keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Elämyksellisyyttä Rubus arcticus - näyttelyssä

Museonäyttelyltä vaaditaan nykyään paljon. Museon tulisi pystyä näyttelyn avulla pysäyttämään kenties varsin kiireinen tai väsynyt vierailija ja kertomaan hänelle vaikuttavia tarinoita. Parhaimmillaan tarina herättää kävijässä ihmetystä ja uteliaisuutta, halun tietää lisää. Kaukana ovat ne ajat, jolloin näyttelyn elävöittämiseen riittivät kauniit kuvat ja kokoelmista huolella valitut näytteet. Nykyään onnistuneeseen näyttelyyn liitetään usein sana elämys. Elämys herättää ja yllättää kävijän, jolloin näyttely ylittää määritelmän "ihan kiva".

Miten luonnontieteellinen museonäyttely toteutetaan elämyksellisesti? Yksi keino on kannustaa kävijöitä käyttämään aistejaan monipuolisesti. Hiljattain avatussa, mesimarjaa esittelevässä Rubus arcticus - näyttelyssä moniaistisuus tuntui suunnitteluvaiheessa vähintäänkin haastavalta. Millainen voisi olla mesimarjaan liittyvä äänimaisema? Entä sen ainutlaatuinen aromi: onko näyttelytilaan mitään mahdollisuutta saada mesimarjan tuoksua?

Pitkän pähkäilyn ja muutamien kokeilujen jälkeen asiat alkoivat loksahdella paikalleen. Kyllä. Tähänkin näyttelyyn saatiin yllättäviä ratkaisuja, jotka monipuolistavat näyttelykokemusta. Kierroksen puolessavälissä kävijä saattaa yhtäkkiä pysähtyä ja höristellä korviaan: kuuluuko jostain... surinaa? Pieni jännitys toki sallitaan museossakin!

Mesimarjan tuoksun vangitseminen oli kiinnostava prosessi. Monenlaisia ratkaisuja mietittiin keinotekoisen aromin valmistamisesta tuoreiden marjojen käyttämiseen. Lopulta toimivimmaksi ratkaisuksi osoittautui melko yksinkertainen konsti: kiloon mesimarjoja lisättiin sitruunahappoa, puristettiin kevyesti pyöreäksi kiekoksi huokoiselle levylle ja kuivatettiin. Tuoksu on kestänyt nyt kolmisen viikkoa.

Tuoksukiekkojen testivalmistusta


Moniaistisuus on tullut museoihin jäädäkseen. Näyttelyiltä odotetaan entistä enemmän toiminnallisuutta, mikä tekee suunnittelusta ja toteutuksesta haastavampaa mutta myös vaihtelevampaa. Museonäyttelyn tulee silti erottua selvästi varsinaisesta elämysteollisuudesta. Luonnontieteellisessä museossa elämys on keino aitojen luonnonilmiöiden havainnollistamiseen, ei itsetarkoitus. Nimenomaan todellisuuspohja tekee museonäyttelystä museonäyttelyn.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Kuka, mikä, mistä? - valokuvakilpailun tulokset

Kuka, mikä, mistä? - näyttelyssä päästiin arvailemaan, kuka piileskeli oudoissa valokuvissa. Kilpailuun osallitui yhteensä 201 näyttelyvierastamme. Nuorin osallistuja oli kaksivuotias ja vanhin ikänsä ilmoittanut reilusti kuudenkymmenen paremmalla puolella, eli kilpailu oli ilmeisesti koko perheen suosiossa.

Ensimmäiset viisi kuvaa olivat helppoja, kuten odotettiinkin. Haastavat kuvat olivat jo hankalampia, vaikka annoimme jokaiseen kolme vaihtoehtoa. Yksi vaikeimmista näytti olleen kuva nro 9, jota moni pähkäili pitkään.

Kuva 1: Orava

Kuva 2: Ilves


Kuva 3: Sudenkorento


Kuva 4: Punatulkku


Kuva 5: Kettu


Kuva 6: Valkea kukkahämähäkki


Kuva 7: Sammalen itiöpesäkkeitä


Kuva 8: Kontiaisen käpälä


Kuva 9: Kehrääjäperhosen kotelo


Kuva 10: Matarakiitäjän toukka


Palkintojen arvontaan vastausten oikeellisuus ei vaikuttanut. Onni suosi tällä kertaa 15-vuotiasta Sara Heliniä, jolle lähetettiin Hannu Ahosen kirja nimeltä Marjatta. Kuka, mikä, mistä? - näyttelyhän koostui nimenomaan Ahosen valokuvista. Lämpimät onnittelut Saralle, ja kiitokset jokaiselle osallistujalle!