Näyttelyitähän valmistetaan hyvissä ajoin etukäteen, ja koska tiesin kauan parvihuoneemme tilanteen, selailin inspiraation lähteeksi vanhoja joulunäyttelykuvia jo viime kesänä. Ja löytyihän sieltä idea. Ponkaisin siltä istumalta museoon kysymään perusnäyttelymme Suurimmalta Eläimeltä, haluaisiko hän kutsua jouluksi kavereita kylään. Suuri Eläin suostui ilman muuta, taisi jopa ilahtua. Ei ole aina niin herkkua seistä pimeässä ihan yksin, vieläpä jouluna!
AAAARGHH! Jarruta jo, Petteri, ettei tule porokolaria!
Omat joulutonttumme alkoivat heräillä kesähorroksestaan syksyn edetessä. He olivat kovasti pitäneet viimevuotisista tuttavistaan, vanhemman polven tontuista, maahisista ja haltioista. Oli kuulemma ollut tosi mielenkiintoista kuulla tarinoita menneistä ajoista, kun ihmisetkin suhtautuivat tonttuihin kunnioittavasti. Joulutonttujen toiveet kannattaa ottaa huomioon, jos mielii saada lahjoja jouluna, joten niinpä kysyin, haluaisivatko viimevuotiset menninkäiset ja haltiat tulla tänäkin talvena ilahduttamaan museon väkeä.
Marras-joulukuun vaihteessa tontut päästettiin valloilleen Kuopion museoon. Vilauksessa ne olivat kadonneet näyttelyn syövereihin, kuka mihinkin. Olikohan se tarkoitus...? Koska emme itsekään ole enää varmoja, missä tontut luuraavat, pyysimme apua tontunetsintään pieniltä ja vähän isommiltakin museovierailta. Samalla tulevat tutuiksi haltioiden, tonttujen, maahisten ja menninkäisten luonteenpiirteet.
Pieni metsätonttu pääsi metsäjäniksen kyytiin.
Hyvä ratsastaja ei putoa, vaikka istuisi selässä sivuittain.
Hyvä ratsastaja ei putoa, vaikka istuisi selässä sivuittain.
Saimaannorppa sai seurakseen tutun ystävänsä.
Jouluna on hyvä ottaa rennosti ja muistaa syödä hyvin.
Jouluna on hyvä ottaa rennosti ja muistaa syödä hyvin.
Iloinen tonttu vilkuttaa kavereilleen hyvän joulun toivotukset.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti