Miten luonnontieteellinen museonäyttely toteutetaan elämyksellisesti? Yksi keino on kannustaa kävijöitä käyttämään aistejaan monipuolisesti. Hiljattain avatussa, mesimarjaa esittelevässä Rubus arcticus - näyttelyssä moniaistisuus tuntui suunnitteluvaiheessa vähintäänkin haastavalta. Millainen voisi olla mesimarjaan liittyvä äänimaisema? Entä sen ainutlaatuinen aromi: onko näyttelytilaan mitään mahdollisuutta saada mesimarjan tuoksua?
Pitkän pähkäilyn ja muutamien kokeilujen jälkeen asiat alkoivat loksahdella paikalleen. Kyllä. Tähänkin näyttelyyn saatiin yllättäviä ratkaisuja, jotka monipuolistavat näyttelykokemusta. Kierroksen puolessavälissä kävijä saattaa yhtäkkiä pysähtyä ja höristellä korviaan: kuuluuko jostain... surinaa? Pieni jännitys toki sallitaan museossakin!
Mesimarjan tuoksun vangitseminen oli kiinnostava prosessi. Monenlaisia ratkaisuja mietittiin keinotekoisen aromin valmistamisesta tuoreiden marjojen käyttämiseen. Lopulta toimivimmaksi ratkaisuksi osoittautui melko yksinkertainen konsti: kiloon mesimarjoja lisättiin sitruunahappoa, puristettiin kevyesti pyöreäksi kiekoksi huokoiselle levylle ja kuivatettiin. Tuoksu on kestänyt nyt kolmisen viikkoa.
Tuoksukiekkojen testivalmistusta
Moniaistisuus on tullut museoihin jäädäkseen. Näyttelyiltä odotetaan entistä enemmän toiminnallisuutta, mikä tekee suunnittelusta ja toteutuksesta haastavampaa mutta myös vaihtelevampaa. Museonäyttelyn tulee silti erottua selvästi varsinaisesta elämysteollisuudesta. Luonnontieteellisessä museossa elämys on keino aitojen luonnonilmiöiden havainnollistamiseen, ei itsetarkoitus. Nimenomaan todellisuuspohja tekee museonäyttelystä museonäyttelyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti