perjantai 24. tammikuuta 2014

Kotoilu kannattaa paukkupakkasella

Kun lämpötila laskee pysyvästi alle nollan, puhutaan termisestä talvesta. Kun pakkanen kiristyy -25 asteeseen, on siirrytty erään ystäväni mukaan "hypotermiseen talveen". Ja kun tänä vuonna ei luntakaan juuri ole, taitaa vilu hiipiä monen metsäneläimen puseroon.

Lumi on hämmästyttävän hyvä eriste. Etenkin kevyt pakkaslumi sisältää paljon ilmaa: hangen alla lämpötila voi olla jopa 20 astetta korkeampi kuin lumen pinnalla. Hanki myös suojaa tuulelta ja pedoilta. Tällä hetkellä lumen syvyys on Pohjois-Savossa alle 10 cm, mikä ei kovin kummoista suojaa tarjoa. Esimerkiksi teeret tarvitsevat kieppiinsä ainakin reilusti yli 20 cm lunta, iso ukkometso jo puoli metriä. Jos lunta on tarpeeksi, linnut pysyttelevät kiepissä lähes vuorokauden ympäri ja käyvät vain häthätää syömässä.

Eihän tähän kunnon teerenkieppiä voi kaivaa!
kuva: Steve Garvie (lisenssi)
Kotoilu on muillekin eläimille hyvä keino säästää energiaa. Tuuheaturkkinen liito-orava ei pientä pakkasta pelkää, mutta elohopean pudotessa pariinkymmeneen miinusasteeseen ei liituria juuri liikkeellä näe. Naavalla vuoratussa pesäkolossa on huomattavasti lämpimämpää kuin ulkona. Harmaaturkin talviseen ruokavalioon kuuluvat koivun ja lepän norkot sekä havupuiden silmut, joita eläin on varastoinut koko syksyn ajan lähelle pesäänsä. Kylminä öinä on mukavaa, kun sängystä jääkaapille on vain muutaman metrin matka.

Liito-orava kotoilee talvella.
kuva: Marko Schrader
Pikkulinnuille talvi on ankaraa aikaa. Energiaa pitäisi säästää mahdollisimman paljon, mutta koko päiväksi ei auta jämähtää paikoilleen. On pakko lähteä liikkeelle ruuanhakuun ja löytää ruokaa oman painonsa verran, jos aikoo selvitä hyisestä talviyöstä. Päivällä syöty ravinto varastoituu rasvaksi, jota lintu käyttää seuraavana yönä lämmöntuottamiseen. Pikkulinnun paino voi laskea kylmän yön aikana jopa 10 %.

Hippiäinen, kääpiökokoinen selviytyjä.
Kuva: Cano Vääri (lisenssi)
Useimmat tiaiset hakeutuvat porukalla yöksi puunkoloon tai linnunpönttöön. Kylki kyljessä kyyhöttäminen auttaa myös oksalla yöpyjiä pysymään hieman lämpimämpinä. Oksilla nukkuvat esimerkiksi hippiäiset - en ole koskaan oikein käsittänyt, miten niinkin moni pienenpienistä linnuistamme säilyy talven yli hengissä. Talvi näillä leveysasteilla on tehnyt eläimistä uskomattomia selviytyjiä.

 
Lähteet: Karlson, A. Kiepissä pakkasta paossa. Suomen luonto 1/2014
Oulun yliopisto: Pohjoisen luontomme talvi. Viitattu 24.1.2014

lauantai 18. tammikuuta 2014

Retkipäivä Puijolla

Tänään 18.1. vietetään Retkipäivää. Viime vuonna kehitetyn Retkipäivä-idean takana ovat pääkaupunkiseudun partiolaiset, jotka haluavat haastaa kaikki suomalaiset retkeilemään enemmän niin lähimetsissään kuin kauempanakin. Retki voi olla mitä tahansa kymmenminuuttisesta käpsehtimisestä viikon vaellukseen, ja sen voi toteuttaa yksin, kaksin, perheen tai ystävien kanssa - tai lähteä vaikkapa järjestetylle retkelle uuden porukan mukaan.


Retkipäiväseurana Puijolla Tilhi ja Usva.
Luontoretkeily on mitä hienoin harrastus. Luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista on viime aikoina uutisoitu paljon. Ihmiset voivat henkisesti ja fyysisesti paremmin, jos pääsevät helposti liikkumaan metsässä eli asuvat hyvien ulkoilumaastojen lähellä. Jos hikiliikunta ei tunnu luontevalta, jo pelkkä metsässä oleilu parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Lapsille luontoretkeily on tärkeää jo motoristen taitojen kohentamiseen. Yksi uusimmista tutkimuksista osoittaa, että metsässä samoilu voi jopa parantaa ikäihmisten muistitoimintoja.

Retkipäivän kunniaksi päätin kirjoittaa tänä vuonna joka kuukausi jostain käymästäni retkikohteesta. Sarjan saa kunnian aloittaa Puijo, oma lähimetsäni, jossa kuljeskelen lähes päivittäin koirieni kanssa joko kävellen tai juosten.

Puijo on mitä parhain ympärivuotinen retkikohde. Parhaiten se tunnetaan maisemistaan, vanhoista metsistään ja mahtavista luontoarvoistaan. Kauneimmillaan lehdot lienevät alkukesällä, kun käenkaalit kukkivat laajoina mattoina. Saniaislehdot metrisine kotkansiipineen ja hiirenportaineen ovat upeita myöhemmin kesällä - joskin niissä viihtyvät myös hyttyset. Syksyisin metsään nousee usein mukavasti sieniä: pari vuotta sitten kannoin sieltä hauikset vapisten koppakaupalla lampaankääpiä. Talvella Puijo on ensisijaisesti hiihtoretkikohde. Osa laduista on varsin vaativia, onhan niiden täytettävä kansainvälisten hiihtokilpailujen kriteerit. Tänä vuonna lunta on vielä niin vähän, että latuja ei tätä kirjoittaessa ole juuri päästy tekemään.

 Lunta on tällä hetkellä metsässä vain pari senttiä.
Tänään Retkipäivänä keli oli huikean kaunis mutta kylmä. Lähes -20 asteen pakkasessa piti liikkua reippaasti, muuten olisivat sekä varpaat että tassut jäätyneet. Talvilinnutkin olivat hiljaa, vain pari hömötiaista ilmoitteli olemassaolostaan.

Puijonsarven laavulta näkymät olivat komeat kuten aina! Olen silloin tällöin sytyttänyt laavulla nuotion ja istuskellut pitkään maisemaa ihaillen, mutta tänään paikalleen jämähtäminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Ehkäpä seuraavana omana Retkipäivänä teen pitemmän eväsretken - jospa helmikuussa olisi jo hiihtokelejä?

Kallavesi näkyy Puijonsarven laavulta.