Kesäsalin yleisäänet uusiutuivat

Kesäsalin yleisäänien uusiminen sujui varsin mainiosti. Entisten neljän upotetun monokaiuttimen sijaan äänet tulevat nyt kuudesta koteloidusta ja kahdesta upotetusta kaiuttimesta, kaikki stereofonisena. Hankalinta asennuksessa oli lähellä katonrajaa tapahtunut kaapeleitten veto seinäkkeiden takana. Työtä olisi helpottanut, jos tikkaat olisivat olleet tarpeeksi korkeat, ja jos käytössä olisi ollut joku vielä sopivampi työkalu  kaapelin läpivetoon. Pienistä hidasteista ja hankaloittajista huolimatta asennus onnistui kuitenkin hyvin ennakoidussa ajassa ja ilman mainittavia vastoinkäymisiä.

Nyt kesäsalissa on kuultavissa mm. huuhkajan jylhän kumeaa huhuilua syrjäisen pesimäkallion liepeillä tähtikirkkaana pakkasyönä, muutolla olevia joutsenia laskeutuneena  sulaveteen levähtämään ja ruokailemaan, keväistä kiurun laulua täynnä riemua, lehtevimmän kesän tunnelmia rantalehdossa, missä äänessä ovat punavarpunen, kuhankeittäjä, kalalokki, pajulintu, lehtokerttu, peippo, rautiainen, keltasirkku, räkättirastas, taivaanvuohi ja käpytikka, kalatiirojen ilmavan kevyttä lentoa pesimäluodon läheisyydessä, kun tyynen veden yllä sulavalinjaisesti etenevät linnut toistelevat tiira -nimeään, tai kun haapa, vanha valtiaspuu seisoo tummassa kuusimetsässä ja lämmin sydänkesän aaltoileva tuuli havisuttaa haavan täyteläisiä lehtiä, tai syysaamun tunnelmaa suoaukealla, kun on se aika syksystä, jolloin kurjet alkavat kokoontua muuttoparviksi ja auringon noustessa ja kurkien kutsuhuudot kiirivät sumuisella suolla sinisorsan,  teeren ja variksen säestäessä.

Vanha haapa kuusimetsässä on ääni, jota harvemmin kuulee sisätiloissa. Erottaako haavan havinan tarkemmin miettimättä vaikkapa sateen kohinasta? Sen me ehkä saamme tietää tämän kesän aikana. Ja sen, osuimmeko sopivaan kompromissiin  äänen voimakkuuksien säädössä ja muissa äänimailman toteutukseen liittyvissä yksityiskohdissa.