sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Vipinää Teatterimuseossa

Olen jo pitkään halunnut käydä Teatterimuseossa, ja tällä Helsingin-reissulla suunnitelma vihdoin toteutui. Kuulin museologianopiskelijakollegaltani, Teatterimuseon johtaja Helena Kalliolta, että joulunaluspäivät ovat museossa varsin kiireisiä, sillä koululaisryhmiä tulee lähes joka päivä kokeilemaan erilaisia työpajoja. "Sepä hyvä!" totesin vain, sillä näyttelyiden lisäksi näpistäni mielelläni ideoita muiden museoiden opastuksista ja yleisötapahtumista. Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa, sanoo vanha savolainen sananlasku.

Ja vipinää Teatterimuseossa todella riittikin. Vierailupäivänäni museossa hääräsi kaksikin koululuokkaa, joista toinen osallistui Teatteriseikkailu-työpajaan ja toinen teki omatoimista Teatteripeli-suunnistusta. Teatteriseikkailussa pääpaino tuntui olevan erilaisissa draamallisissa tehtävissä: testattiin, miten valaistus tai musiikki vaikuttavat näyttämön tunnelmaan; kokeiltiin liikkuvan kuvan kanssa näyttelemistä ja tanssimista sekä lopuksi valmistettiin pieni näytelmä. Varsinaista näytelmää en sentään ilennyt mennä pällistelemään ilman ryhmän lupaa, minähän esitin vain turistia.

Arkadia-teatterin estradi. Vain näyttelijät puuttuvat.

Teatterimuseon perusnäyttely Backstage on jo itsessään erittäin toiminnallinen lukuisine kokeilupisteineen eli sopii loistavasti myös omatoimiseen työpajatyöskentelyyn. Näyttelytilan sokkeloinen rakenne helpottaa tehtäviin keskittymistä: työparit tai pikkuryhmät eivät ole kaikkien museovieraiden silmien alla ja ehkä uskaltavat paremmin heittäytyä improvisointia vaativiin tehtäviin. Sokkeloisuus tekee tilasta myös teatterimaisen pukuvarastoineen ja näyttämöineen.

Lähes kaikkiin esineisiin saa museossa koskea, ja esimerkiksi pukuvaraston vaatteet ovat kokeiltavissa ja käytettävissä. Eivätkö esineet sitten häviä tai vahingoitu? ihmettelin ääneen. Opas Aino Järvi-Eskola kertoi, että varsinkin puvut kuluvat toki käytössä, mutta se on vain hyvä. Teatterimuseo on ainoa laatuaan Suomessa ja materiaalia suorastaan tulvii museoon: kaikkea ei millään voi säilyttää kokoelmissa, jonne valitaan vain museaalisesti arvokkaimmat esineet.

Pukuvaraston runsautta.

Museon inspiroiva ilmapiiri teki suuren vaikutuksen. Toimintapisteet houkuttelivat tekemään ja kokeilemaan itse, ja vastahakoisemmatkin teinit näyttivät lopulta innostuvan työpajoista. Voin hyvin ymmärtää, että museo on myös suosittu paikka järjestää lasten syntymäpäiväjuhlat tai firman pikkujoulut. Tänne olisi hyvä tulla joskus uudestaan ja osallistua itse johonkin työpajaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti