Ideoita varastamassa, osa 1

Yksi näyttelytyön hauskimmista puolista on päästä harjoittamaan avointa työmaavakoilua. Mainiota, kun saa vaellella kaikessa rauhassa museoissa ihan työajalla! Viime viikkojen aikana olen käyttänyt hiljaisia päiviä hyväkseni ja kiertänyt näyttelyitä paitsi täällä Kuopiossa, myös muualla Suomessa.

Tampereen Vapriikki on valtava museokompleksi: näyttelyitä on tällä hetkellä peräti kymmenen. Kiertelin Vapriikissa kahtena päivänä usean tunnin ajan enkä edes kuvitellut ehtiväni nähdä kaikkea. Aloitin luonnollisesti Karhun vuosi-näyttelystä, jossa metsän kuningas esiteltiin karvoineen nahkoineen erittäin perusteellisesti. Vaikuttavin elementti oli mahtava, yli 500-kiloinen täytetty uroskarhu. Kyllä puntit tutisevat, jos sellainen joskus tulee metsässä vastaan! Mieleen jäivät myös vanhat suomalaiset loitsut ja taiat, joiden avulla karjaa suojeltiin pedoilta. Entisajan emännät ovat joutuneet välillä tekemään, öh, kaikenlaisia temppuja karjansa vuoksi.

Karhun elämää esitellään näyttelyssä tekstien,
valokuvien, maalausten ja esineiden avulla.

Seuraavana päivänä astuin aivan toisenlaiseen maailmaan: samuraiden ajan Japaniin. Inrō-näyttelyssä katselin tuntikausia toinen toistaan taidokkaampia pikkuruisia lakkarasioita, joita käytettiin aikanaan taskujen korvikkeina kimonon kanssa. Vaikutuksen teki myös koko näyttelyn tyylikkyys ja viimeistellyt yksityiskohdat. Jospa omankin työni jälki olisi jonain päivänä yhtä hienoa...

Inro oli olennainen osa samuraiden ja muiden
varakkaiden japanilaismiesten asukokonaisuutta.