK-cfPTwLZ87eN30LF7UvEAg60O7aX0QjF6LFI5M0IRMxs6cPgNiYlnufcvKDd0X9/s1600/20150517_100354.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMya9YZ5UuVRhWqPqItyJezLKZbWoaVvT1dec5Yjf9LSjlpV3vFWigAjLmLXqLWRCtBm_JrTNlRapqK-cfPTwLZ87eN30LF7UvEAg60O7aX0QjF6LFI5M0IRMxs6cPgNiYlnufcvKDd0X9/s320/20150517_100354.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nokkosletut paistumassa. Kaupan pinaattiletut häviävät nokkosletuille 6-0.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-49703331797590267942015-05-08T15:03:00.003+03:002015-05-08T15:03:42.541+03:00Mutsit ja muut museoon!<i>Onko äitienpäivälahja vielä hankkimatta? Tai haluatko varautua ajoissa kesän valmistujais/hää/syntymäpäiväjuhlarumbaan? Vai pähkäiletkö, mitä voisi lahjoittaa eläkkeelle jäävälle kollegalle? Entä jos hemmottelisitkin itseäsi ennenkokemattomilla elämyksillä? </i><br />
<br />
Vastaus on upouusi <b>Museokortti</b>! Museoliiton lanseeraamalla, 54 euron hintaisella kortilla pääsee <a href="http://museot.fi/museokortti" target="_blank">lähes 200 suomalaiseen museoon</a> vuoden aikana niin usein kuin vain haluaa. Vaikka joka päivä - toki aukioloaikojen puitteissa. Museokortin haltijan on helppo piipahtaa pienessä erikoisnäyttelyssä vaikkapa keskellä päivää, palaverin alkua odotellessa. Tai voihan sitä pitää kesäisellä automatkalla spontaanin tauon kiinnostavan museon kohdalla. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0XILvxNc4zwYZOLS1alTqaUXN3UXGFJce18JqTHbvNBytZ_bUhVKIz34_8lkU6_gWeSdpveKJB0EKxR15o_wjqu20T7nhsm8OCuWVFuL07lmn8Tjtb3-JjkCFzUks5VKZBl-E_MWgB3sD/s1600/museokortti-kortti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="218" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg0XILvxNc4zwYZOLS1alTqaUXN3UXGFJce18JqTHbvNBytZ_bUhVKIz34_8lkU6_gWeSdpveKJB0EKxR15o_wjqu20T7nhsm8OCuWVFuL07lmn8Tjtb3-JjkCFzUks5VKZBl-E_MWgB3sD/s320/museokortti-kortti.jpg" width="320" /></a></div>
Suomi on Museokortin osalta kerrankin oikein edelläkävijä, pioneeri. Euroopassa vastaavanlaisia museokortteja on vain Sveitsissä ja Alankomaissa, ja mallia meikäläiseen systeemiin on otettu enimmäkseen hollantilaisilta. Lättänämaan museokortti on vilkastuttanut monen museon kävijämääriä, ja niitä myydään kulttuurinnälkäisille yli miljoona kappaletta vuodessa. <br />
<br />
Museokortteja myydään meilläpäin Kuopion museossa, Korttelimuseossa ja Kuopion taidemuseossa. Kortin ostamisen yhteydessä pääsee näyttelykäynnille joko heti tai myöhemmin sopivana ajankohtana - vuoden voimassaoloaika lähtee käyntiin ensimmäisestä kortin kanssa tehtävästä museokäynnistä. Museokortin voi ostaa myös <a href="http://museot.fi/museokortti" target="_blank">lukuisista muista suomalaisista museoista</a> ja lisäksi <a href="http://www.museot.fi/osta" target="_blank">verkosta</a>, jos Kuopion kohteet ovat kaukana. Kortti on henkilökohtainen eikä sitä voi lainata tai antaa muille. <br />
<br />
Tosiaan, jos en olisi kansainvälisen museoliiton ICOM:in jäsen, niin taatusti ostaisin tuollaisen itsellenikin. Kynnys museokäyntiin ei itselleni ole sattuneesta syystä muutenkaan kovin korkea, mutta tällaiset vuosikortit maksavat nopeasti itsensä takaisin. Pari käyntiä Kuopion museossa yksi kansainvälisen tason näyttely vaikkapa Vapriikissa tai Espoon kaupunginmuseossa plus pari taidenäyttelyä - ja loppuvuosi on pelkkää säästöä. Ei hullumpi diili. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-3765277291789185262015-04-29T13:16:00.000+03:002015-04-29T13:16:40.789+03:00Yööööks, lapamato!<i>Oli hätä jo Suomessa suurin</i><br />
<i>väki sairasta, laihaa perinjuurin. </i><br />
<i>Vaan Vaittisen Alli</i><br />
<i>hymyn itselleen salli: </i><br />
<i>"Kaipaa kansamme vain matokuurin!"</i><br />
<br />
Päätä ja häntää -näyttely saatettiin vähän aikaa sitten kunniakkaasti päätökseen viimeisimmän Eläinvartin myötä. Tällä kertaa sukellettiin lapamatojen ja muiden loisten kuhisevaan maailmaan. Näyttelyssä esillä ollut lapamatonäyte oli yli sata vuotta vanha ja näytti ylikypsältä tagliatelli-makaronilta. Vaikka en ole herkimmästä päästä, täytyy myöntää että ensimmäisen lapamadon katselun jälkeen pastaruokia ei vähään aikaan tehnyt mieli.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb9qyPB0yGYUoCodbjPcpudx5VoyNuxCmdWzYNoQqdGTwvZTTaCZFcGhatW4SAPq90JU6_STE0Psi_DQUS9wi8rZfUohY8YH_uf33v5V1THGG3TSUOvwobayhACkkeknBfoiJBF0_Y5RE8/s1600/paata-ja-hantaa-nayttelysta-_MG_1614+%E2%80%93+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgb9qyPB0yGYUoCodbjPcpudx5VoyNuxCmdWzYNoQqdGTwvZTTaCZFcGhatW4SAPq90JU6_STE0Psi_DQUS9wi8rZfUohY8YH_uf33v5V1THGG3TSUOvwobayhACkkeknBfoiJBF0_Y5RE8/s1600/paata-ja-hantaa-nayttelysta-_MG_1614+%E2%80%93+Kopio.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapamato muistuttaa erehdyttävästi nauhapastaa. <br />
Taustalla on alvejuuri-saniainen, joka on yksi vanhimmista tunnetuista matolääkkeistä.</td></tr>
</tbody></table>
Loiset ovat yllättävän yleisiä otuksia. Suurin osa kaikista maapallon eliöistä on loisia: suunnilleen kaikilla eliölajeilla on omat loisensa, ja myös ehdoton valtaosa yksilöistä kantaa loisia mukanaan. Esimerkiksi meiltä ihmisiltä on löydetty yli 430 erilaista loista. Etenkin tropiikissa loiset ovat arkipäivää. Pelkästään suolinkaisten isäntäihmisiä on arvioitu olevan lähes puolitoista miljardia. Loiset vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme jopa täällä ylihygieenisessä Suomessa: raakaa sianlihaa ei tule syödä trikiinivaaran vuoksi, ja järvikalat on kypsennettävä lapamatojen toukkien takia.<br />
<br />
Lapamadot eli leveät heisimadot olivat vielä 1950-1960-luvuille asti erittäin yleisiä etenkin Itä-Suomessa. Silloin arvioitiin, että ehkä joka viides ihminen elätti sisuksissaan lapamatoa. Tartunnan pääasialliset lähteet olivat (ja ovat edelleen) raaka ahven, hauki, made tai kiiski tai niiden mäti. Aiemmin kalaa säilöttiin pääasiassa suolaamalla, ja kun lapamadon toukat eivät suolaukseen kuole, ne pääsivät suolakalan mukana ihmisen sisuksiin.<br />
<br />
Lapamadon toukka kehittyy ihmisen suolessa aikuiseksi muutamassa viikossa. Aikuinen mato voi elää parikymmentä vuotta ja kasvaa yli kymmenmetriseksi. Hämmästyttävää kyllä, useimmat lapamatotartunnat ovat oireettomia tai aiheuttavat vain lieviä oireita, kuten ummetusta tai ripulia, vatsan turvotusta ja pahoinvointia. Jos lapamatoja on paljon, voi ihminen laihtua reippaasti tai kärsiä B12-vitamiinin ja raudan puutteesta. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1lVX8t5rATHXO00CZre5DCSL-oT6ILLWfGByhJsjzn4ELEa1G2dX79FutqWW8GLlA6PWtLDaR6oKDS3Sf45DIQBeIUdRTUbZscSi-WOjtZhhREoDqsvNEcNT55q9DFWmELA9q0TqyRaM_/s1600/lapamato.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1lVX8t5rATHXO00CZre5DCSL-oT6ILLWfGByhJsjzn4ELEa1G2dX79FutqWW8GLlA6PWtLDaR6oKDS3Sf45DIQBeIUdRTUbZscSi-WOjtZhhREoDqsvNEcNT55q9DFWmELA9q0TqyRaM_/s1600/lapamato.jpg" height="320" width="202" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapamadolla ei ole varsinaista päätä vaan scolex-niminen ruumiinosa, <br />
jolla se kiinnittyy suolen seinämään. Ruumis on jaokkeellinen ja litteä. <br />
(<a href="http://lt.wikipedia.org/wiki/Kaspinuo%C4%8Diai#/media/File:Taenia_solium.jpg" target="_blank">kuvan lähde</a>)</td></tr>
</tbody></table>
Loiset ovat yleensä tehokkaita lisääntymään, eikä lapamato ole poikkeus. Se on hermafrodiitti eli sillä on sekä koiras- että naaraspuoliset sukuelimet, ja se pystyy tuottamaan jälkeläisiä ilman toisen lapamatoyksilön läsnäoloa. Munat kulkeutuvat suolesta ihmisen ulosteeseen, ja jos uloste päätyy makeaan veteen, munista kuoriutuu uimataitoisia ripsitoukkia. Toukat infektoivat hankajalkaisäyriäisiä, jotka ovat pikkukalojen ruokaa. Kun ahven tai hauki nappaa lapamadon toukkia kantavia pikkukaloja ja ihminen kalastaa petokalan, pääsee lapamato ihmisen suolistoon, ja kierre voi jatkua.<br />
<br />
Lapamatotartunnan välttäminen on helppoa. Ahvenet, hauet, kiisket ja mateet on kypsennettävä huolellisesti ennen syömistä. Niitä ei saa antaa raakana kissoille tai koirillekaan, sillä yhtä lailla lapamadon munat siirtyvät eteenpäin niiden ulosteista. Yksi ainoa madonkantaja voi levittää ympäristöönsä yli miljoona madonmunaa vuorokaudessa ja infektoida kokonaisen järven kalaston.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNqS1zadiUeggl0DF3EOMObQqQ9lmfXx1IGLQ77wtfgPyJTT2PWEkpdNPRie-RZc7i0rv4X_FJ1bLf2knRASy3l3AlJ4aP1xwpVMtO37mUDGZNeShh7UyG7GiRb4VEK7sPl_-Tp-2tmLWR/s1600/mato-alli.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNqS1zadiUeggl0DF3EOMObQqQ9lmfXx1IGLQ77wtfgPyJTT2PWEkpdNPRie-RZc7i0rv4X_FJ1bLf2knRASy3l3AlJ4aP1xwpVMtO37mUDGZNeShh7UyG7GiRb4VEK7sPl_-Tp-2tmLWR/s1600/mato-alli.jpg" height="216" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Mato-Alli" (ylh.) ja sisäloinen (alh.)<br />
kuva: Esko Eskelinen / Pohjois-Karjalan museo</td></tr>
</tbody></table>
Lapamadot olivat tosiaan sangen yleisiä vielä toisen maailmansodan jälkeen. Mutta sitten toimeen tarttui sairaanhoitaja <b>Alli Vaittinen-Kuikka</b>, jolle annettiin myöhemmin lempinimi "Mato-Alli". Hän polkaisi vuonna 1953 käyntiin kampanjan lapamatotartuntojen vähentämiseksi ja kiersi väsymättä koko 60-luvun ympäri Itä-Suomea jakamassa sisäloistietoa ja matolääkkeitä. Aitona vääräleukana hän lausahti kerran: "Asiat ovat huonosti, jollei ihmisellä ole muuta sisäistä elämää kuin lapamato!"<br />
<br />
Nykyään lapamatotartunnat ovat harvinaisia, kiitos Mato-Allin tehokkaan valistus- ja lääkitystyön. Silti niitä ilmenee joskus raa'an järvikalan tai sen mädin nauttimisen jälkeen. Onneksi matokuuri auttaa useimmissa tapauksissa heti, ja madoton elämä voi jälleen jatkua. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-41662116760838399922015-04-07T10:22:00.000+03:002015-04-07T10:24:27.039+03:00Madellen kohti kevättäKevät on matelijoiden aikaa. Maalis-huhtikuun taitteessa käärmeet heräilevät horroksestaan ja valmistautuvat uuteen vuodenkiertoon. Keväällä aikuisille koiraille ja hyväkuntoisille naaraille tärkeintä on etsiä kumppani ja päästä parittelemaan. Kesällä tankataan kunnolla, jotta selvitään seuraavan talven yli. Ja syksyllä hiljennytään, vetäydytään talvilepoon.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh773Wb6R7AZa8ujVDVNv1xv7eifx9rfpvgFOorswJ2NQyV7FpmZV32jJtzsiGjSHgRDkNAU0N3QNcI61V1KuWZrIbhpV0Ora-GmzfBIy0KBwF226aDDYBvM2vaES2GKSHYXB8w-Cn3opoY/s1600/talvikyy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh773Wb6R7AZa8ujVDVNv1xv7eifx9rfpvgFOorswJ2NQyV7FpmZV32jJtzsiGjSHgRDkNAU0N3QNcI61V1KuWZrIbhpV0Ora-GmzfBIy0KBwF226aDDYBvM2vaES2GKSHYXB8w-Cn3opoY/s1600/talvikyy.jpg" height="215" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäiset kyyt luikertelevat talvikoloistaan jo ennen lumien sulamista.<br />kuva: Jarmo Latva</td></tr>
</tbody></table>
Tällaiselle kiehtovalle matkalle matelijoiden maailman johdattivat luontokuvaajat <b>Lisse Tarnanen</b> ja <b>Jarmo Latva</b>, jotka huristelivat maaliskuussa Kuopioon kertomaan Suomen käärmeistä ja liskoista. Yhteistyömme alkoi pari vuotta sitten, kun Lissen ja Jarmon valokuvanäyttely <i>Tunsitko? Tiesitkö? </i>oli Kuopion museossa, ja tällä kertaa vuorossa oli kahden yleisötapahtuman järjestäminen. Päivällä vierailimme Aurinkorinteen koululla, jonne oli kokoontunut nelisensataa oppilasta katsomaan upeita luontokuvia ja kuuntelemaan kiehtovia tarinoita rantakäärmeistä ja kyistä. Illalla vuorossa oli <i>Matelijailta</i> Kuopion pääkirjastolla. Hieman pidemmässä sessiossa ehdittiin tutustua rantakäärmeen ja kyyn lisäksi kangaskäärmeeseen, vaskitsaan ja sisiliskoon. Vaihdettiinpa pari sanaa Suomen uudesta matelijalajistakin, hietasisiliskosta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhstf8Nb6_aaJjFL1DYCOnJ3g7fZuBqziQZNHiZlQsrWq8jQsTDCQ1GDDSq5u4I9np3-vLP7VT_cxNWBqU304fpdp3chvfH1kqtK84frbPwKQ7DqLAIB5gl1SQPIwS6MkTEq5QxLe-Ef1aI/s1600/LTa_k%C3%A4%C3%A4rmeet+k%C3%A4mmenell%C3%A4+iso-+%E2%80%93+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhstf8Nb6_aaJjFL1DYCOnJ3g7fZuBqziQZNHiZlQsrWq8jQsTDCQ1GDDSq5u4I9np3-vLP7VT_cxNWBqU304fpdp3chvfH1kqtK84frbPwKQ7DqLAIB5gl1SQPIwS6MkTEq5QxLe-Ef1aI/s1600/LTa_k%C3%A4%C3%A4rmeet+k%C3%A4mmenell%C3%A4+iso-+%E2%80%93+Kopio.jpg" height="219" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rantakäärmeenpoikaset kämmenellä.<br />
Kuva: Lisse Tarnanen</td></tr>
</tbody></table>
Lissen ja Jarmon tarinat ovat vailla vertaa. Heille on tärkeintä päästä hälventämään ihmisten epäluuloja ja pelkoa matelijoita kohtaan. Käärmeet ja liskot elävät omaa elämäänsä ja haluavat useimmiten vain olla rauhassa. Niiden touhujen tarkkailu - sopivan välimatkan päästä! - on kuitenkin äärettömän kiehtovaa. Matalaprofiilinen maailma on täynnä kiinnostavia kohtaamisia ja yllätyksiä.<br />
<br />
Kuka olisi uskonut, että ihmisten kammoama kyy on lajikumppaniensa joukossa mitä kohteliain ja hellin olento? Parhaiten kyiden luonne tulee esille keväisin, kun on aika etsiä kumppani. Koiras löytää naaraan tämän jättämien hajujälkien perusteella ja alkaa kosiskella tätä kaikessa rauhassa. Jos paikalle osuu muita koiraita, alkavat uroot painia keskenään selvittääkseen, kuka saa oikeuden naaraaseen. Painissa on selvät herrasmiessäännöt. Hampaita ei käytetä ollenkaan, vaan tavoitteena on saada leuka vastustajan niskan päälle ja painaa toinen maahan. Kun jompikumpi onnistuu selättämään toisen, saa voittaja palkinnoksi jatkaa naaraan kosiskelua. Koiras hyväilee ja hellittelee naarasta usein tuntitolkulla ennen varsinaista parittelua ja seurailee sitä sitten muutaman päivän kilpakumppaneiden varalta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdB5OjKU6W5ozM8AhBEWXgiAwBNJ69588-WIjAKf2lBD-JHkQWNx_nPDDWf1CO2CYFmONoaZW209wMKa5vbNPXjBBy8k8tJMERI3pMAiHg_hmu2L8EH-l_61669Ygkx7SEbyCnQV1J9vG7/s1600/kyyt+%E2%80%93+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdB5OjKU6W5ozM8AhBEWXgiAwBNJ69588-WIjAKf2lBD-JHkQWNx_nPDDWf1CO2CYFmONoaZW209wMKa5vbNPXjBBy8k8tJMERI3pMAiHg_hmu2L8EH-l_61669Ygkx7SEbyCnQV1J9vG7/s1600/kyyt+%E2%80%93+Kopio.jpg" height="231" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyykoiraat tanssin huumassa. Kumpi on voimakkaampi? Kumpi korjaa potin?<br />
Kuva: Lisse Tarnanen</td></tr>
</tbody></table>
Aivan toisin käyttäytyy vaskitsa, jalaton lisko. Keväthuumassa muutoin rauhallisesti käyttäytyvät vaskitsakoiraat äityvät väkivaltaisiksi. Liskolla on suussaan yllättävän suuret, koukkukärkiset hampaat, ja koiraat käyttävät niitä sumeilematta toisiaan vastaan naaraasta taistellessaan. Tapellessa syntyy usein syviä haavoja, joista jää arvet loppuiäksi. Kun taistelu on ohi, on suoran toiminnan aika naaraan kanssa. Niskasta kiinni vain ja menoksi! Usein myös naaraalle jää parittelusta muistoksi poikasten lisäksi haavoja. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizmHujpTHrNTOfbXYgKuK5rUhpbn0X0JCve7AFayZ9D_bFN4N4BZUS9n2JV3FQmc3S7ALQz2SuYXRet_aJUfajYEk5PBFY6G461_aIv4BeUm2qlU_KruV-x1wq8fs7Q3_D1_QxggLdD8ag/s1600/vaskitsa_tarnanen+%E2%80%93+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizmHujpTHrNTOfbXYgKuK5rUhpbn0X0JCve7AFayZ9D_bFN4N4BZUS9n2JV3FQmc3S7ALQz2SuYXRet_aJUfajYEk5PBFY6G461_aIv4BeUm2qlU_KruV-x1wq8fs7Q3_D1_QxggLdD8ag/s1600/vaskitsa_tarnanen+%E2%80%93+Kopio.jpg" height="215" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaskitsakoiras voi olla kauniin sinipilkullinen.<br />
Kuva: Lisse Tarnanen</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kiihkeän kevään jälkeen koittaa kesä, jolloin matelijalle tärkeintä on syöminen. Manner-Suomen toinen käärmelaji, rantakäärme viihtyy nimensä mukaisesti vesistöjen liepeillä ja saalistaa taiturimaisesti pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Pienen saaliin rantakäärme voi nielaista vedessä, suuret kalat se kuljettaa rantaan ja kääntää nielaisua varten myötäevään vasta kuivalla maalla. Viisas temppu - onhan iso kala voimakas ja saattaa hyvinkin pyristellä karkuun! Rantakäärmeellä on kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan. Sen hampaat ovat pienet, mutta yläleuan etummaiset takahampaat ovat muita pitemmät. Jos se onnistuu rikkomaan saaliinsa ihon, saaliiseen imeytyy käärmeen lievästi myrkyllistä ja lamauttavaa sylkeä. Eipä pääse kala enää pakenemaan. Rantakäärmeillä ei ole myrkkyhampaita ja ihmisille ja kotieläimille se on täysin vaaraton. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOzX-8nF3tnge-3ZfIMKe6x1fSM-RXI5dUOQSYeccfAYPMHZ00AGLHj57a0pa3BUfo834efRmDEtpyaJqoAMxSKpfwsiTF7GjjC7Yd2O6QBpK-I5TTtAXgMRKWklSbs3jlpkwO_JRtCxgw/s1600/Kopio+rantak%C3%A4%C3%A4rme+ja+kala.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOzX-8nF3tnge-3ZfIMKe6x1fSM-RXI5dUOQSYeccfAYPMHZ00AGLHj57a0pa3BUfo834efRmDEtpyaJqoAMxSKpfwsiTF7GjjC7Yd2O6QBpK-I5TTtAXgMRKWklSbs3jlpkwO_JRtCxgw/s1600/Kopio+rantak%C3%A4%C3%A4rme+ja+kala.jpg" height="238" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rantakäärme nostaa kalan kuivalle maalle nielemistä varten. <br />
Tulikohan nyt haukattua liian iso pala?<br />
Kuva: Lisse Tarnanen</td></tr>
</tbody></table>
Myöhemmin keväällä kirjoitan Matelijaillan pohjalta toisen käärmeisiin
liittyvän bloggauksen, jossa keskitytään lajintunnistukseen sekä kyiden
ja rantakäärmeiden värimuotoihin.<br />
<br />
Lisää Lissen & Jarmon
matelija-aiheisia kuvia voi sitä odotellessa käydä ihailemassa Instagramin <a href="https://instagram.com/madellabest/" target="_blank">Madellabest-sivustolla</a>. Jos et kuulu Instagramiin, voit katsella kuvia netin kautta googlaamalla sanat instagram madellabest. Lisse ja Jarmo ovat myös kirjoittaneet aiheesta, kirjan, Suomen käärmeet ja liskot. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-51495207396263775462015-03-27T12:57:00.001+02:002015-03-27T12:57:28.836+02:00Päitä, häntiä ja valkea metso<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Päätä ja häntää</b> -näyttely<b> </b>avattiin viime viikolla. Tuntui kuin olisimme palanneet ajassa ainakin sata vuotta taaksepäin: näyttelyyn koottiin yleisön suosikkieläimiä ja kaikenlaisia kiinnostavia kummajaisia koko museon historian ajalta. Esillä on eläinmaailman omituisuuksia valaan leukaluusta Korkeasaaren hanhikorppikotkaan, mammutin hampaaseen ja valkeaan metsoon. Ihmisen luurankokin saatiin mukaan - tosin museoeettisistä syistä vain taustakankaan kuvana. Keinotekoinen mutta aidonnäköinen ystävämme Hugo tuuraa aitoa luurankoa enemmän kuin mielellään. <br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_zDmS0nS9ZRC8cFKdZlHu6x_t-qSEMKN3y3DrSWZ4HPr-3jnmuIaCqkoGf0TdKlHRp45ZXfJJj2SoTxu2ShBBeJwfKwh33WsSVFXfqBqmMgJev8WNlJ3gwHWQ-yXYZD8LeF6prENUe0sj/s1600/paata-ja-hantaa-nayttelysta-_MG_1640.jpg" height="213" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="320" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Avajaistunnelmia Päätä ja häntää -näyttelystä</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Päätä ja häntää on avoinna vain kuukauden, sillä myöhemmin keväällä molempiin alasaleihin levittäytyvät Piretan vaatteet KUHMUn kesänäyttelyssä. Mutta muutamaan viikkoonkin saadaan mahtumaan yleisötapahtumia. Ensimmäinen tapahtuma pidettiin eilen: Eläinvartti-niminen lyhyt opastus, jossa tutkittiin <i>valkeaa metsoa ja muita oudonvärisiä otuksia</i>. <br />
