Hiihtolomahulinaa

Tällä viikolla vietettiin Kuopiossa hiihtolomaa - ja museolla sen kyllä huomasi! Kehnohkot ulkoilusäät houkuttelivat näyttelyihin sadoittain kävijöitä. Etenkin lapsiperheet vaelsivat museoon sankoin joukoin.

Hiihtoloma alkoi räväkästi, kun tiistaina julistettiin Kuopion kaupungin museoiden selfie-kuvakilpailu alkaneeksi! Tavoitteena on haastaa kaikenikäiset museokävijät katsomaan näyttelyitä, museota ja julkisia taideteoksia uusin silmin. Missä syntyisi hauska, kaunis, persoonallinen tai yllätyksellinen selfie-kuva? Kilpailukuvat ja tarkemmat ohjeet julkaistaan museokohteiden Facebook-sivuilla. Kuopion museon kisaan on tätä kirjoittaessa tullut muutamia kuvia, jotka pääsevät pian esille. Kisa jatkuu 30.4. asti, minkä jälkeen Arvovaltainen Raati palkitsee parhaita kuvia.

Päivi poseeraa museon malli-selfiessä yhdessä hyvän kaverinsa, hevosenkenkäyökön kanssa.

Selfiet kuulostavat modernilta ilmiöltä, mutta tosiasiassa ne jatkavat ikiaikaista omakuvien perinnettä. Varsinkin taiteilijat ovat kautta aikojen ikuistaneet itsensä jälkipolvien ihailtavaksi. Nykypäivänä omakuvia otetaan pienellä digikameralla tai kamerakännykällä ja ladataan sosiaaliseen mediaan. Sadan vuoden päästä selfiet kertovat paljon 2010-luvun pukeutumisesta ja kulttuuristakin, kuten Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtaja Merja Heiskanen tuumasi.

Selfiet (tai suomalaisittain "meitsiet") ovat etenkin nuorison suosiossa, mutta ilmiö on levittäytynyt myös poliitikkojen ja urheilijoiden maailmaan. Mikäs tuossa, kun kerran Barack Obama ja paavi Fransiscuskin poseeraavat iloisesti kaverikuvissa...

Loppuviikolla hiihtoloman ohjelmassa oli omatoiminen työpaja, jossa pääsi rakentamaan lepakkomobilen. Valmiissa mobilessa lentelee viisi eri lepakkolajia ravintokohteidensa perässä. Kalastajalepakko arvatenkin syö kalaa ja keltahedelmälepakko hedelmiä, mutta mitä murkinoi kolumbiankuonoleikko?

Ohjeet ovat LUOMUSlaisten eli Luonnontieteellisen keskusmuseon väen käsialaa. Hyvä niin, sillä omat askartelutaitoni ovat päässeet hieman ruostumaan -onhan 4H-kerhonohjaaja-ajoistani vierähtänyt lähes kaksikymmentä vuotta (voi luoja! onko siitä niin kauan??) Askartelemaan kuitenkin pääsin, sillä työpaja vaati jonkin verran ennakkovalmistelua.

Vanha 4H-kerhonohjaaja palasi juurilleen. Askarrellaan, askarrellaan...

Ja kylläpä työpajapisteessä riitti vilinää!Onneksi olin askarrellut kymmeniä mallipohjia. Eikä kestänyt kauaakaan, kun työpajassa keksittiin uusia versioita mobilesta. Jos aika ei riittänyt koko rakennelman väkertämiseen, jotkut näppäräsormet kehittivät yksinkertaisemman version, lepakkotikkarin :-)

Askartelupisteessä väkerrettiin mobileita, origameja ja lepakkotikkareita.