Retkipäivä: Neidonkengän ja sinipyrstön valtakunnassa

Näyttelykiireiden vuoksi en ole ennättänyt päivittää retkeilyaiheisia kirjoituksia ihan joka kuukausi. Mutta samaisesta syystä oli suorastaan taivaallista pitää viikon loma kesäkuun alussa. Ja mitäpä muuta biologi-luontopedagogi lomallaan tekisi mieluummin kuin retkeilisi! Ainakin, jos kohteena on Kuusamo ja Oulangan kansallispuisto.

Oulanka on yksi Suomen suosituimpia retkeilykohteita - eikä ihme! Kansallispuiston halki kulkee legendaarinen Karhunkierros, joka on valittu vuoden 2014 retkikohteeksi. Reippaimmat retkeilijät patikoivat 80-kilometrisen reitin kokonaan Sallalta Rukalle tai toisinpäin (yksi sellainen karpaasi tuli vastaan Valtavaaralla ja kehui suorittaneensa koko matkan kolmessa päivässä). Mutta pääsevätpä reitille päiväretkienkin harrastajat. Karhunkierrosta seurailevat osittain monet lyhyemmät luontopolut ja retkeilyreitit, ja juuri niitä tallailimme tällä reissulla. Pienellä Karhunkierroksella, Kanjonin kurkkauksella ja Kiutakönkään luontopoluilla pääsee nauttimaan Karhunkierroksen hienoimmista osuuksista.

Kuusamon suosituimpia retkeilyreittejä hoidetaan ja ylläpidetään erittäin hyvin. Monet polut on päällystetty kivimurskeella, mikä suojaa polkua leviämiseltä ja ohjaa retkeilijöitä pysymään reiteillä. Näin herkät ja harvinaiset kasvit säästyvät tallomiselta. Korkeuseroja helpottamaan on rakennettu runsaasti portaita, ja kuohuvien koskien yli pääsi riippusiltoja pitkin. 

Oulangan kansallispuiston polut ovat erittäin hyväkuntoisia.

Keinuvan riippusillan ylittäminen on hieno kokemus!

Neidonkenkää sovittamassa
Kesäkuun alussa kukkii Oulangan tunnuskasvi, neidonkenkä. Tämä minikämmekkä on vain noin kymmenen senttimetrin korkuinen, joten se jää helposti huomaamatta heleän vaaleanpunaisesta väristään huolimatta. Meillä oli onnea matkassa, sillä satuimme paikalle parhaaseen kukinta-aikaan. Neidonkengän kukassa on makea vaniljantuoksu, jonka avulla se huijaa pölyttäjät töihin. Tämä orkidea ei tuota mettä palkkioksi, joten pölyttäjät poistuvat kukasta kuivin suin. Viekoitteleva tuoksu saa ne kuitenkin erehtymään tarpeeksi monta kertaa, jotta neidonkenkä pääsee lisääntymään.

Neidonkenkä on Suomessa uhanalainen laji, luokitukseltaan vaarantunut. Avohakkuut ja maanmuokkaus ovat myrkkyä herkälle kasville, joka viihtyy varjoisissa korpikuusikoissa. Metsien hakkuut myös pirstovat neidonkengän elinympäristöä. Neidonkenkä vaatii kalkkipitoista kasvualustaa, joten sitä ei ihan joka metsässä kasva.

Neidonkenkän tieteellinen nimi Calypso bulbosa on saanut
sukunimensä kreikankielisestä lumoojatarta merkitsevästä sanasta.

Maailman katolla
Vaikka Suomen korkeimmat tunturit löytyvät paljon pohjoisempaa, riittää näköaloja metsästävälle ihailtavaa Kuusamostakin. Yksi komeimmista on Valtavaara. Hikinen kipuaminen jyrkillä rinteillä ja portailla kannattaa, sillä Valtavaaran puuttomalta huipulta näköalat ovat mahtavat. Idässä Venäjän puolella siintää Paanajärven kansallispuisto ja Nuorusen korkea tunturi. Länteen katsoessa maisemaa hallitsevat järvet.

Taukotupa Valtavaaran huipulla.

Näkymä Valtavaaralta länteen

Valtavaara on yksi harvoista paikoista koko Suomessa, jossa voi tavata sinipyrstön. Tämä itäisissä taigametsissä viihtyvä lintu pesii maassamme ainoastaan Itä-Lapin ja Koillismaan vanhoissa kuusikoissa. Valtavaaran reitillä lauloi useitakin sinipyrstökoiraita - enpä ole aiemmin niitä kuullutkaan!

Viikko kului aivan liian nopeasti, ja on myönnettävä, että palasin töihin hieman pitkin hampain. Mutta Kuusamoa voi todella suositella retkikohteeksi monenlaisille patikoitsijoille - nähtävää riittää niin lyhyemmille kuin pitemmillekin vaelluksille!

Ja muuten: kesäkuun alku on huippuhyvää aikaa. Lämpötilat ovat miellyttäviä, polut jo kuivia, muita retkeilijöitä kohtuullinen määrä eikä itikan itikkaa lähimaillakaan.