Konferenssivieraat kuusikossa

Kuopio isännöi parhaillaan kansainvälisen maailman terveysjärjestön WHO:n Healthy Cities -verkoston konferenssia. Musiikkikeskukselle on kokoontunut noin 300 hyvinvoinnin tai kaupunkisuunnittelun ammattilaista kuulemaan uusimpia tutkimustuloksia sekä keskustelemaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Konferenssivieraille tarjotaan toki muutakin kuin kalvosulkeisia ja työpajoja. Erilaiset tutustumiskäynnit ja retket ovat tärkeä osa ohjelmaa, ja yksi suosituimmista kohteista oli Puijon metsä - ihan aito suomalainen kuusikko, jossa esiteltiin luontoliikunnan vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Ohjelmasta vastasi Luonnonvarakeskuksen tutkija Kati Vähäsarja, ja avustamassa oli luonnontieteellisen museon lisäksi väkeä kaupungin liikunta- ja ympäristönsuojelupalveluista sekä KLYYstä.

Musiikkikeskuksella kävi torstai-iltapäivänä aikamoinen vilinä, kun sadat konferenssivieraat parveilivat aulassa etsien oman retkikohteensa lähtöpistettä. Puijon-retki oli tupaten täyteen buukattu, mutta silti yksi jos toinenkin toiveikas kävi kysymässä, eikö porukkaan kuitenkin mahtuisi. Muutaman peruutuksen ansiosta onnekkaimmat tulokkaat pääsivät mukaan, ja Katin pienen alustuksen jälkeen kansainvälinen porukka ahtautui bussiin.

Retkibussi täyttyi ääriään myöten.
kuva: Vicente Serra

Ensimmäiset näkymät Puijon metsistä.
kuva: Vicente Serra

Bussimatkalla esittelin kohdettamme sekä liikuntaharrastuksen että luontoelämyksen kannalta. Puijon metsähän on kuopiolaisille erittäin rakas ja tärkeä paikka, joka sopii erinomaisesti niin rauhoittumista kuin adrenaliinimyrskyäkin etsiville. Erilaisia liikunnan harrastajia näkyikin kuin tilauksesta sauvakävelijöistä ylämäkipyöräilijöihin ja rullasuksihiihtäjiin. Halusin kuitenkin korostaa, että Puijo ei ole tärkeä vain meille ihmisille. Monelle vanhoissa metsissä tai rehevissä lehdoissa asuville eliöille Puijon kuusikot ovat ainoita mahdollisia elinympäristöjä monen kymmenen kilometrin säteellä.

Koko konkkaronkka - 54 osallistujaa - olisi ollut aivan liian suuri ryhmä pienillä metsäpoluilla luotsattavaksi. Niinpä porukka jaettiin kahtia, ja puolet ohjattiin ensin Puijon torniin maisemia ihailemaan. Retkellä meitä oppaita oli kolme, mikä ei ollut ollenkaan liikaa. Kati piti varsinaisen opastuksen, minä vastailin luontoon liittyviin kysymyksiin ja Jenni Vertanen jakeli hyttyskarkoitetta sekä huolehti siitä, ettei kukaan eksynyt porukasta.

Kati Vähäsarja kertoi luonnon hyvinvointivaikutuksista autenttisessa ympäristössä.
kuva: Vicente Serra

Taisi tulla otetuksi metsäselfie jos toinenkin...
kuva: Vicente Serra

Opastuksessa keskusteltiin luonnon terveellisistä elementeistä (mm. maiseman vehreys ja linnunlaulun kuunteleminen alentavat verenpainetta) ja metsän vaikutuksesta liikuntatapoihin. Esimerkiksi lasten kanssa käveleminen kaupungilla suoraa jalkakäytävää pitkin voi olla molemmille hermostuttava kokemus. Aikuisen on jatkuvasti kiellettävä (Ei saa juosta! Ei saa hyppiä kanttikiveltä autotielle! Ei saa heittäytyä makaamaan pyörätielle!) ja lapsen on tyydyttävä taapertamaan tappavan tasaista tahtia kohti määränpäätä. Mutta metsässä on toisin. Saa juosta ja hyppiä ja kieriä ja kiivetä mielin määrin! Samalla tasapaino ja motoriset taidot kohentuvat. Metsäympäristön motivoiva vaikutus näkyy aikuisissakin: poluilla tai maastossa juostessa vauhtia tulee lisää kuin itsestään.

Innostaa se luonnossa liikkuminen aikuisiakin :-)

Suurimmalle osalle konferenssivieraista retki suomalaiseen metsään oli jännittävä hyppy tuntemattomaan. Metsässä kasvoi viljalti kieloja, jotka ovat Etelä-Euroopassa superkalliita puutarhakasveja. Jokamiehenoikeudet, marjastus ja sienestys herättivät niin ikään kiinnostusta. Entä asuuko Puijolla vaarallisia eläimiä? Kerroin, että Puijolta ei ole havaittu edes kyykäärmeitä, mutta parinkymmenen kilometrin säteellä elää kaikkia suomalaisia suurpetoja karhuista ahmoihin. Tästä huolimatta sain ansaitsemattoman sankarimaineen, kun kerroin asuvani aivan Puijon kupeessa muutaman kilometrin päässä. Keskustelukumppanini, turkkilainen herrasmies, katsoi minuun silmät suurina ja henkäisi ilmeisen vilpittömästi: "You must be really brave!" No niinpä - Julkulan rivitaloalue on tunnetusti todella vaarallista seutua...

Puijon tornissa navakka tuulikaan ei estänyt konferenssivieraita ihailemasta maisemia.
kuva: Vicente Serra

Vierailusta jäi sekä oppaille että konferenssivieraille erittäin hyvä mieli. Puijo on kyllä huikea luontokohde keskellä kaupunkia! Voisin kuvitella, että retkeläiset tuumivat myöhemmin hotellissa, että kyllä kannatti lähteä - hyttysenpistoista huolimatta!