Ripustamassa

Vaikka valokuvanäyttelyn ripustaminen on helpompaa kuin vaikkapa joulunäyttelymaiseman rakentaminen, on siinäkin omat kommervenkkinsä. Yleensä taiteilija itse määrittelee kuvien järjestyksen, joten esimerkiksi viimekeväisen Kuka, mikä, mistä? -näyttelyn mukana tulivat selkeät ripustusohjeet. Itse tuotetussa näyttelyssä on tällaisetkin ratkaisut tehtävä itse. Sitä paitsi Sademetsän lapset -näyttelyn varsinaisten taiteilijoiden olisi jokseenkin mahdotonta tulla Hondurasin Las Mangasista Kuopioon meitä ohjeistamaan.

Päädyin kuvien järjestyksessä luonnontieteilijän ja tarinankertojan ratkaisuun. Näyttely alkaa maisemasta, miljöön kuvaamisesta rehevine metsäkuvineen ja solisevine puroineen. Trooppisen sademetsän monimuotoisuutta ja ekologiaa kuvataan eri eliöryhmien avulla. Käärmeet - petoeläimet - vaanivat pieniä liskoja ja sammakoita saaliikseen. Vähitellen sukelletaan yhä lähemmäs sademetsän sydäntä: taiteelliset lähikuvat kasveista ja hyönteisistä tuovat esille hämmästyttäviä muotoja ja värejä. Pohjakerroksesta kivutaan ylemmäs tutustumaan viidakon lintumaailmaan. Näyttelykierroksen päätteeksi noustaan katsomaan, miltä sademetsä näyttäisi linnun silmin - eli päädytään takaisin maisemakuviin.

Taidenäyttelyiden tai valokuvauksen ammattilainen olisi luultavasti ratkaissut ripustusjärjestyksen toisin. Ensi tiistaina Kuopion taidemuseon väkeä tulee tutustumaan näyttelyyn, ja on kiinnostavaa kuulla heidän kommenttejaan. Tarinan voi kertoa monella tavalla, ja meidän tapamme on nyt tämä.

Ripustaminen on tarkkaa työtä. Punaisen lasersäteen
avulla on helppo asetella valokuvat oikein.

Näyttelytila taitaa kaivata vielä vähän siivoamista... mutta melkein valmista on!