perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kuopio pönttöjen kaupungiksi!

"Oma kolo, oma olo”, tuumivat monet linnut talitiaisesta telkkään ja tikkoihin. Kuivassa ja lämpimässä kolossa on mukava hautoa munia, ja ahdas suuaukko pitää kutsumattomat vieraat poissa avuttomien poikasten kimpusta. Ikävä kyllä kolopuut ovat nykyään harmillisen harvinaisia, sillä talousmetsissä ei kolopuita kaivata ja puut hakataan pois reilusti ennen lahoamisvaihetta.

Telkänpöntössä on suuri lentoaukko, ja se sijoitetaan lähelle vesistöjä.
Emo lentää pönttöön melkoisella vauhdilla, joten reitin on oltava selvä.
Onneksi monelle kolopesijälle kelpaavat yhtä hyvin ihmisten rakentamat linnunpöntöt. Tänä keväänä aloitettiin Miljoona linnunpönttöä –kampanja, jonka tavoitteena on saada Suomen metsiin kirjaimellisesti miljoona pönttöä toukokuuhun 2017 mennessä. Kuopiolaiset voivat helposti osallistua kampanjaan, sillä kaupungin omistamiin metsiin saa vapaasti viedä pikkulinnunpönttöjä. Vain rakennetut puistot ja kadunvarsipuut on jätettävä rauhaan. Jos omat nikkarointitaidot epäilyttävät, valmiita pönttöjä voi ostaa helposti vaikkapa Kuopion museon museokaupasta

Niksejä nikkarointiin


Useimmat linnut eivät ole turhantarkkoja pöntön suhteen – eiväthän luonnonkolotkaan ole toistensa kopioita. Muutama perusasia on kuitenkin hyvä muistaa, jos pönttöjä innostuu rakentelemaan itse. Materiaalina kannattaa ehdottomasti suosia käsittelemätöntä puuta, joko lautaa tai pyöreää pölliä. Muovinen tai metallinen pönttö on hallayönä hyytävän kylmä, ja helteellä se muuttuu sietämättömän pätsiksi.

Suorakulmainen peruslautapönttö kelpaa useimmille kolopesijöille. Liian pientä pönttöä ei kannata tehdä, sillä ahtaissa oloissa vahvimmat poikaset voivat talloa heikot alleen. Liian suureen pönttöön tarvitaan pehmustetta ja eristeitä niin paljon, että lintuvanhempien aika kuluu sisustamiseen munimisen ja hautomisen sijasta.

Toinen tärkeä mitta on lentoaukon koko. Jos lentoaukko jätetään halkaisijaltaan alle kolmesenttiseksi, mahtuvat sisään vain pienimmät sini- ja kuusitiaiset. Vähän isommasta aukosta pesään pääsevät vaikkapa talitiaiset ja kirjosiepot. Kolopesijöistä suurimpia ovat lehto- ja viirupöllöt. Viirupöllönpönttö on kunnioitettava, yli kymmenkiloinen kapistus, jonka hilaaminen korkealle puuhun on hikistä hommaa.

Pöntöt metsään!

Pikkulinnunpönttöjen ripustamisretkelle voi lähteä mukaan koko perhe – kunhan ripustukselle on maanomistajan lupa. Pönttöjä voi viedä metsään mihin aikaan vuodesta tahansa. Ripustuksen ilmansuunnalla ei ole suurta merkitystä, kunhan pönttö ei ole koko päivää auringonpaahteessa. Autoteiden vierustoille tai muille vaarallisille paikoille ei pidä viedä pönttöjä, sillä pesästä lähteneet poikaset toikkaroivat usein päiväkausia holtittomasti pesäpuun lähellä.

Metsään vietyjä pönttöjä on muistettava huoltaa säännöllisesti. Paras huoltoaika on talvella, jolloin lintujen loiset ovat kuolleet tai kohmeessa. Pönttö tyhjennetään vanhoista pesäaineksista ja samalla tarkistetaan pöntön ja kiinnitysnarujen kunto. Hyvin huollettu, laadukas pönttö kestää vuosikausia ja tarjoaa kodin monille uusille lintusukupolville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti