Virtausta etsimässä

Kuopion kaupunginkirjaston Kirjaston nielemät -blogissa Päivikki Kolehmainen kertoo vetämänsä runopiirin herättämistä tunnelmista. Vaikka takana olisi pitkä iltavuoro asiakaspalvelussa ja väsymyskin jo painaisi, voi runopiirissä vietetty tunti johtaa parhaimmillaan flow-tilaan. Flow'n vallassa ihminen uppoutuu täydellisesti senhetkiseen tekemiseensä, unohtaa ajan kulumisen ja tuntee saavuttavansa jotain suurta. Itse tekeminen tuntuu äärettömän palkitsevalta. Ja kun "virtaus" vähitellen häviää, jäljelle jää lämmin hyvänolon tunne ja ylpeys: minä pystyin ylittämään itseni!

Museotyö tuntuu välillä aikamoiselta puurtamiselta, kuten varmasti kaikki muutkin työt. Tekstit odottavat kirjoittamista, kuvat käsittelyä, asiat selvittämistä ja kalenterit täyttämistä. Mutta hetkittäin sitä pystyy kohoamaan arjen yläpuolelle. Tunnistan Päivikin kuvaaman flown, niin työssä kuin harrastuksissakin. Flow on harvinaista herkkua, mutta sitäkin palkitsevampaa. Useimmin virtauksen tuntu syntyy kirjoittaessa. Teksti saa siivet, parhaimmillaan sormet eivät ennätä kirjoittaa niin nopeasti kuin ajatus kulkisi. Kahvi- tai ruokatauot unohtuvat. Ja kun hetki on ohi, olo on mahtava, joskin hieman pöllämystynyt. Ei ole ollenkaan tavatonta, että toivotan työkavereille hyvää huomenta klo 14.30.

Urheilijat jos ketkä ymmärtävät flow'n merkityksen ja pyrkivät määrätietoisesti ymmärtämään, miten siihen voisi päästä tietoisesti silloin kun haluaa. Jos joku sen taikatempun selvittää, niin neuvoja otetaan kiitollisuudella vastaan! Yhteystiedot löytyvät vaikkapa tästä blogista.