<br />
<b>Matti Karppasen</b> täyttämä valkea metso on ollut vuodesta 1935 yksi yleisön kestosuosikeista. Lähes puhtaanvalkoinen lintu on ollut takuuvarma huomion herättäjä - ja mitä todennäköisimmin maksoi siitä hengellään. Luonnontieteellisen museon alkuaikoina tapana oli ampua erikoisennäköiset linnut ja muut eläimet ja selvittää vasta sitten, mikä elukka tulikaan tapettua. Nykyään meininki on kestävämmällä pohjalla: museoon päätyvät linnut ja nisäkkäät on löydetty kuolleina. Näyttelyn takia ei yksikään menetä henkeään. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_-QaskZKdG5mysjnvChY3YfwN7bQ-QjymI7lZO_uLTZecwcv9pWOUFHS-TDvLlI05GPFuafrK6KqT-UxPwCH3shTmZy_Jrb3f5hM1Ab7zkEBKLHYnsaPzH7OxzQ28WPG-Mx_SGD-b-lw/s1600/metso.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL_-QaskZKdG5mysjnvChY3YfwN7bQ-QjymI7lZO_uLTZecwcv9pWOUFHS-TDvLlI05GPFuafrK6KqT-UxPwCH3shTmZy_Jrb3f5hM1Ab7zkEBKLHYnsaPzH7OxzQ28WPG-Mx_SGD-b-lw/s1600/metso.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valkea metso. Silmän yläpuolella oleva punainen laikku kertoo, ettei lintu ole albiino vaan leukistinen.</td></tr>
</tbody></table>
Valkeaa metsoamme on kutsuttu välillä virheellisesti albiinoksi. <b>Albinismi </b>tarkoittaa kaiken melaniinipigmentin puuttumista: eläin ei eritä lainkaan tyrosinaasi-entsyymiä, joka on olennainen pigmentin muodostumiselle. Albiinoyksilön karvat, höyhenet, iho ja silmät ovat vailla pigmenttiä. Usein eläimet ovat kokovalkeita ja punasilmäisiä (joskin esimerkiksi albiinokäärmeet saattavat olla kirkkaankeltaisia). Meidän valkean metsomme höyhenissä on häivähdys kellanruskeaa ja paikoin harmaatakin, ja silmän yläpuolella on selvä punainen laikku. Se ei siis ole albiino vaan <b>leukistinen</b>. Leukistinen eläin tuottaa pigmenttiä normaalisti, mutta pigmentin kulkeutuminen höyheniin tai karvoihin on estynyt. Leukismi voi olla osittaista tai kokonaisvaltaista, ja erilaisia valkokirjavia eläimiä näkyykin luonnossa silloin tällöin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghy1e0ZllkIFrfRSV3RJ-BGMIFIZhicVRZWSN2D0sLeoojNxmV6la2hVqoHvurpeWDRFmRtek4MCu3XJJ6aykZLB8A4NlDRx8laNT82KBgpU-CjMmo7135zrIFfsITYbUtvT1QgprKPvsV/s1600/varielukat-_MG_1670.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghy1e0ZllkIFrfRSV3RJ-BGMIFIZhicVRZWSN2D0sLeoojNxmV6la2hVqoHvurpeWDRFmRtek4MCu3XJJ6aykZLB8A4NlDRx8laNT82KBgpU-CjMmo7135zrIFfsITYbUtvT1QgprKPvsV/s1600/varielukat-_MG_1670.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leukistisen närhen höyhenpuku näyttää haalistuneelta. Silmät ovat vaaleansiniset.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz3Mf3IMyo4OtxfHyBjojthCIlmCt4haj_Uhn_ZL8Ta4Ey8IszIIZge14GBOTEGb6TCMmBTthV1M0NFE2ngN3EdpqOZRCI8f_9b2_kRL8akDLI3g1BDZddg810qiGm7bj-scdCWEmnWmEH/s1600/varielukat-_MG_1678.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz3Mf3IMyo4OtxfHyBjojthCIlmCt4haj_Uhn_ZL8Ta4Ey8IszIIZge14GBOTEGb6TCMmBTthV1M0NFE2ngN3EdpqOZRCI8f_9b2_kRL8akDLI3g1BDZddg810qiGm7bj-scdCWEmnWmEH/s1600/varielukat-_MG_1678.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valkokirjava orava. Välillä tällaisiakin värimuunnoksia kutsutaan virheellisesti albiinoiksi.</td></tr>
</tbody></table>
Puhdas albinismi on harvinainen värimuunnos. Albiinoyksilöiden näkö on usein heikko, sillä pigmentin muodostuminen on tärkeää näkökyvyn kehittymiselle. Aistivajaus ja huomiota herättävä ulkonäkö koituvat usein albiinoeläinten kohtaloksi - monet niistä kuolevat hyvin nuorina.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiwvBfePXoks6ZNdNIywuaBLT4BrHzgSWnWmXo0RFXQ7gKz5korCV8Uhjdk4WjHuPWVTj_iE6PfpUPVMfqc77ffuL1HziXFNEr2hqpSRIX6t_E8CXMFUUiiZE9bjvlDGPjp7OvfzT5Sb62/s1600/varielukat-_MG_1688.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiwvBfePXoks6ZNdNIywuaBLT4BrHzgSWnWmXo0RFXQ7gKz5korCV8Uhjdk4WjHuPWVTj_iE6PfpUPVMfqc77ffuL1HziXFNEr2hqpSRIX6t_E8CXMFUUiiZE9bjvlDGPjp7OvfzT5Sb62/s1600/varielukat-_MG_1688.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Albiino-orava on aavemainen ilmestys punaisine silmineen.</td></tr>
</tbody></table>
Valkoisuus ei toki ole ainoa eläinten erikoinen värimuunnos. Eläinvartissa esiteltiin myös <b>melanistisia</b> eläimiä, tavanomaista tummemman värisiä. Tunnetuin melanistinen eläin on pantteri, leopardin tumma muunnos. Panttereita elää etenkin Kaakkois-Aasian sademetsissä. Puiden alla on hämärää, ja tumma väri antaa pedolle paremmat mahdollisuudet hiipiä saaliin lähelle huomaamattomasti. Avoimilla, aurinkoisilla savanneilla puolestaan keltainen ja mustatäpläinen leopardi sulautuu maisemaan sopivasti. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUlNiSClNuX0Muh36ngUR8IICpKfXnE931sazL7ajSQ-s2-VFSG_PpflkpuHIb2JhLPSICsKGXadsM6e9SI_iAO4k_tGaSxjnojg8uyZVybbF9II9t4Iw1n4dPwspF-cQQbE3NnrbPD8Ba/s1600/Blackleopard.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUlNiSClNuX0Muh36ngUR8IICpKfXnE931sazL7ajSQ-s2-VFSG_PpflkpuHIb2JhLPSICsKGXadsM6e9SI_iAO4k_tGaSxjnojg8uyZVybbF9II9t4Iw1n4dPwspF-cQQbE3NnrbPD8Ba/s1600/Blackleopard.JPG" height="189" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Musta pantteri. <br />kuva: quilinmon (<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/" target="_blank">lisenssi</a>)</td></tr>
</tbody></table>
Seuraavassa Eläinvartissa 16.4. perehdytään lapamatojen ja muiden loisten kuhisevaan maailmaan. Kannattaa pysyä kuulolla!Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-19544733421012635992015-03-11T12:32:00.000+02:002015-03-11T12:32:13.547+02:00Metsästä hyvinvointia!<i>Ahdistaako? Ärsyttääkö? Oletko levoton? </i><br />
<i>Ratkaisu on hämmästyttävän yksinkertainen: Mene metsään!</i><br />
<br />
Metsässä käveleskely on <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153461" target="_blank">tutkitusti</a> erittäin terveellistä sekä kropalle että kopalle. Mitä useammin piipahdat vaikkapa takapihaltasi avautuvassa lähimetsässä, sen parempi. Monituntiselle eräretkelle ei tarvitse joka kerta varustautua, sillä jo parinkymmenen minuutin happihyppely pehmeillä metsäpoluilla nostaa mielialaa ja madaltaa stressitasoa. Vielä paremmin luonnon parantavan vaikutuksen huomaa sellainen, joka lähtee tunnin mittaiselle metsäretkelle vähintään kerran viikossa ja vierailee välillä vähän kaukaisemmissakin hienoissa luontokohteissa.<br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjEY5F2PLS16vfwNWuT-QiSefl8dxuLheP7dEcdk4AwOAn2XFvKsRoCsbZttOjwI5HHjvYrMTJB2xW-5NFzpZpXLvfovT6lehM4Ugf6bNdea2x3cKhGRQ7eivAlBcVt8ejCTzfKz34Cvij/s1600/IMG_7686.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjEY5F2PLS16vfwNWuT-QiSefl8dxuLheP7dEcdk4AwOAn2XFvKsRoCsbZttOjwI5HHjvYrMTJB2xW-5NFzpZpXLvfovT6lehM4Ugf6bNdea2x3cKhGRQ7eivAlBcVt8ejCTzfKz34Cvij/s1600/IMG_7686.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kunnon patikointi vaikkapa kansallispuistossa nostaa mielialaa pitkäksi aikaa.</td></tr>
</tbody></table>
Entä jos poluilla pitäisi kahlata nilkkoja myöten sohjossa tai reiteillä vallitsee pääkallokeli? Silloin voi hyvällä omatunnolla käpertyä sohvannurkkaan ja seikkailla luontokirjojen maailmassa. Usein upeat luontokuvat, eloisat eläintarinat ja mukaansatempaavat matkakertomukset innostavat lukijan nostamaan takamuksen sohvalta ja lähtemään ulos heti sään salliessa. <br /><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiylsRbC_Hi3gG3Zxe5B2NRemJxiUxGP7EhXZD-5rec46wJcV7wP6U-rfnGB_ngh9n7-zI5znt96EPR3oO3lt2Nw_OnwgVL9mODAWLxejX4KkHK8HosnO9-Vcg7G6nCUQq0PvQ0CsCx34zo/s1600/20150311_120326.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiylsRbC_Hi3gG3Zxe5B2NRemJxiUxGP7EhXZD-5rec46wJcV7wP6U-rfnGB_ngh9n7-zI5znt96EPR3oO3lt2Nw_OnwgVL9mODAWLxejX4KkHK8HosnO9-Vcg7G6nCUQq0PvQ0CsCx34zo/s1600/20150311_120326.jpg" height="215" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotimaisissa luontokirjoissa riittää valinnanvaraa!</td></tr>
</tbody></table>
Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-65317229794150895802015-02-19T10:18:00.002+02:002015-02-20T05:57:15.382+02:00Konttilan näyttely uudistuuPuijon Konttilassa on ollut jo kauan pienimuotoinen luontonäyttely. Piha-aittaan rakennettu näyttely on avoinna lähinnä kesäaikaan, ja sinne on vapaa pääsy. Nykyinen näyttely tehtiin vuonna 2004 Kuopion kaupungin ympäristökeskuksen, luonnontieteellisen museon, Geologian tutkimuskeskuksen ja Pohjois-Savon alueellisen ympäristökeskuksen yhteistyönä. Ajan myötä näyttely on alkanut osoittaa kulahtamisen merkkejä, ja niinpä se päätettiin uusia tänä vuonna yhteistyössä Kuopion ympäristönsuojelupalveluiden kanssa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI1MJ_9nxyb24MBN51EnYpikxsZRxD4V3jr1HTV-iOa9iOxpACoNU1Kygy45_zleQ04p5iRplugxlPkoKE1cOOuBRTYEcPcl5i5Q9N87He-Tiw9sAEOvxsiV0mxIPdmp7_XhDdxodkrzQj/s1600/_MG_1405.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI1MJ_9nxyb24MBN51EnYpikxsZRxD4V3jr1HTV-iOa9iOxpACoNU1Kygy45_zleQ04p5iRplugxlPkoKE1cOOuBRTYEcPcl5i5Q9N87He-Tiw9sAEOvxsiV0mxIPdmp7_XhDdxodkrzQj/s1600/_MG_1405.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Osa arvovaltaisesta näyttelytyöryhmästä pohtimassa Konttilan mahdollisuuksia.</td></tr>
</tbody></table>
Näyttelyn suunnittelu on usein aloitettava ikävästi rajoituksista. Konttilan aitta on varsin ahdas tila, ja etenkin pienempi huone on lisäksi vielä matalakin. Isoja rakenteita ei sinne mahdu, sillä ihmisille on jätettävä tilaa. Aittaa ei lämmitetä ja päivä paistaa hirsien raosta, joten sisällä näyttelytilassa lämpötila ja ilmankosteus ovat samat kuin ulkona. Tämä asettaa tietenkin haasteita näyttelyrakenteille ja rajoittaa toteutustapoja. Esimerkiksi konservoidut isot eläimet, kasvinäytteet ja tietotekniikka joudutaan jättämään pois heti kättelyssä. Tila ei myöskään ole varsinaisesti valvottu, vaikka se yöksi lukitaankin, joten kovin helposti liikuteltavia osia ei sinne laiteta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2BrckrovYiRBXbMttwLvR6Ijxl0RmUdcB-w9XMujqrWo7cHVXe9ckbAA5oFaZsxYn4S0iOhAkRaHy8kASbtLxJagENd38tgzLItWYTYLo5GYxYbUXDWKuZUW_31ZNnMckpoE4QWHroJr3/s1600/_MG_1385.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2BrckrovYiRBXbMttwLvR6Ijxl0RmUdcB-w9XMujqrWo7cHVXe9ckbAA5oFaZsxYn4S0iOhAkRaHy8kASbtLxJagENd38tgzLItWYTYLo5GYxYbUXDWKuZUW_31ZNnMckpoE4QWHroJr3/s1600/_MG_1385.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aitan ovi on niin matala, että 175-senttinen intendentti ei mahdu ovesta sisälle kumartumatta.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiCNb2MFw1kO4bG5SyS750_bdW9DZZEG3-FCcrrdORPFTJ9O5O_QZ_BTboTwneCV3wqrscoZ9ofLTYVqZ0tfhjADci_Higmzk5HjIq8pfAc1_M4kLWhG3KzJWw5IS26W3kj7Cp8sdU19Bk/s1600/_MG_1342.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiCNb2MFw1kO4bG5SyS750_bdW9DZZEG3-FCcrrdORPFTJ9O5O_QZ_BTboTwneCV3wqrscoZ9ofLTYVqZ0tfhjADci_Higmzk5HjIq8pfAc1_M4kLWhG3KzJWw5IS26W3kj7Cp8sdU19Bk/s1600/_MG_1342.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pienemmässä näyttelyhuoneessa amanuenssin on varottava päätään. <br />
Huonekorkeus tekee myös valaistussuunnittelusta haastavaa. </td></tr>
</tbody></table>
