Tekniikkaa ja uusinta hottia

Legendaarisena ajankohtana, 11.11.11. klo 11.11. istuin Petterin ja JukkaTeen kanssa Museoliiton koulutuksessa nimeltä Näyttelysuunnittelu ja uudet teknologiat. Kotimaisten ja kansainvälisten esimerkkien avulla valotettiin niin perinteisiä kuin ultramodernejakin ratkaisuja näyttelyiden visualisointiin ja elämyksen tuottamiseen.

Suomalaisista esimerkkikohteista parhaiten mieleen jäi talvella 2013 avautuva Suomen luontokeskus Haltia. Haltiahan ei ole museo eikä sellaiseksi edes yritä profiloitua, vaan se määritellään elämykselliseksi tieto-, näyttely- ja tapahtumakeskukseksi. Haltiassa ei juuri käytetä aitoja eläimiä tai kasveja suomalaisen luonnon esittelyssä, vaan näyttelyt tuntuvat rakentuvan nimenomaan vaikuttavan multimedian ympärille. Haltian vetonaulaksi suunnitellaan virtuaalista luontoelämystä, Luston Hiljaisen huoneen tai Shanghain Maailmannäyttelyn Kirnu-paviljongin tapaista. Toinen, vielä modernimpi suunnitelma on tehdä lattiaan interaktiivinen Suomen kartta, jonka päällä kävelemällä voi kävijä toimia "tietokoneen hiirenä" ja etsiä lisätietoja suomalaisista luontokohteista.

Kansainvälistä väriä näyttelyyn toivat Boudewijn Ridder Rotterdamista, Nederlands Fotomuseumista ja Ichiro Hisanaga Louvresta. Louvre DNP Museum Lab -hankkeessa on kehitetty uusia tapoja tarjota lisätietoja maailmankuuluista taideteoksista tai uusia näkökulmia niihin. Esimerkiksi elektronisen pöydän ja siihen kuuluvan esitteen avulla voi kuunnella audio-opastuksen tai vaikkapa katsella taiteilijan muita teoksia. Parhaimmillaan teknologian avulla pystyy suuriin maalauksiin "astumaan sisälle". Näyttelykokemukseen voi palata museokäynnin jälkeen omalta kotikoneelta: syöttämällä pääsylippunsa koodin ohjelmaan kävijä voi tarkastella omaa reittiään museossa ja katsella uudestaan lempiteoksiaan - tai huomata, mikä jäi museossa näkemättä.

Elektronista pöytää sai kokeilla seminaarin päätteeksi. Oikeaan kohtaan asetettu esite
avasi audio-opastuksen sekä uusia kuvia, karttoja, dokumentteja ym. Mahdollisuudet
olivat rajattomat - mutta paraskaan tekniikka ei korvaa ammattitaitoista opasta!

Alustukset ja esimerkit herättivät kiinnostusta ja uteliaisuutta, mutta myös hienoista epäilystä. Muuttuvatko upea tekniikka ja erilaiset lisävarusteet jossain vaiheessa sisältöä tärkeämmiksi? Miksi luontokeskuksessa ei haluta esitellä ympärillä aukeavaa aitoa luontoa, vaan eristetään näyttely ympäristöstään luonnonvaloa myöten ja turvaudutaan virtuaalitodellisuuteen? Huippumoderni tekniikka myös vanhenee auttamatta muutamassa vuodessa. On muistettava sekin, että moni kävijä on jo tottunut nopeisiin tietokoneisiin tai erittäin laadukkaisiin kotiteattereihin. Harvoilla siis riittää kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä temppuilevaa multimedianäyttöä kohtaan.

Näyttelytekniikka on siis hyvä renki mutta huono isäntä. Modernia tekniikkaa on käytettävä harkiten, eikä näyttelyn ymmärtäminen saisi olla niistä kiinni. Onneksi museoilla on edelleen omat, ainutlaatuiset valttikorttinsa: aidot esineet ja eliönäytteet sekä pitkiin ajanjaksoihin perustuva tutkimus. Niihin perustuvaa sanomaa voidaan korostaa näyttelyissä ja verkkopalveluissa taitavasti valituin teknisin ratkaisuin.