Viikko aikaa valokuvanäyttelyn avajaisiin!

Palasin eilen päiväksi koulun penkille aloittaessani museologian opinnot. Samaan aikaan muu näyttelytiimi ahkeroi Kuopion museolla joulunäyttelyn purkuhommissa. Tänään Ben ja Min ystävineen pakattiin pakettiautoon ja kuljetettiin eläinkokoelmatiloihin huilimaan. Vielä viimeisiä silauksia, kuten parvihuoneen lattian vahausta ja seinien pakkelointia, ja pääsemme ripustamaan Sademetsän lapset -näyttelyä.

Viikko aikaa avajaisiin. Ihme kyllä oloni on tässä vaiheessa vain hieman epävarma. Ehkä varsinainen näyttelyjännitys ei vain ole vielä ennättänyt alkaa? Tässä vaiheessa pähkäilen enimmäkseen tiedottamista. Kolmas versio tiedotteesta on nyt kirjoitettu, ja jokaisessa versiossa kärkiviesti on hieman eri tavoin painotettu. Kuvailisinko itse teoksia eksoottisine eläimineen ja maisemineen? Kertoisinko "ihmisen kokoisen" tarinan näyttelyn syntyvaiheista? Vai keskittyisinkö sademetsien suojelun sanomaan? Paljonko kannattaa ylipäätään sanoa itse tiedotteessa?

Kaikkia yksityiskohtia ei ole näyttelyn ulkoasustakaan vielä päätetty. Periaatteessa pelkät valokuvat ja muutama tekstipaneeli voivat olla se tyylikkäin ratkaisu. Tai sitten lisäelementit tuovat näyttelyyn kaivattua elävöitystä. Lisäelementtejä voidaan kuitenkin testata vasta sitten kun valokuvat ovat paikallaan, sillä ne määräävät näyttelyn visuaalisen ilmeen.

Ehkä se paniikki alkaa huomenna.