No niin, rajoituksia on ja ne on hyväksyttävä. Mutta tärkeämpi kysymys on se, mitä haluamme kertoa Puijon luonnosta Konttilan kävijöille? Mikä tekee Puijosta niin erityisen ja ainutlaatuisuuden? Miten herätämme innostusta ja uteliaisuutta, miten haastamme näyttelyvieraat lähtemään omille tutkimusretkilleen? Miten saamme ihmiset avaamaan silmänsä ja korvansa? Miten kerromme Puijon luonnon muuttumisesta? <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMvvGwZWnOhko-BilwctKsAEZtAq3f2v0vZImyk3Rn6H2rXL9lAONMKZ6kZHpkdgrhtX0FG7xirNfDY13uFg9COPz6I79uWYWPiSdeqSNuT-5ueUqPFNOQrFvxjbVaEptsYsNrqv3AIor9/s1600/_MG_1400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMvvGwZWnOhko-BilwctKsAEZtAq3f2v0vZImyk3Rn6H2rXL9lAONMKZ6kZHpkdgrhtX0FG7xirNfDY13uFg9COPz6I79uWYWPiSdeqSNuT-5ueUqPFNOQrFvxjbVaEptsYsNrqv3AIor9/s1600/_MG_1400.jpg" height="213" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Olisiko iso valotaulupohja uudessakin näyttelyssä toimiva ja näyttävä esitystapa?</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1pI8FuWJ1ZPOZCOLx4sksYCw4Uj1etZs8YI0ima9xiv4rqUjuPIPHpDcsmntMnsUz6tVu0WsWNPlTtLFQhaJs0HBPT2lnhh5UJ_cYiUyfhMB_zQgghH_TZvStPvV-WXTIKdlDcR_SC8P0/s1600/_MG_1357.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1pI8FuWJ1ZPOZCOLx4sksYCw4Uj1etZs8YI0ima9xiv4rqUjuPIPHpDcsmntMnsUz6tVu0WsWNPlTtLFQhaJs0HBPT2lnhh5UJ_cYiUyfhMB_zQgghH_TZvStPvV-WXTIKdlDcR_SC8P0/s1600/_MG_1357.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Kyllä tästä hyvä tulee!" rohkaisee museonjohtaja.</td></tr>
</tbody></table>
Mikäli aittarakennus ei vaadi isompia remontteja, uusi näyttely voidaan avata jo alkukesällä. Seuraavaksi selvitetään, tarvitseeko lattian alla olevalle kaivolle tehdä mitään, pitääkö vinot lattiat uusia ja mitä muita korjaustoimenpiteitä rakennukset tarvitsevat. Näyttelysuunnittelu jatkuu hyvällä draivilla eteenpäin - paikan päällä saatiin uusia ideoita, jotka ovat pian enää toteuttamista vaille valmiita.Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-77516443571499854002015-02-02T12:11:00.004+02:002015-02-02T12:12:31.664+02:00Eläinten jäljilläEläinten lumijälkien seuraaminen on jännittävä talvinen harrastus. Helpoimmin tunnistettavia lienevät jäniksen tutut loikkajärjet: kaksi pientä käpälänpainallusta peräkkäin, kaksi isompaa vierekkäin. Myös ketun helminauhamaisen jälkijonon tai oravan pienet hyppyjäljet voi nähdä jopa ihan keskustan tuntumassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNx9bpuZVsuNPR446U6xeZDU2aWAt1-Ybtkq-ewWf64dltmIrG-gpmLoBgtG-nYFisWhNuC5qFdTBr2Bq42Tb4_hCrNEEekud2C-YwAJqlY7n2GvvjJPaxLLnEtJ8uI3XhFu3bxABWeFWE/s1600/336043551_a9d2bc9b43_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNx9bpuZVsuNPR446U6xeZDU2aWAt1-Ybtkq-ewWf64dltmIrG-gpmLoBgtG-nYFisWhNuC5qFdTBr2Bq42Tb4_hCrNEEekud2C-YwAJqlY7n2GvvjJPaxLLnEtJ8uI3XhFu3bxABWeFWE/s1600/336043551_a9d2bc9b43_o.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuttuakin tutummat jäniksenjäljet. Tällä pitkäkorvalla ei ole ollut kiirettä, askelpituus on melko lyhyt.<br />
kuva: Suvi Korhonen (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/" target="_blank">lisenssi</a>)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsLOFz3IlD-nyHy7q5dx_F1tT9bvflMfDomLgEc2eTwu5oWUNfAdAaRoTF1SxdoDCole2xZM7VvXp1gXy5-fbh4I_3xa-KeW9U8xveJNbsOjyV1I0RJYeUM_-fGRMhkhOBkJzsntdLAA7z/s1600/8431264710_2ab83d29eb_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsLOFz3IlD-nyHy7q5dx_F1tT9bvflMfDomLgEc2eTwu5oWUNfAdAaRoTF1SxdoDCole2xZM7VvXp1gXy5-fbh4I_3xa-KeW9U8xveJNbsOjyV1I0RJYeUM_-fGRMhkhOBkJzsntdLAA7z/s1600/8431264710_2ab83d29eb_o.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaksi oravaa on loikkinut vierekkäin. Isommat ovat takakäpälien jäljet.<br />
kuva: Lorianne DiSabato (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/2.0/" target="_blank">lisenssi</a>)</td></tr>
</tbody></table>
Paras ajankohta jälkiretkelle on melko lauha talvipäivä, kun lunta ei ole pariin päivään satanut. Kova pyry peittää nopeasti kaikki jäljet, ja toisaalta kireimmillä pakkasilla metsäneläimet pysyttelevät yhtä mielellään suojassa kuin ihmisetkin.<br />
<br />
Jälkiretkelle on hyvä pukeutua lämpimästi. Reppuun voi pakata jonkun pienen jälkikirjan, istuinalustan sekä tietenkin maukasta evästä ja lämmintä juotavaa. Runsaslumisena talvena voi olla mukavampi kulkea suksilla tai lumikengillä kuin rämpiä napaansa myöten lumessa. Jos retkeilee tuntemattomassa metsässä, kannattaa ottaa mukaan myös kartta ja kompassi. Eläimet eivät useimkaan seuraile ihmisten tekemiä reittejä, ja jälkien seuraamiseen keskittyessä voi huomaamattaan eksyä. Omia jälkiää voi toki palata lähtopisteeseen, mutta eläimet voita kierrellä ja kaarrella laajallakin alueella, ja retken päätteeksi voi olla mukavampi palata lähtöpaikkaan oikotietä.<br />
<br />
Jälkiä kannattaa seurata kävellen niiden sivussa, ei itse jälkien päällä. On makuasia, haluaako jälkiä seurata sinne minne eläin on menossa vai sinne, mistä se on tulossa. Aina ei kulkusuunnan päätteleminen ole helppoa. Sen sijaan jäljistä voi päätellä, mitä eläin on tehnyt ja millä mielellä se on kulkenut. Ketun leppoisat käyntijäljet vaihtuvat äkkiä pitkiin loikkiin -onkohan se vainunnut saalista? Kyllä vain, tuossa näkyvät hiiren pikkuruiset jäljet ja pitkän hännän pyyhkäisyt. Hiirenjäljet päättyvät kannon juurelle. Siellä on varmaankin kolo, jonne siimahäntä on kipittänyt turvaan. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibcWyUmBqrU7V1bP3n6m-FtuscoGedBarvbXT9rnMH2MFZqE13YLz7AoI5nWFdVbyiZdEA3_7tYsaSg31DXQCVBvV6_l8zwCXKmQ7_SnvLQ9kC17C5ckOIybGA1Gnf6F1TPgDmh6OcKotW/s1600/3159995832_9169e890a4_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibcWyUmBqrU7V1bP3n6m-FtuscoGedBarvbXT9rnMH2MFZqE13YLz7AoI5nWFdVbyiZdEA3_7tYsaSg31DXQCVBvV6_l8zwCXKmQ7_SnvLQ9kC17C5ckOIybGA1Gnf6F1TPgDmh6OcKotW/s1600/3159995832_9169e890a4_o.jpg" height="214" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ketun helminauhamainen jälkijono.<br />
kuva: Jean-Francois Chénier (<a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/" target="_blank">lisenssi</a>)</td></tr>
</tbody></table>
