Auts, korviin sattuu!!

Ei tätä työtä pysty tekemään ilman suojavarusteita. En ole koskaan kestänyt styroxin hankaamisesta syntyvää vinkunaa, se menee suoraan luihin ja ytimiin. Ja mitä muuta joulunäyttelyn lumimaiseman rakentaminen on kuin styroxlevyjen siirtelyä, leikkaamista, päällekkäin pinoamista ja uutta leikkaamista? Siedin ääntä tasan seitsemän minuuttia, kunnes päätin sännätä hakemaan helpotusta kadun toiselta puolelta. Joulun lähestymisen kunniaksi poimin itselleni apteekin valikoimasta kauniit, joulukuusen muotoiset korvatulpat.

Kärsimysnäytelmän ensimmäinen osa.

Jo alkoi elämä helpottaa ja Lyyti kirjoittaa. Ensimmäiset pohjatyöt saatiin tänään tehtyä tällä hetkellä lähinnä varastoa muistuttavaan näyttelytilaan. Takanurkkaan muutama pylväs, styroxia, ohuita vanerilevyjä ja lumikangasta - ja kas, korkea luminen töyräs oli rakenteiltaan valmis! Vastakkaiselle seinustalle hahmoteltiin karhunpentujen sekä Tuliketun paikat ja leikattiin styroxista toisen lumimaiseman pohja. Tuturipöllö ja pakoon lentävä riekko lehahtivat jo omille paikoilleen. Missäköhän ne loput lentävät riekot luuraavat, niitä on varmasti ollut varastossa enemmän kuin yksi...

Tältä parvihuone näyttää nyt sisältä...

... ja tältä se näyttää ulospäin 26.11. asti.