Isänpäivän kunniaksi museoon

Tänä keväänä julkaistiin norjalainen tutkimus, jonka mukaan kulttuuriharrastukset kohentavat etenkin miesten terveyttä ja hyvinvointia. Myös suomalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tuoreemmassa tutkimuksessaan tullut samaan tulokseen. Mitä muuta siis voisi huomaavainen tytär tehdä isänpäivänä kuin viedä isänsä museoon? Isä sai jopa valita kohteen aivan vapaasti - kerrankin (!!!)

Suuntasimme Kulttuurien museoon, jossa esillä oli Kaukaa haettua -perusnäyttelyn lisäksi kolme vaihtuvaa näyttelyä. Vanhempani ovat kokeneita ja sanavalmiita museovierailijoita, joten heidän kanssaan voi helposti soveltaa jonkinlaista "think aloud" -kiertelyä ja kirjata ylös tavallisen kävijän näkemyksiä. Aloitimme perusnäyttelystä, joka perustui suomalaisten tutkimusmatkailijoiden, lähetyssaarnaajien ja muiden seikkailijoiden matkoiltaan tuomiin esineisiin. Esineitä oli PALJON. Itse asiassa HYVIN PALJON. Moni kiinnostava kohde jäi huomaamatta esineähkyn vuoksi. Sinänsä todella harmi, sillä näyttelyn teemasta saisi irti loputtomasti kiinnostavia tarinoita.

Keski-Aasian huoneeseen oli koottu esineistöä mm. C. G. Mannerheimin,
G.J. Ramstedtin ja Sakari Pälsin kokoelmista.
Kuva: Matti Huuhka, Kulttuurien museo (2004)

Vaihtuvista näyttelyistä ensimmäiseksi reitillemme osui Värimatka Kiinaan, joka tiukalla rajauksellaan muodosti kiinnostavan kontrastin rönsyilevälle perusnäyttelylle. Värien merkitystä avaavassa Värimatkassa oli esillä upeita valokuvia nyky-Kiinasta ja lyhyet, selkeät tekstit värien symboliikasta sekä muutamia värjäykseen tai maalaamiseen liittyviä esineitä.

Valkoinen väri liitetään kiinalaisessa kulttuurissa puhtauteen ja suruun. Hautajaisissa

pukeudutaan usein valkoisiin. Toisaalta valkoinen kuvastaa mielen tasapainoa ja neutraaliutta.
Ehkäpä juuri siksi tämä taiji-mestari on valinnut valkoisen asun.
Kuva: Kirsi Kommonen (Shanghai 2007)

Lapsille suunnattu Olipa kerran ihan pimeetä -näyttely pureutui aina yhtä ajankohtaiseen aiheeseen: energiankulutuksen historiaan ja nykypäivään. Tässä näyttelyssä pidin kovasti erilaisten energiantuotanto- ja kulutusesimerkkien esittelytavasta. Eri maista kootut esimerkit oli rakennettu keskikäytävää ympäröiviin kojuihin, joiden valot syttyivät vasta sitten kun kävijä pääsi tarpeeksi lähelle. Energiansäästöä! Toiminnallista osuutta edusti esimerkiksi hehkulampun tai energiansäästölampun sytyttäminen polkupyörää polkemalla. Hauska ja havainnollinen tapa esittää lampputyyppien välisiä eroja.

Viimeiseksi kiersimme Akselin Afrikka -näyttelyn, jossa kuvattiin taitelija Akseli Gallen-Kallelan parivuotista tutkimusmatkaa nykyisen Kenian alueella Itä-Afrikassa 1900-luvun alussa. Näyttely oli taiten valittu kokonaisuus taiteilijan teoksia ja luonnoksia, aikalaisvalokuvia, Gallen-Kallelan keräämiä esineitä sekä valokuvia samalta alueelta sata vuotta myöhemmin.

Akseli Gallen-Kallela maalaa, Nganga pitelee varjoa ja Jorma-poika puhdistaa asetta.

Kuva: Akseli Gallen-Kallela (1909), Akseli Gallen-Kallelan museo

Kamelin luuranko arolla (öljy, 1909)

Gallen-Kallelan museo

Pääosassa ei suinkaan ollut arvostettu taiteilijamme, vaan itse afrikkalaiset - eläimet, kansat, maisemat, kasvit. Näyttelyyn oli saatu vangittua mitä hienoin tunnelma, joka herätti kunnioitusta aihettaan kohtaan ja jätti kävijän miettimään, miten Afrikka on sadassa vuodessa muuttunut. Tähän hienoon tunnelmaan oli hyvä lopettaa museovierailu, kiittää vanhempia ahkerasta ääneenajattelusta ja suunnata hyvin ansaitulle isänpäivälounalle.