Monia kiinnostaa, mistä museo saa kokoelmiinsa tai näyttelyihin eläimiä. Uusi ahmamme ei ole poikkeus: muutamat ovat jo ennättäneet kysellä ahman tarinaa. Etenkin kun kyseessä on
äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu eläinlaji.
Nykyään kaikki museokokoelmiin päätyvät linnut ja nisäkkäät on löydetty luonnosta kuolleina. Suuri osa etenkin isommista nisäkkäistä on törmännyt autoon tai jäänyt sen alle. Näin kävi tälle kyseiselle ahmaparallekin kolme vuotta sitten. Helmikuussa 2009
Savon Sanomat kertoi tapahtumasta näin: Maaningalla, Mustanvirran sillalla aikuinen ahma juoksi kuorma-auton eteen eikä kuljettaja ehtinyt väistää. Törmäys tappoi ahman välittömästi. Kuljettaja ilmoitti tapauksesta poliisille, joka toimitti ahman meille luonnontieteelliseen museoon.
Miten siis toimia, jos löytää luonnosta kuolleen luonnonvaraisen eläimen? Ensinnäkin: hommaa hanskat ennen kuin kosket eläimeen ollenkaan. Raadon käsittely paljain käsin voi johtaa ikävien tautien leviämiseen. Jos kyseessä on lintu, vilkaise, onko sillä rengasta jalassa. Renkaan ja linnun tiedot on hyvä kirjoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimiston
verkkolomakkeelle, tai renkaan voi lähettää toimistoon
postitse. Yritä sitten selvittää, kuuluuko eläin rauhoitettuihin lajeihin. Apua tunnistukseen saa meiltä luonnontieteellisestä museosta. Mikäli eläin on rauhoitettu (kuten suurin osa linnuista on ympäri vuoden), se pitää toimittaa museoon.
Virka-aikana eläimiä otetaan vastaan osoitteessa
Kuopion luonnontieteellinen museo
Poijutie 4 A
puh. 044 718 2648, 044 718 2644, 044 718 2653
Mitä kuolleelle eläimelle sitten museossa tapahtuu? Maaningan ahmasta kirjoitettiin muistiin tarkka löytöpaikka ja -aika, eläimen sukupuoli ja arvioitu ikä. Sitten se sullottiin pakastimeen. Lähes kolme vuotta myöhemmin päätettiin uudistaa perusnäyttelyn ahmasta kertova osuus, joten ahmalle alettiin suunnitella valokuvien pohjalta sopivaa ilmiasua ja rekvisiittaa. Itse ahman täyttäminen jäi tavalliseen tapaan konservointimestari
Terho Hämäläisen harteille.
Kun eläimen tuleva asento oli kuvien avulla päätetty, pakastettu ahmaparka otettiin sulamaan.
Nahka viillettiin auki vatsapuolelta ja nahan sisältä poistettiin lihat, luut ja sisälmykset.
Terho muotoili ahman kropan lastuvillasta mittapiirustusten mukaan.
Kallo ja hampaat tehtiin muovista.
Tyhjään nahkaan kiinnitettiin selluloosakuidusta valmistetut jalat.
Jalkaosien paksujen rautalankojen avulla konservoitu eläin saadaan tukevasti alustaan.
Lastuvillakroppa kiinnitettiin jalkoihin, kroppa kalloineen päivineen pujotettiin nahan sisälle...
... ja vatsan viillos ommeltiin kiinni.
Ahma aseteltiin Lieksan metsästä löytyneelle komean kelon oksalle.
Oksan punaisen täplät ovat dass-massaa, jolla paikattiin oksan halkeamia.
Viimeistelyä vaille valmis ahma! Lopputulosta voi ihailla Kuopion museossa.