Talvinen metsä on täynnä jännittäviä tarinoita niille, jotka osaavat lukea jälkien kirjaa. Harjoitus tekee mestarin tässäkin tapauksessa. Oikein taitava jäljittävä voi päästä vaikka nappaamaan hienoja luontokuvia muistoksi mukavista talviretkistä. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-83618561429118979052015-01-26T16:23:00.003+02:002015-01-26T16:23:49.565+02:00Pihabongausta JulkulassaOsallistuin eilen BirdLife Suomen järjestämään <a href="http://www.pihabongaus.fi/" target="_blank">Pihabongaus</a>-tapahtumaan. Kerta oli ensimmäinen, vaikka Pihabongaus jos mikä on matalan kynnyksen lintuharrastusta. Minäkin istuin mukavasti pirttipöydän ääressä ensimmäiset puolisen tuntia. Lopun aikaa talsin toppahousuissa pikkuruisella pihallani. Ja pakko kai se on tunnustaa: minulla ei ollut edes kiikaria! Onneksi kukaan ei kuvittelekaan minun olevan Oikea Ornitologi. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-nrLan-GKbQK9Sk99TFFBVluda7uIOZTU2VIewo23yN-EjrYC_xJY29T04xllcWaypKf49Rbz-UKpvtqi7BDDBdBElsHbsLo-2nh7I0MXcF8-7LRqEHq-S6DLvnWN9BwS3JRwEgdWO2gZ/s1600/pb-logo-250x80.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-nrLan-GKbQK9Sk99TFFBVluda7uIOZTU2VIewo23yN-EjrYC_xJY29T04xllcWaypKf49Rbz-UKpvtqi7BDDBdBElsHbsLo-2nh7I0MXcF8-7LRqEHq-S6DLvnWN9BwS3JRwEgdWO2gZ/s1600/pb-logo-250x80.jpg" /></a></div>
Keittiön ikkunasta katselin alakerran naapurin pihapihlajia, joissa on vieläkin jonkin verran marjoja jäljellä. Ensimmäisenä silmiin osui talvehtimaan jäänyt räkättirastas, joka popsi pihlajanmarjoja hyvällä halulla. Puussa pyrähteli myös tali- ja sinitiaisia sekä pari harakkaa. Vähän kauempana oleviin suuriin koivuihin lehahti suuri parvi lempilintujani tilhiä. Kohteliaasti ne pysyivät paikoillaan niin pitkään, että sain lasketuksi niiden lukumääräksi 132. Luku ei varmaan ole aivan täsmällinen - joku tirppa saattoi hyvinkin piileskellä kaverin selän takana. <br />
<br />
Pihan puolella lintuhavaintoja olisi varmastikin tullut huomattavasti enemmän, jos pitäisin siipiveikoille talviruokintapaikkaa. Lintulauta on jäänyt laittamatta lähinnä nelijalkaisteni vuoksi, sillä ahnettakin ahneempi spitzini tuskin malttaisi jättää linnun ulosteet koskematta. Pihalla käväisi kuitenkin muutama talitiainen, keltasirkku ja varis. Sangen tuttuja talvilintuja kaikki tyynni.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_1xYxW96JxtJ-J0ESRnXokD1NfZo5xm_JzESrou2rlm_exOLweIG1MYClSP0Ps6YlZf9kh_35Ff3J0pQI47LkniM8WvVBboD6Mwctmw1M8dBqLRGaHMj62qf-1lO0squotdpD7bQ9LN1y/s1600/talitiainen-ja-sinitiaisia-Pekka-Nurminen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_1xYxW96JxtJ-J0ESRnXokD1NfZo5xm_JzESrou2rlm_exOLweIG1MYClSP0Ps6YlZf9kh_35Ff3J0pQI47LkniM8WvVBboD6Mwctmw1M8dBqLRGaHMj62qf-1lO0squotdpD7bQ9LN1y/s1600/talitiainen-ja-sinitiaisia-Pekka-Nurminen.jpg" height="320" width="219" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisimpiä pihalintuja ovat tali- ja sinitiaiset.<br />kuva: Pekka Nurminen</td></tr>
</tbody></table>
<a href="http://www.birdlife.fi/tiedotteet/index.shtml#26012015" target="_blank">BirdLife Suomen mukaan</a> viimesyksyinen mahtava pihlajanmarjasato nosti marjalinnut ennätysmäisiin lukemiin. Talitiainen oli maanlaajuisesti runsain laji pihoilla ainakin alustavien tulosten mukaan, mutta tilhien yksilömäärä ei siitä paljoa jälkeen jää. Mustarastaiden ja räksien havaintomäärä oli tänä vuonna suurempi kuin koskaan.<br />
<br />
Tämän voisi ottaa vaikka tavaksi! Jospa ensi kerralla ottaisin jopa kiikarin kaulalleni. Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-25750246996042174702015-01-20T11:37:00.000+02:002015-01-22T09:53:12.695+02:00Kuikka, suomalaisten rakkain mökkinaapuriTänään museossa avautuu uusi valokuvanäyttely. Luontokuvaaja <i>Mauri Leivon</i> <b>Kuikka, veden lintu</b> esittelee pohjoisen vesiluonnon kuningasta. Valokuvat avaavat uudenlaisen näkemyksen tutusta kuikuttelijasta. Leivon valokuvissa tärkeintä on hetkellisen tunnelman vangitseminen, ei niinkään luonnontieteellisen tarkka lähestymistapa. Monet kuvat ovatkin mystisiä, runollisia ja salaperäisiä - ja mikä voisi paremmin sopia kuvien tunnelmaan kuin <a href="http://www.lintujen-äänet.net/kuikka" target="_blank">kuikan aavemainen huuto</a>, joka museossa kaikuu? <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwRRtJi53998EN6kWvDFI7foV8ejUjuPgYqKgHWBxCr27EGMaAej-zhUXiB2PpcVum6UXVJgHee6nW37t44G6BHI_AQDOOcQk5RFNTQ1bIgFonk3ky-w1MRkUDe5Fj7ONOat6sXvn5wQv5/s1600/Kuikka_n%C3%A4yttelykuvia_Mauri+Leivo-4+%E2%80%93+Kopio.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwRRtJi53998EN6kWvDFI7foV8ejUjuPgYqKgHWBxCr27EGMaAej-zhUXiB2PpcVum6UXVJgHee6nW37t44G6BHI_AQDOOcQk5RFNTQ1bIgFonk3ky-w1MRkUDe5Fj7ONOat6sXvn5wQv5/s1600/Kuikka_n%C3%A4yttelykuvia_Mauri+Leivo-4+%E2%80%93+Kopio.jpg" height="218" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamukierros<br />
kuva: Mauri Leivo</td></tr>
</tbody></table>
Kuikka on suomalaisille tuttu ja rakas laji. Se valittiin vuonna
2010 BirdLife Suomen järjestämässä äänestyksessä ylivoimaisesti Suomen
rakkaimmaksi mökkilinnuksi. Äänestyksessä se keräsi jopa 38 % annetuista
äänistä. Hopeasijalle sijoittunut kansallislintumme laulujoutsen joutui
tyytymään 6 %:n äänisaaliiseen, ja kolmanneksi sijoittuneelle västäräkille ääniä annettiin 4 %:n verran. <br />
<br />
Kuikkia pesii lähes koko
Suomessa. Erityisen tuttu näky se on täällä iloisessa Itä-Suomessa,
jossa lajin kulttuurihistoriallinen merkitys näkyy lukuisissa
kuikka-alkuisissa paikannimissä. Kuopion museossa kuikat olivat esillä edellisen kerran <i>Pekka Lehtosen</i> <b>Kuikkajärvi</b>-näyttelyssä vuonna 2008. Seitsemän vuotta ei ole lainkaan liian lyhyt väli esitellä ihmisten ihailemaa Pohjois-Savon maakuntalintua! <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnoqN4DDI3FCd3E-jO4riX_XJ5QTwigrd5Bb2PmXboKKEc_r6ta26EFHt2SpmItCnaA2Bo63GiZKmtvNQStXATjsFZ8UIcOo5AeOFUOWq7l5Y8iOxw1SRxRA-Z5KaZ9hn0Q7rJ0LLDg0_c/s1600/2015-01-19-4331.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnoqN4DDI3FCd3E-jO4riX_XJ5QTwigrd5Bb2PmXboKKEc_r6ta26EFHt2SpmItCnaA2Bo63GiZKmtvNQStXATjsFZ8UIcOo5AeOFUOWq7l5Y8iOxw1SRxRA-Z5KaZ9hn0Q7rJ0LLDg0_c/s1600/2015-01-19-4331.jpg" height="320" width="239" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konservointimestari komentaa kuikkaa lentämään <br />
oikeaan suuntaan. Ja iso lintu tottelee kiltisti.</td></tr>
</tbody></table>
Tällä kertaa valokuvanäyttelyä täydennettiin lentävän kuikan lisäksi kuikkatietopaketilla. Minä en ainakaan tiennyt esimerkiksi sitä, että meikäläisen kuikan
serkku, amerikanjääkuikka, on kauhuleffojen vakioesiintyjä.
