Jouluyön taikaa -näyttely saatiin ajoissa viime viilauksia vaille valmiiksi. Jokaista näyttelyä rakennettaessa ilmaantuu yllätyksiä, eikä niiltä vältytty nytkään. Revontuli-faktaosuuden viimeisteleminen vei melkoisesti aikaa, vaikka asialla oli meikäläistä valovuoden verran parempi ammattilainen. Tunnustan, etten ymmärrä tekniikasta mitään, ja flash-kamppailua seuratessani osakseni jäi sujuva kuunteleminen. Avu(ttomuude)stani huolimatta suomenkielinen versio saatiin valmiiksi, ja pian saadaan näytölle myös englanninkielinen käännös ulkomaisia museovieraita varten.
Tekniikkaa hyödynnettiin myös revontulisadun esittämisessä. Tarinasta ei tällä kertaa tehty seinäplanssia eikä vihkosta, vaan sen voi kuunnella näyttelytilassa lasten äänittämänä. Tulos on taatusti eläytyvämpi ja aidompi kuin se, että joku meistä aikuisista olisi lukenut sadun ääneen.
Lopuksi pieniä maistiaisia joulunäyttelystä ja revontulisadusta:
perjantai 26. marraskuuta 2010
perjantai 19. marraskuuta 2010
Sinivuorten yö, siellä uuras työ...
... vaikka työ ei suinkaan ole vielä päättynyt. Luminen kumpare eläimineen on lähes valmis, ja vastakkaisen seinustan maisemaa päästiin aloittamaan. Tänään kokeiltiin myös revontulivideota valkokankaalle heijastettuna ja päätettiin yksimielisesti hyväksyä se.
Ilahduttavasti toimi myös kosketusnäyttö, jolla selaillaan revontulista kertovaa tietoaineistoa. Muutama kuva puuttuu vielä, mutta pääpiirteittäin suomenkielinen faktaosuus on valmis. Tässä vaiheessa näyttäisi siis siltä, että olemme hyvässä vaiheessa. Vaan paljon yllätyksiä saattaa vielä ilmaantua, on paras olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa...
Ilahduttavasti toimi myös kosketusnäyttö, jolla selaillaan revontulista kertovaa tietoaineistoa. Muutama kuva puuttuu vielä, mutta pääpiirteittäin suomenkielinen faktaosuus on valmis. Tässä vaiheessa näyttäisi siis siltä, että olemme hyvässä vaiheessa. Vaan paljon yllätyksiä saattaa vielä ilmaantua, on paras olla nuolaisematta ennen kuin tipahtaa...
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Auts, korviin sattuu!!
Ei tätä työtä pysty tekemään ilman suojavarusteita. En ole koskaan kestänyt styroxin hankaamisesta syntyvää vinkunaa, se menee suoraan luihin ja ytimiin. Ja mitä muuta joulunäyttelyn lumimaiseman rakentaminen on kuin styroxlevyjen siirtelyä, leikkaamista, päällekkäin pinoamista ja uutta leikkaamista? Siedin ääntä tasan seitsemän minuuttia, kunnes päätin sännätä hakemaan helpotusta kadun toiselta puolelta. Joulun lähestymisen kunniaksi poimin itselleni apteekin valikoimasta kauniit, joulukuusen muotoiset korvatulpat.
Jo alkoi elämä helpottaa ja Lyyti kirjoittaa. Ensimmäiset pohjatyöt saatiin tänään tehtyä tällä hetkellä lähinnä varastoa muistuttavaan näyttelytilaan. Takanurkkaan muutama pylväs, styroxia, ohuita vanerilevyjä ja lumikangasta - ja kas, korkea luminen töyräs oli rakenteiltaan valmis! Vastakkaiselle seinustalle hahmoteltiin karhunpentujen sekä Tuliketun paikat ja leikattiin styroxista toisen lumimaiseman pohja. Tuturipöllö ja pakoon lentävä riekko lehahtivat jo omille paikoilleen. Missäköhän ne loput lentävät riekot luuraavat, niitä on varmasti ollut varastossa enemmän kuin yksi...
Jo alkoi elämä helpottaa ja Lyyti kirjoittaa. Ensimmäiset pohjatyöt saatiin tänään tehtyä tällä hetkellä lähinnä varastoa muistuttavaan näyttelytilaan. Takanurkkaan muutama pylväs, styroxia, ohuita vanerilevyjä ja lumikangasta - ja kas, korkea luminen töyräs oli rakenteiltaan valmis! Vastakkaiselle seinustalle hahmoteltiin karhunpentujen sekä Tuliketun paikat ja leikattiin styroxista toisen lumimaiseman pohja. Tuturipöllö ja pakoon lentävä riekko lehahtivat jo omille paikoilleen. Missäköhän ne loput lentävät riekot luuraavat, niitä on varmasti ollut varastossa enemmän kuin yksi...
torstai 11. marraskuuta 2010
Kolmen näyttelyn loukussa
Loppuvuodesta näyttää tulevan varsin tiivis, sillä yhtä aikaa on valmisteilla kolme näyttelyä. Ajankohtaisin on Jouluyön taikaa -näyttely, jonka rakentaminen alkaa ensi viikolla. Benjamin-karhu pääsee hyvin ansaitulle lepotauolle, ja remmiin astuvat "pikkuveljet" Ben ja Min, jotka saavat kunnian olla joulunäyttelyn vetonauloja. Rakentamisvaiheesta kerron kuvien kera tarkemmin ensi tiistaista lähtien.
Joulun jälkeen museossa siirrytään aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Suomalainen talvimetsämaisema vaihtuu Keski-Amerikan sademetsiin ja mangroverämeisiin, kun parvihuoneeseen rakennetaan valokuvanäyttely yhteistyössä hondurasilaisen Guaruma-järjestön kanssa. Tämän pienen ympäristökasvatusjärjestön tarkoituksena on auttaa Hondurasin syrjäseutujen nuoria löytämään uusia, kestävän kehityksen mukaisia elinkeinoja. Yksi toimintamuodoista on digikuvien ottaminen ammattivalokuvaajan opastuksella. Valokuvia on kertynyt Guaruman noin kymmenen toimintavuoden aikana melkoisesti, ja me täällä Kuopiossa valikoimme niistä parhaat Sademetsän lapset -nimiseen näyttelyyn. Näyttely on auki tammikuusta syyskuuhun.
Tämän näyttelyn suunnittelu on ollut aivan erityisen lähellä sydäntäni. Asuin Hondurasissa pienessä Las Mangasin kylässä ja työskentelin Guarumalla vapaaehtoisena 2006-2007. Vuoden aikana näin, miten paljon hyvin toimiva ruohonjuuritason kehitysyhteistyö voi muuttaa paikallisten ihmisten elämää. Jo silloin ajattelin, että lasten ottamia valokuvia tulisi ilman muuta esitellä laajemminkin. Mahdollisuus tähän aukesi muutamaa vuotta myöhemmin, kun tänä kesänä suunnittelimme vuoden 2011 näyttelykalenteria. Hienoa, että ideani hyväksyttiin!
Ensi vuoden suuritöisin näyttely aukeaa toukokuun lopulla. Aiheena on vaatimattomasti Savon maiseman historia viimeisten kahden ja puolen miljardin vuoden aikana :-) Näyttely tehdään yhteistyössä Geologisen tutkimuskeskuksen kanssa, joka viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhlavuottaan. Käsikirjoitusta on valmisteltu pitkin syksyä, ja vuodenvaihteen jälkeen kääräistään hihat toden teolla.
Kolmen näyttelyn loukussa työskentely tarjoaa mukavasti vaihtelua ja haastetta. On hauskaa perehtyä vuoroin sademetsien ekologiaan, vuoroin mammuttiarojen kasviyhteisöihin. Välillä ovi käy tai puhelin soi, ja huomio on kiinnitettävä joulunäyttelyn valmisteluihin. Tilattiinkohan sitä tekolunta tarpeeksi?
Joulun jälkeen museossa siirrytään aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Suomalainen talvimetsämaisema vaihtuu Keski-Amerikan sademetsiin ja mangroverämeisiin, kun parvihuoneeseen rakennetaan valokuvanäyttely yhteistyössä hondurasilaisen Guaruma-järjestön kanssa. Tämän pienen ympäristökasvatusjärjestön tarkoituksena on auttaa Hondurasin syrjäseutujen nuoria löytämään uusia, kestävän kehityksen mukaisia elinkeinoja. Yksi toimintamuodoista on digikuvien ottaminen ammattivalokuvaajan opastuksella. Valokuvia on kertynyt Guaruman noin kymmenen toimintavuoden aikana melkoisesti, ja me täällä Kuopiossa valikoimme niistä parhaat Sademetsän lapset -nimiseen näyttelyyn. Näyttely on auki tammikuusta syyskuuhun.
Tämän näyttelyn suunnittelu on ollut aivan erityisen lähellä sydäntäni. Asuin Hondurasissa pienessä Las Mangasin kylässä ja työskentelin Guarumalla vapaaehtoisena 2006-2007. Vuoden aikana näin, miten paljon hyvin toimiva ruohonjuuritason kehitysyhteistyö voi muuttaa paikallisten ihmisten elämää. Jo silloin ajattelin, että lasten ottamia valokuvia tulisi ilman muuta esitellä laajemminkin. Mahdollisuus tähän aukesi muutamaa vuotta myöhemmin, kun tänä kesänä suunnittelimme vuoden 2011 näyttelykalenteria. Hienoa, että ideani hyväksyttiin!
Ensi vuoden suuritöisin näyttely aukeaa toukokuun lopulla. Aiheena on vaatimattomasti Savon maiseman historia viimeisten kahden ja puolen miljardin vuoden aikana :-) Näyttely tehdään yhteistyössä Geologisen tutkimuskeskuksen kanssa, joka viettää ensi vuonna 125-vuotisjuhlavuottaan. Käsikirjoitusta on valmisteltu pitkin syksyä, ja vuodenvaihteen jälkeen kääräistään hihat toden teolla.
Kolmen näyttelyn loukussa työskentely tarjoaa mukavasti vaihtelua ja haastetta. On hauskaa perehtyä vuoroin sademetsien ekologiaan, vuoroin mammuttiarojen kasviyhteisöihin. Välillä ovi käy tai puhelin soi, ja huomio on kiinnitettävä joulunäyttelyn valmisteluihin. Tilattiinkohan sitä tekolunta tarpeeksi?
torstai 4. marraskuuta 2010
Hyviä uutisia!
Työni väliaikaisena näyttelypäällikkönä jatkuu ensi vuoden kesäkuun loppuun asti. Se helpottaa ensi vuoden näyttelyiden suunnittelua ja muita töitä huomattavasti - kaikkea ei tarvitse yrittää rutistaa marraskuun aikana valmiiksi. Blogikirjoituksiakin on siis luvassa samaan tahtiin kuin aikaisemmin ainakin talven ja kevään ajan.
Tunnisteet:
Kaikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)