perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kuuden päivän kevät eli keltavästäräkistä vähäsen, räystäspääskystä ei päivääkään!

Kevät on hauska. Ensin raakasti myöhässä pari viikkoa ja sitten kiritään parissa päivässä rinnalle ja osittain ohikin. Terminen kevät tuli ja taisi yllättää monen lintuharrastajankin, vaikka tiedettiinhän sitä odottaa. Kuopiossa tiistaina 16.4. iltapäivällä lämmintä varoittamatta +13 astetta. Lumet sulivat ja haihtuivat vajaassa viikossa paikoin yli puoli metriä! Aikamoista! Virallinen lukema Kuopion Savilahden mittauspisteessä taisi olla -40 cm neljässä-viidessä vuorokaudessa.

Kevät näkyy, kuuluu ja tuntuu. Sitruunaperhosia ja tyttöperhosia havaittiin monin paikoin 16.4. ja samana päivänä pörräsivät näkösälle myös ensimmäiset kimalaiskuningattaret. Linnuilla on tietenkin täysi rähinä päällä! Säätutkissa kerrotaan havaitun voimakasta muuttoa sekä yöllä että päivällä 15.-18.4. On arveltu, että yli miljoona yksilöä saapui silloin meren yli Suomeen. Savossa esim. töyhtöhyypillä oli poikkeuksellisen vilkas muuttopäivä 16.4. ja naurulokitkin saapuivat kuin tyhjästä: 17.4. havaittiin sekä Kuopiossa että Iisalmessa jo yli 500 yksilöä.

Lintujen muutolle ihanteellinen eteläinen virtaus toi meille myös pari ennätysvarhaista kesän tunnustelijaa. Keltavästäräkki havaittiin Siilinjärvellä jo 17.4. Se oli samalla vuoden ensimmäinen havainto koko maasta! Räystäspääsky löytyi eilen 18.4. Rautalammilta! Nämä molemmat kesäntuojat ovat kevään verkkainen eteneminen huomioiden kyllä aikamoisia yllätyksiä.

Lintujen muuton nopealle edistymiselle suotuisat säät jatkuvat näillä näkymin viikonloppuna. Erityisesti sunnuntai voi olla hyvä muuttopäivä kurjelle, laulujoutsenelle, metsähanhelle ja haukoille. Peiponkin pääjoukot saapunevat tiistaihin mennessä.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevään merkkejä museossa ja muualla

Tänään kuulin ensimmäiset peipot ja punakylkirastaat aamulenkilläni Kuopion Julkulan rantametsässä! Lumi oli sulanut lähes olemattomiin, vaikka vielä eilen koirani sukeltelivat hangessa mahaansa myöten. Kevät on edennyt valtavan harppauksen vajaassa viikossa. Joka vuosi tämä vaihe jaksaa ilahduttaa ja hämmästyttää yhtä paljon. Päivittäin luonnossa tapahtuu jotain uutta: muuttolinnut palaavat, kasvit uskaltautuvat viheriöimään ja purot aukovat uusia uomia.

Luontohavaintojen lisäksi omassa elämässäni varma kevään merkki on näyttelyiden vaihtuminen museossa. Ainakin näiden muutaman työvuoden aikana juuri huhti-toukokuun vaihde on kiireistä. Viikko sitten vilkuttelimme näkemiit liito-oraville ja pakkasimme Papanamaan kartan matkaamaan koti Villa Elfvikiä, jossa se on esillä 1.5.-16.6. Espoolaisille näyttelymme aihe on vähintään yhtä ajankohtainen kuin kuopiolaisille. Tutkija Sanna Mäkeläinen seuraa tänä kesänä Espoossa radiopannoitettuja liito-oravia samaan tapaan kuin viime vuosina täällä Kuopiossa, ja cityliitureiden liikkeitä pääsee tarkastelemaan myös näyttelyssä. Tutkimuksen kunniaksi muutaman päiväkodin lapset pääsivät keksimään nimet pannoitetuille harmaaturkeille, ja näinpä tänä kesänä päästään seuraamaan mm. Roopen ja Pörrin elämää.

