Ahma ja korppi

Tiistaina, 28. helmikuuta kirjoittelin blogiin aikeistamme vaihtaa ahmakaappiin asukas, ja remontoida ahman asumusta muutenkin. Keskiviikkona 7. maaliskuuta minä ja museomestarimme Petteri Kakkinen kävimme Neulamäen maastossa tarpomassa, kuvaamassa testikuvia ja mallailemassa sopivia kuvakulmia mahdollista taustakuvan ottoa ajatellen. Siinä vaiheessa vaikutti vähän vielä arveluttavalta, voiko sopivaa kuvaa enää tänä talvena näistä maisemista saada otettua. Seuraavana viikonloppuna onni kuitenkin suosi. Toiveidemme mukaisesti alkoi sataa lunta ja lämpötilakin pakastui sen verran, että pääsin maanantaina 12. maaliskuuta lumikengin varustautuneena kuvaamaan maisemia ja otoksista löytyikin muutama sopiva ehdokas taustaksi. Mielestämme sopivimmista kuvista tulostin kokeeksi 105x70-senttimetriset koevedokset, joita testailimme ahman taustaksi sekä konservointitilassa, jossa ahma vielä odotti, että näyttelytilassa, jossa näimme miten kuvien värit sopisivat tilan muuhun väritykseen ja valaistukseen.

Ahma konservointitilassa ja taustakuvaehdokas tuomaroitavana

Museonjohtaja selvittää näkemyksiään
halutusta maisemasta. 

Tämän kuvan valitsimme lopulta taustaksi. Nyt se kaipaa vielä vähän
muokkausta, suurennuksen, tulostuksen, leikkauksen ja kiinnityksen.
Alunperin ajattelin kuvan olevan hieman liian värikkäs ja "näyttävä"
taustakuvaksi, mutta kokeilut näyttelytilassa ja ahman kanssa vaikuttivat
sen verran lupaavilta että päätimme uskaltaa kokeilla.

Maanantaiksi, 2. huhtikuuta, sain tulostetuksi valitsemamme kuvan, jolle tulikin mittaa mukavat 3,5m x  1,6m ja pääsimme tyhjentämään ahmakaapin vanhasta ahmasta, kannosta ja lumesta ja tapetoimaan taustalle uuden kuvan. Käytännössä hommassa tarvitaan aina kolme henkilöä, jotta kaikki sujuu ilman suurempia vaikeuksia. Lasin nosto paikoiltaan vaatii kahta henkilöä imukupeissa samaan aikaan kun yksi irroittelee akkukoneella ruuveja. Maanantai on aina hyvä päivä tähän, koska yleisöä ei ole paikalla.

Tausta on jo saatu paikalleen ja museomestari säätää valaistusta.

Luontopedagogi huoltaa samaan aikaan kesäsalin näyttelyitä.

Tapetoinnin ja valaistuksen perussäädön jälkeen ahmalle etsitään sopivinta
korkeutta kaapissaan.

Ahman ei tarvitse olla kaapissaan yksin vaan seuraksi tulee komea korppi.

Lumen asettelu pohjalle käynnissä. Korpin jalustana toimiva pölkky
peitetään vielä kokonaan.

Konservointimestari Terho Hämäläinen viimeistelee ahman turkin karvoja
kammalla ja luontopedagogi  Wikholm kuvaa tilannetta iloisena .

Ahma uudessa kodissaan.

Melkein valmis ahmakaappi, lasi odottaa vielä pesua ja taustakuva
lopullista kuivumistaan. 

Aikaisempi , poistettu versio melkein samasta aiheesta

Mielestäni muutos onnistui hyvin ja on myös askel parempaan suuntaan. Kumpi lie sitten yleisön mielestä parempi käytännössä, vanha asetelma, jossa taustalla on valkoinen seinä, ja esillä ahma lintu suussaan ja kanto, vai uusi, jossa ahma ja korppi ja taustalla maisema? Mielipiteensä voi kirjoittaa vaikkapa kommenttina tähän blogiin, kiitos. :)

