Pientä laittoo tää vaan vaatii...

Lepakkonäyttelystä paljastui virhe, jota kukaan ei ollut huomannut. Kuinkas meille näin pääsi käymään?

Näyttelyn keskivaiheilla on pömpeli, josta voi katsoa havainnollisesti lepakon sydämen lyöntitiheyttä. Napinpainalluksen avulla eri tilanteissa olevan lepakon syke näkyy vilkkuvana valona. Horrostavan lepakon pulssi on vain noin kymmenen lyöntiä minuutissa. Muuten vain lepäilevän lepakon sydän läpättää jo 450 lyönnin minuuttivauhtia, ja lennossa syke karkaa käsittämättömään 1100 lyöntiin.

Laitteen valmistaja Juha Forsten soitti minulle eilen, ja paljasti, että laitteessa oli vika. Lepäävän lepakon sykettä näyttävä valo välkkyi vain noin 200 kertaa minuutissa eli alle puolet siitä mitä piti. Jaa, totesin minä. Asiakkaisiin läpätys oli mennyt ihan täydestä, ja niin on meihinkin!

Juha Forsten pääsi pääsiäishommiin. Pian on lepakon pulssi kunnossa!

Onneksi Juha oli sattumoisin tullut Kuopion seudulle pääsiäisenviettoon, ja lupasi tulla heti kiirastorstaiaamuna korjaamaan laitteen. Joten eiku laite kumoon ja pulssia rukkaamaan! Kauaa ei insinöörin nokka työssä tohissut, ja tästä päivästä eteenpäin museovieraat näkevät, miten käsittämättömän nopeasti nahkasiiven pumppu lyö levossa. Levossahan lepakon sydän lyö noin 400 kertaa enemmän minuutissa kuin meidän ihmisten.

Sydämelliset hyvän pääsiäisen toivotukset luonnontieteellisestä museosta!