Ottavatkohan etelärannikon liito-oravat yhtä lunkisti pannoitustilanteen kuin lupsakat savolaisliiturit? kuva: Pauliina Järvinen







Meillä söpöt pörröturkit vaihtuivat hieman erilaisiin eläimiin. Harva huokailee ihastuksesta tavatessaan luonnossa rupikonnan tai kyykäärmeen, mutta ehkäpä taitavat lähikuvat avaavat otusten elämään uudenlaisen näkökulman? Näin toivovat ainakin pääkaupunkiseudulla asuvat luontokuvaajat Lisse Tarnanen ja Jarmo Latva. He kulkivat ympäri Suomea vuosikausia maamme sammakkoeläimiä ja matelijoita kuvaten, ja työn tuloksista syntyi näyttely nimeltä Tunsitko? Tiesitkö? 

Tunsitko? Tiesitkö? on kiertänyt jo monessa paikassa, ja nyt se on esillä Kuopion museossa. Onneksemme saimme näyttelyn Kuopioon lähes puoleksi vuodeksi, jolloin mahdollisimman moni ehtii ihailla Lissen ja Jarmon kuvia. Päätimme lisätä näyttelyyn muutaman esimerkkilajin myös omista kokoelmistamme. Kaikki eivät ole nähneet edes kyytä luonnossa, niin yleisiä kuin ne ovatkin, ja valokuvista on vaikea arvioida esimerkiksi eläimen kokoa. Ehkä jotkut yllättyvät siitä, että kyy ei olekaan boan kokoinen ja käsivarren paksuinen. Melko pieneksihän se jää, mutta kunnioituksensa silti ansaitsee.

Jarmo Latvan kuvassa näkyy kyyn vaikuttava profiili ja rubiininpunaisten silmien tiukka katse.
Lisämaustetta näyttelyyn tuo eri sammakkolajien ja rupikonnien äänten kuuntelumahdollisuus. Viitasammakon ääni on kaukana tavallisen sammakon kurnutuksesta - se muistuttaa ennemmin pienen koiran haukkumista. (Tosin minun pienellä koirallani on ärsyttävän paljon kimeämpi ja kovempi ääni...) Turun seudulla vieraslajina elävää mölysammakkoa en ole kuullut luonnossa, ja toivottavasti en sitä täälläpäin kuulekaan.

Toivottavasti näyttelyn kurnutuspiste innostaa museovieraita kulkemaan luonnossakin korvat auki! Vappuna nimittäin aloitamme viitasammakoiden havaintojen keruun. Lajin tunnistaa helpoiten äänen perusteella, ja toukokuun alkupuolelta lähtien tätä pulputtavaa ääntä voi kuulla rehevien lammikoiden lähellä. On mielenkiintoista nähdä, mistäpäin Pohjois-Savoa äänihavaintoja alkaa kertyä!

Viitasammakko filosofoi Lisse Tarnasen kuvassa.
 Yksi (lähes) takuuvarma viitasammakkopaikka on Puijon Konttila, ja sinne järjestämmekin "Kuturetken" tiistaina 7.5. klo 17.30. Toivottavasti säät suosivat ja kevät etenee niin reippaasti, että viitikset pulputtelevat silloin innokkaasti. Vaikka on meillä oppailla muutamia muitakin ideoita takataskussa, jos sammakot osoittautuvat ujoiksi juuri retki-iltana...

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vaivalloiset vieraslajit

Yksi Laivaeläimet-näyttelyn teemoista on vieraslajien vaikutus ekosysteemeihin. Näyttelyssä keskitytään enimmäkseen Itämerellä tavattaviin vieraslajeihin petovesikirpusta merirokkoon, ja mehän päätimme nostaa lisäksi esille Kallavedelle asti päätyneen eksoottisen vieraslajin, villasaksiravun. Mutta täällä Kuopiossa ja Pohjois-Savossa vieraslajiongelma kiteytyy hieman toisenlaisiin lajeihin, joihin tutustuttiin eilisellä Jättiputki ja täplärapu -asiantuntijaluennolla.


