Apua, kuoriainen!

Metsässä kovakuoriaisten tutkiminen on kiehtovaa, enkä tyypillisenä biologina pelkää niitä vähääkään. Mutta jos pieni kuoriainen kipittää minua vastaan luonnontieteellisen museon kasvikokoelmahuoneessa, jähmetyn paikoilleni kauhusta kankeana. Apua! Onko mittaamattoman arvokkaisiin kokoelmiin pesiytynyt tuholaisia?

Viime viikkojen aikana on sattunut muutamia epämiellyttäviä ötökkäkohtaamisia. Kasvikokoelmien luota pyydystettiin pari ruskehtavaa kovakuoriaista, jotka intendenttimme Jukka Kettunen määritti jauhopukeiksi (Tenebrio molitor). Museon tuholaisista kertovan Rohmut ja riesat –julkaisun mukaan jauhopukki viihtyy ensisijaisesti ruokakomeroissa – sen toukat ovat niitä tuttuja "jauhomatoja" – mutta se saattaa myös aiheuttaa tuhoja museonäytteisiin.

Aikuinen jauhopukki on 12-18 mm pitkä.
Kuva: Jukka Kettunen

Soitin huolestuneena Luonnontieteelliseen keskusmuseoon, Helsinkiin. Joudutaanko tässä vielä myrkytyshommiin? Onneksi kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre rauhoitteli, ettei jauhopukki ole tuholaisena pahimmasta päästä. Jos niitä havaitaan esimerkiksi viljanäytteissä, voi arkit yksinkertaisesti lykätä pakastimeen ja kääntää pakastimen nupit kaakkoon. Toki varastotilat ja esimerkiksi keittiö kaurapuuropaketteineen kannattaa tutkia ja siivota huolella.

Selvä! Kääräisimme hihamme ja ryhdyimme toimeen. Helpotukseksemme puurohiutaleissa ei kiemurrellut jauhomatoja eikä vintin suurista kokoelmatiloista löytynyt kuoriaispesäkkeitä. Viljanäytteissäkään ei ole toistaiseksi näkynyt kutsumattomien vieraiden jälkiä. Turvallisuudentunteeseen ei kuitenkaan auta tuudittautua. Tuholaisten varalta on parasta aina pitää silmät auki sekä pää ja pakastin kylminä.