Amerikanjääkuikan huutoa on kutsuttu "<a href="http://www.xeno-canto.org/18690" target="_blank">mielipuoliseksi naurun ja valituksen sekoitukseksi</a>". Todellisuudessa amerikanjääkuikat huutelevat
enimmäkseen Kanadan suurilla järvenselillä, mutta elokuvissa ne
saattavat huikkailla vaikkapa suurkaupungin betonilähiössä - kunhan
kuvassa näkyy sumua ;-) Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-224802518032774372.post-48475042636388266742014-12-18T10:32:00.000+02:002014-12-18T11:39:55.754+02:00KääpämetsälläVaikka pidän kovasti näyttelyiden suunnittelemisesta ja ympäristökasvatustapahtumista, on enemmän kuin hauskaa tehdä välillä "oikeita" biologinhommia. Ennen museoitumistani rallasin useimpina vuosina maastossa huhtikuusta marraskuuhun, ja kääpäinventoinnit syksyisessä metsässä olivat (ja ovat edelleen) ehkä kaikkein lähinnä sydäntäni. Niinpä melkein hypin ilosta, kun kuulin museomme aloittavan pitkäaikaisen Puijon kääpien seurantatutkimuksen tänä vuonna. Meikä pääsee metsään!<br />
<br />
Puijon luonnonsuojelualueille on vuonna 2002 perustettu 139 pientä ympyräkoealaa. Aloilla seurataan lahopuuston määrää ja laatua sekä elävien puiden harsuuntumista, joka kertoo puiden elinvoimaisuudesta. Viime kesänä konsultti <b>Eerikki Rundgren</b> kävi koealat uudelleen läpi, merkitsi ne helpommin havaittaviksi ja teki lahopuumittaukset sekä harsuuntumisarvioinnin. Selvisi, että lahopuun määrä Puijolla on 12 vuodessa kasvanut mukavasti, joskin se on edelleen kaukana luonnonmetsien lahopuumääristä. <br />
<br />
Lokakuussa oli meidän vuoromme. Museonjohtaja-kääpätutkija <b>Pertti Renvall</b> irrotti kiireisestä aikataulustaan pari päivää tutkimusmetodien viilaamiseen ja maastotöiden aloittamiseen. Koealoja päätettiin valita satunnaisotannalla 40 kpl, jotta ne ehdittäisiin varmasti inventoida ennen lumen tuloa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaoEYrlUqavwmcgDO82f9xfhxG259-dn_hJW_D8DIVnN-qladzU6AKdABupt9ZsvE4HaS-l2zSsbmXZfc7OrejStriYa8nqnuJMkerLGf0WNndIlkP2G-takZzKblzVtKILzqfLLpwcm9o/s1600/20141008_113321.jpg" height="320" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="240" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helena-myrskyn kaatamien kuusten juurakot ovat mahtavan kokoisia.<br />
Jopa 190-senttinen kääpätohtori näyttää niiden lomassa kääpiöltä.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnJcedmFYLoYVy5GGRxReofoSNezYxV7KUD63iEfUTenL41s8IB4iiKnygEe-vTexVn8vOvsexrBCLGV3rHWpffcNPET9en7ynRC_4YHLX8RsVUm48vtmojamD55GlpsNx4LgqibAt35mm/s1600/20141017_122546.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnJcedmFYLoYVy5GGRxReofoSNezYxV7KUD63iEfUTenL41s8IB4iiKnygEe-vTexVn8vOvsexrBCLGV3rHWpffcNPET9en7ynRC_4YHLX8RsVUm48vtmojamD55GlpsNx4LgqibAt35mm/s1600/20141017_122546.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihan kaikki alat eivät olleet hauskoja. Tämän alan inventoin kirjaimellisesti ryömimällä. <br />
Mutta vaivannäkö kannatti: löysin harvinaisen, silmälläpidettäväksi luokitellun kirjokerikäävän (<i>Ceriporia excelsa</i>)!</td></tr>
</tbody></table>
Maastotöihin kului lopulta viisi päivää. Osan teimme yhdessä, lopuista huolehdin itsekseni - tai oikeastaan nelijalkaisten assistenttieni Tilhin ja Usvan kanssa, jotka tosin keskittyivät lähinnä eväsleipien oikeudenmukaiseen jakamiseen. Useimmilta aloilta löytyi korkeintaan muutama yleinen kantokäävän tai kuusenkynsikäävän tapainen laji, ja monet alat olivat täysin käävättömiä, vaikka Puijon lahopuumäärät ovat vuosien varrella kasvaneet. Lahopuusto ei ole tasaisesti jakautunut metsään, joten satunnaisotannalla valitut alat eivät tietenkään kerro koko totuutta. Osa lahopuista oli myös niin tuoreita, etteivät käävät ole vielä ennättäneet kasvattaa itiöemiään niiden kylkeen. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju4_X9PyqENj2lfA1eLZkVciDdlUIT4SKrxzN92HCM3ejixqwYBzqnPbxVciuhggOCPyCY1yrR3ZL8B_pToaFrsLLNqQF-bzB4Dv1vmndK9y16K9FPXeEKU7hCOQ_8dMN_4EIThp36cPgd/s1600/20141008_134320.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju4_X9PyqENj2lfA1eLZkVciDdlUIT4SKrxzN92HCM3ejixqwYBzqnPbxVciuhggOCPyCY1yrR3ZL8B_pToaFrsLLNqQF-bzB4Dv1vmndK9y16K9FPXeEKU7hCOQ_8dMN_4EIThp36cPgd/s1600/20141008_134320.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Harmaaleppämaapuulla kasvaa valkoista rähmää, josta on paras ottaa näyte.</td></tr>
</tbody></table>
Kaikkia lajeja ei edes kääpätohtori tunnista maastossa. Tunnistamattomista lajeista otetaan näyte, kuivataan ja pakastetaan se kutsumattomien hyönteisvieraiden varalta ja määritetään näyte mikroskooppisesti. Pidän skooppaamisesta - se on jollain tavalla hyvin rauhoittavaa. Rihmastorakenteen katseleminen tuo mieleen van Goghin maalaukset; itiöiden etsimisessä ja mittaamisessa ei voi kiirehtiä. Tällä kertaa suurin osa näytteistä oli helppoja määrittää, mutta pari hieman kiperämpääkin pähkinää oli joukossa. Hyvä niin, pysyypä taito paremmin hyppysissä!<br />
<br />
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, jatkuuko kääpiminen kotimetsässäni
Puijolla ensi vuonna vai vasta paljon myöhemmin. Joka tapauksessa oli
hauskaa leikkiä oikeaa tutkijaa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyDNvHT7cpD3Swud8UuheRfAw1Sgirhoo8DIHYuAZ9JSqMg1T3SlifwjIWtP4fqJQNMgTtVcjCHlGAbg4ccmBSSZN8-TS047NYnmXG-ttvnpTGK93DRC8_KYXGj-7-_Utnio519zZlB4Ne/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0786.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyDNvHT7cpD3Swud8UuheRfAw1Sgirhoo8DIHYuAZ9JSqMg1T3SlifwjIWtP4fqJQNMgTtVcjCHlGAbg4ccmBSSZN8-TS047NYnmXG-ttvnpTGK93DRC8_KYXGj-7-_Utnio519zZlB4Ne/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0786.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensin kääpänäytteestä leikataan partaveitsenterällä pieni hitunen. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGnyUbpWU3s5G3iJE7qCaM56hYeWmTCSm47YcGLUKyesfLbMm76wcGFbUxvdOVX4twME5OEJxqEDVeNuf9e5gO6gcg2R3ecxOnmJxQcgNi8RuraiXe6xj44yMLSn7l10MzyBe6c8oz2b_l/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0794.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGnyUbpWU3s5G3iJE7qCaM56hYeWmTCSm47YcGLUKyesfLbMm76wcGFbUxvdOVX4twME5OEJxqEDVeNuf9e5gO6gcg2R3ecxOnmJxQcgNi8RuraiXe6xj44yMLSn7l10MzyBe6c8oz2b_l/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0794.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leikkeen päälle tipautetaan pisara puuvillasineä. Lasia lämmitetään <br />
hetken aikaa sytkärillä ja lopulta se peitetään peitinlasilla. </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLoosuOcliXMR2yUi9b_s7lBum-l6Jd2KA1mpEdcerzGcvYyJt7ghx_Dxteu0JicDtJcIPotISFs1gcHTw2Eb-XuUug6BcoYI2E0viH9LSWh_CeBdOk7VeOF_xQnObjwq-A6xXVWruvAZT/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0808.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLoosuOcliXMR2yUi9b_s7lBum-l6Jd2KA1mpEdcerzGcvYyJt7ghx_Dxteu0JicDtJcIPotISFs1gcHTw2Eb-XuUug6BcoYI2E0viH9LSWh_CeBdOk7VeOF_xQnObjwq-A6xXVWruvAZT/s1600/k%C3%A4%C3%A4pis-_MG_0808.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja eiku skooppaamaan! Tällä kertaa skoopissa näkyi rihmaharsukka (<i>Trechispora hymenocystis</i>).</td></tr>
</tbody></table>
Mari Wikholmhttp://www.blogger.com/profile/10598135865463646226noreply@blogger.com0