Ihmisen tahallisesti tai tahattomasti levittämät vieraslajit ovat yllättävän suuri ympäristöuhka. Toinen luennoitsijamme, Metsähallituksen suojelubiologi Maaret Väänänen kertoi vieraslajien olevan toiseksi suurin syy alkuperäisten lajien uhanalaistumiseen heti elinympäristöjen tuhoutumisen jälkeen. Sitäpä en tiennytkään! Seurausten vakavuus riippuu tietenkin lajista ja sen kyvystä sopeutua uusiin elinympäristöihin. Haitallisista haitallisimpiin lajeihin on Suomessa luokiteltu jättiputki, kurtturuusu, minkki, rapurutto, koloradonkuoriainen ja espanjansiruetana. Meillä Kuopiossa ikävimpiin kasvimaailman tulokkaisiin kuuluvat jättiputken lisäksi  jättipalsami, lupiini ja terttuselja. 
 Puutarhoista voi karata vaarallisia kasveja. 
piirrokset: Seppo Leinonen

 Kun vieraslaji on onnistunut levittäytymään luontoon, sitä voi olla vaikea hävittää - ja siitä on kokemusta itsellänikin. Julistin edellisellä asuinpaikallani, Kuopion Inkilänmäellä sodan jättipalsameita vastaan. Kolmessa vuodessa sain hävitettyä lähimetsikköni palsamit koiranulkoilutuksen lomassa. Mutta yhden naisen ristiretkeni oli vain pisara meressä. Paljon hankalampi vastustaja jäi vaanimaan metsikön siimekseen. Jättiputkien torjumiseen tarvitaan monta vuotta kestävää määrätietoista kitkemistä, myrkyttämistä tai muovin alle tukahduttamista.

Järein konstein jättiputketkin saattavat siis taipua. Paljon hankalampia ovat vesistöjen vieraslajit, joista kertoi tulisieluinen jokiravun puolustaja, Itä-Suomen yliopiston rapubiologi Japo Jussila. Maailmanlaajuisesti yksi pahimmista vieraslajeista on rapurutto, Pohjois-Amerikasta peräisin oleva sienitauti. Ruttoa kantavat ravut salamatkustivat laivojen painolastivesissä Italiaan 1850-luvulla ja levisivät sieltä muutamassa kymmenessä vuodessa ympäri Eurooppaa, myös Suomeen. Eurooppalaiset ravut eivät kestäneet tautia, ja koko mantereella rapukannat romahtivat. 1960-luvulla Suomessa päätettiin istuttaa vesiin ruttoa paremmin kestävää pohjoisamerikkalaista täplärapua. Varomattomat istutukset pahensivat kotoisten jokirapujemme ahdinkoa, sillä täpläravut kantavat mukanaan vielä vaarallisempaa rapuruton muotoa. Täpläsakset ovat myös jokirapuja aggressiivisempia ja voimakkaampia, joten ne pystyvät ajamaan suomalaiset serkkunsa parhailta ruoka- ja lisääntymispaikoilta.

Täplärapu sumpussa. 
kuva: Japo Jussila
Rapuruton ja täplärapujen hävittäminen kokonaan on käytännössä mahdotonta. Jokiravun suojelemiseksi voidaan vain pidättäytyä uusista täplärapuistutuksista. Japo Jussilan tärkeimpiä tehtäviä onkin vesialueiden omistajien valistaminen.

Entä mitä tavallinen kansalainen voi tehdä vieraslajien torjumiseksi? Paljonkin. Kuka tahansa voi opetella tuntemaan haitallisimmat vieraslajit (ne ovat helppoja!), ja kaikki luonnosta tehdyt havainnot kannattaa ilmoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintoilmoitin-palveluun. Vieraslajien torjuntatalkoita järjestetään monin paikoin, ja niihin osallistuminen on helppoa ja hauskaakin. Kuopiossa kitketään tänä kesänä jättipalsameita ainakin 17.7. Neulamäessä ja 18.7. Päivärannassa. Talkootiedot löytyvät pian ilmestyvästä Kuopion kaupungin retkiesitteestä, ja toki niistä tiedotetaan sanomalehtien menovinkkipalstoilla sekä Kuopion museon & Kuopion luonnontieteellisen museon kotisivuilla.

Joten kääräistäänpä hihat ja ryhdytään toimeen!