Peippo ja Pulmun päivän pulmusia

Palmusunnuntain aamu oli raikas, pakkasta 12 astetta, vaikka aurinko oli yrittänyt lämmittää pilvettömältä taivaalta jo pari tuntia. No, toisaalta naapurin trullejakaan ei näkynyt eikä kuulunut. Taisivat juonia vielä pesissään odottelemassa päivän lämpenemistä.
Viime päivien kipakat aamupakkaset eivät ole estäneet mustarastaamme yhä määrätietoisemmaksi muuttuvia lauluharjoituksia. Viikko sitten muutolta saapunut koiras on saanut myös seuraa. Tiistaina pihapiirissä säksätti ja sirahteli jo kolme koirasta, ja ensimmäinen naaras ilmestyi toissapäivänä. Muutolta on saapunut myös muutamia vihervarpusia. Nämä sähikäiset osaavat tiaisten, viherpeippojen ja urpiaisten ohella hyödyntää tehokkaasti ruokintapaikkojen antimia.
Ja tänään ilmestyi ruokinnallemme sitten se kevään ensimmäinen peippo! Ja illalla niitä oli jo kaksi, komeita koiraita molemmat. Peipon saapuminen on eittämättä kevään merkkipaaluja, ja vaikka Etelä-Suomessa ollaan oltu monta päivää jo västäräkistä vähäsen, merkitään tässä tiedoksi: PUOLI KUUTA PEIPOSTA!
Peipon muutto näkyy ja kuuluu, ilman erityistä satsausta optiikkaankin. Sitä paitsi, se on myös hauskaa seurattavaa, sukupuolilla kun on erilaiset strategiat. Koiraat saapuvat pari viikkoa ennen naaraita, naaraat vasta, kun huomattava osa koiraista on jo asemissa reviireillään. Naaraita ei siis käytännössä näy ennenkuin peippokoiraiden konsertti alkaa vähitellen täyttää koko äänimaisemaamme.

Pulmusten jäljillä Maaningan Patalahdella 1.4.2012.

Aprillipäivän ykkösteemaksi nousi kuitenkin Hohtavien Hankien Hohtavat Linnut! Aamupalan jälkeen vaimo ja sukset autoon ja Maaningan Patalahden aurinkoisille ja satumaisesti kantaville hangille. Perillä vastaan viipotti yhdeksän töyhtöhyyppää ja - Pulmun päivän kunniaksi - heti perään 31:n pulmusen välkkyvä parvi. Unohtumatonta ajankuvaa, kertakaikkiaan, ja mustavalkoista näytöstä siitä paremmasta päästä! Kotimatkalla hetki Viannankoskella, jonne kahdeksan telkkää, neljä pariskuntaa, oli saapunut odottelemaan pesimävesien vapautumista talven kahleista. Sulapaikat ovat vielä kortilla...

Mustarastas toi kesäajan

Mustarastas (Turdus merula), vanha koiras. Kuva: Ilkka Markkanen.

Kesäaika alkoi eilen. Minulle sen toi, vielä varsin talvisiin tunnelmiin ja hankien keskelle, kevään ensimmäinen mustarastas.
Aamukahvin keittoa suunnitellessani huomasin, että pihapiirimme oma - näin halusin ajatella - mustarastas oli vihdoin saapunut. Pari viikkoa olin sitä jo odotellut, ja siinä se nyt oli: hiilenmusta, keltanokkainen vanha koiras ylväänä ruokinta-automaatin alla. Joo, vanha tuttu, tiesi mistä syötävää löytyy, ainakin pähkinämurske ja auringonkukansiemenet kelpasivat.
Missähän se talvensa vietti?

Merikotkan sunnuntai

Vanha merikotka (Haliaeetus albicilla)
Kuva: Bruno Jargot http://www.flickr.com/photos/bjargot/6929794879/

Ei ehtinyt kiuru Kuopioon vielä täksi viikonlopuksi, mutta merikotkamuutto lienee ollut laajalla rintamalla tänään komeaa. Aurinkoinen maaliskuinen päivä ja tuuli noin lounaassa saa usein merikotkan pääjoukot - ensiksi sukukypsät vanhat linnut - liikkeelle kohti pohjoisia pesimäseutujaan. Savossa päästään harvoin yli kolmen yksilön päiväsummiin, mutta esim. Pirkanmaan parhaimmilla paikoilla voi optimaalisena muuttopäivänä nähdä jopa yli 30 merikotkaa päivässä, kun lähiseutujen järvillä parempia muuttotuulia odotelleet ja pilkkijöille ja talviverkkojen kokijoille seuraa pitäneet kotkat lähtevät lähes yhdessä tuumin muutolle. Huippua!

Itse odottelin kotkia tänään Siilinjärven Vehkamäellä. Kiipesin luottavaisena mäelle heti puolenpäivän jälkeen. Aurinkoa ja länsituulta, siis merikotkamuutolle passeli keli. Kovin hiljaista oli kuitenkin vielä, kevätmuuton kaikilla rintamilla. Muutama harmaalokki Juurusvedellä, yksinäinen laulujoutsen tiedustelemassa jäätilannetta, 12 varista korkealla pohjoiseen (niin, variskin on muuttolintu), paikallisten korppien kisailua ja soidinta, kaksi uuttukyyhkyä ihmeen määrätietoisesti vielä pelottavan talvisilta vaikuttavien lumilakeuksien yli koilliseen. Pientä liikettä siis kuitenkin.

Ja tulihan sekin sieltä. Klo 14 ilmestyi kiikarini näkökenttään se aina vaan mukavaa värinää aiheuttava näky. Valkopyrstöinen, keltanokkainen vanha merikotka kaartelemassa matalalla Jännevirran tummia ja jo sulamaan valmistautuvia jäitä katsastellen. Kotka jatkoi Jänneniemen Pohjalammen ja edelleen Jänneveden suuntaan, jonne se muutaman minuutin matalalla kruisailtuaan laskeutuikin. Talviverkoille, otaksun. Parinkymmenen minuutin päästä se löytyi uudelleen kaartelemasta Jänneniemen suunnassa, otti hienosti reilusti korkeutta ja jatkoi lopulta muuttomatkaansa kadoten liitäen kohti pohjoista.

Urpiaisia velä tusina länsiluoteeseen ja iltapäivästaiji oli pulkassa. Jäivätköhän ne merikotkamassat tänäkin keväänä kokematta?

Kotimatkalla stoppi Jälän kylän pelloilla: neljä laulujoutsenta, joista kolme viime kesän poikasia. Ei kuitenkaan vielä pulmusia...

Uuttukyyhky ja kottarainen saapuivat Savoon

Eilen alkanut lauhempi lounainen/läntinen ilmavirtaus toi kevään ensimmäiset kolme kottaraista tänään 16.3. Kuopioon. Kottaraistrion lisäksi Heinälamminrinteen jätekeskuksen aamussa alkukevään ensi askelia otti kaksi uuttukyyhkyä ja 65 harmaalokkia. Kottaraiskevät alkoi normaaliin aikaan, mutta uuttukyyhky saapui Savoon tänä keväänä normaalia hieman varhemmin, ensimmäinen havaittiin jo 13.3. Kuopion Niiralassa. Viimeistään huomenna lieneekin sitten jo kiurun vuoro!

Keväthangilla

Kuluneella viikolla aurinko helli hiihtolomalaisia niin leppoisasti hymyillen, että hyvää tuuria ei ollut todeksi uskoa! Hanki kantoi ja sukset luistivat. On ilo nähdä, miten monimuotoisesti ihmiset laajentavat elinpiiriään hohtaville hangille ja jäille. Hiihtäjille, kävelijöille, luistelijoille, koiranulkoiluttajille, riippuliitäjille, pilkkijöille, ratsastajille ja polkupyöräilijöille tarjoutuu tilaisuus unohtaa kaupungin lika, pöly, tupakantumpit ja koirankakat. On myös niitä, jotka jättävät jäiset ja jo kalutut latu-urat taakseen ja siirtyvät vapaille hangille. Hetken elämä tuntuu täydelliseltä: on valo, tila ja vapaus!

 Ohessa kuvia matkan varrelta:

Monimuotoisuutta lehtipuuvaltaisessa metsässä, missä kasvaa koivua, haapaa, raitaa ja metsälehmusta, seassa joitakin kuusia ja mäntyjä.

Harmaalokit saapuivat Savoon

Kevät on kiistatta tulossa: ensimmäiset harmaalokit ovat palanneet Pohjois-Savoon! Varkaudessa havaittiin eilen parinkymmenen lokin parvi, joka oli uskaltautunut lauhan sään myötä näinkin kauas pohjoiseen. Aikaisista paluumuuttajista kertoi lintuyhdistys Kuikan tiedottaja Asta Lähdesmäki tänään YLE Savon sivuilla.

Jospa sitä tänä vuonna intoutuisi viimeinkin osallistumaan kunnolla Luonto-Liiton Kevätseurantaan. Onhan minulla seurantalomakkeita ollut monena vuonna ja pari vuotta sitten kirjoitin koosteenkin koko Suomen kevätseurannasta, mutta jostain syystä oma aktiivisempi havainnointi on jäänyt vähäiseksi. Nyt olen edennyt jo yhden askeleen verran: kiinnitin seurantalomakkeen takuuvarmaan paikkaan, jääkaapin oveen. Teemana ovat suot, ja teemalajeiksi on nostettu upeiden kurkien ja teerien lisäksi inisevät itikat ja vaatimattomat vaivaiskoivut. Ehkäpä tänä vuonna kevään ensimmäinen hyttysenpisto on iloinen ja odotettu tapahtuma.