Viimeistä kivityöpajaa viedään

Muutama päivä sitten oli viimeinen Aikamatka maisemaan -näyttelyyn liittyvä oheistapahtuma, kun innokas neljäsluokkalaisten ryhmä osallistui kivityöpajaan.

GTK:n tutut puuhanaiset ja -miehet (etunenässä Satu Hietala ja Jari Nenonen) olivat suunnitelleet hienon työpajakokonaisuuden. Lyhyessä alustuksessa pohdittiin, mihin kiveä oikein tarvitaan jokapäiväisessä elämässä, ja mitä kaikkea voi kiviharrastuksesta saada irti. Alustuksen jälkeen luokka jaettiin muutaman hengen pienryhmiin. Jokainen oppilas sai valita itselleen kivinäytteen, jota sitten porukalla lähdettiin määrittämään eri työpisteissä. Kun näytteelle oli löytynyt oikea nimi, saivat oppilaat palkinnoksi Retkeilijän kivioppaan. Nopeimmat ennättivät vielä askarrella hienon timantin joulukuuseen ripustettavaksi, ja työpaja päättyi näyttelykierrokseen.

Satu Hietala ja Kauko Turpeinen esittelevät magneettisia kivilajeja.
Rautajauheesta tulee magneetin avulla kummallisen näköisiä muodostelmia.

Muistiinpanot auttavat määrittämisessä.
Kuohuuko suolahappo, jos sitä tipauttaa kivelle?

Kivilajin määrittäminen on siinä mielessä hauskaa puuhaa, että useimmat määritysmenetelmät eivät vaadi erikoisosaamista tai -välineitä. Kiven kovuutta voi mitata kynnellä tai veitsellä raaputtamalla tai kokeilemalla, onnistuuko sen avulla naarmuttamaan lasia. Kivellä voi piirtää naarmun posliininpalaan ja tarkastella viirun väriä, eikä magneettisuudenkaan toteaminen paljoa vaadi. Lisäksi työpajaan kuului mikroskooppipiste, jossa päästiin katsomaan aivan läheltä mm. kultahippuja, trilobiittifossiilia ja meteoriitinkappaletta.

Mikroskooppipisteessä eniten ihmetystä herätti dinosauruksen
fossiloitunut luu. Sääli, ettei niitä ole löytynyt Suomesta!

Näyttelyssä päästiin kirjaimellisesti kosketuksiin yleisimpien maalajien kanssa.

Minun roolini oli varsin kevyt: lähinnä neuvoin mikroskoopin käyttöä ja autoin viimeisessä pisteessä geologi Kauko Turpeista, joka tarkisti kivilajien määritykset ja jakoi osallistujille kivioppaat. Aikaa siis jäi mukavasti oppilaiden touhun seuraamiseen. Innostus oli valtavaa, ja ilmeisesti osallistujat myös todella oppivat jotain. Kaikki osasivat määrittää kivinäytteensä aivan oikein, ja viimeistään näyttelykierroksella selvisi, miten suuri osa arkisista puuhistamme liittyy tavalla tai toisella kiviin hampaiden harjaamisesta lähtien.

Kivityöpaja oli mitä hienoin päätös Aikamatka maisemaan -oheistapahtumien sarjaan. Luentoja, opastuksia ja retkiä on ollut ohjelmassa kymmenen, ja osallistujia on yhteensä ollut kolmisen sataa - yllättävän paljon! Eivätkä luvussa ole vielä edes mukana tuhannet näyttelyvieraat.

Eipä tässä oikein muuta voi sanoa kuin kiittää lämpimästi GTK:n väkeä, etenkin Jaria ja Satua! On meillä ollut aika matka!