Elämme maailmassa, joka pursuaa mitä erilaisempia nykyteknologisia sovelluksia. On facebook ja twitter, on pelimaailma, josta saamme arkeemme sellaisen virtuaalitodellisuuspläjäyksen, jossa itse todellisuus häilyy ja lopulta katoaa. Onhan meillä myös matkapuhelimet, nuo vekottimet, joilla on mahdollista tehdä kaikkea edellä mainittua. Lisäksi niillä kykenee vielä soittamaankin, tosin sekin ominaisuus pian häviää, koska onhan meillä se kirja. Se, josta ne kaverit löytyvät.
Vieraannummeko yhä enemmän elämän alkulähteestä luonnosta, koska se toinen ”vähemmän salattu elämä” sattuu nyt olemaan se profiilin päivitys. Jääkö kaikki luonnon tuottama ärsyke huomaamatta silmien tuijottaessa uutta, äärimmäisen terävän ja kirkkaan näytön omaavaa ja markkinoiden parasta,kenties jopa mobiilia laitetta.
Mitä enemmän vieraannumme luonnosta sitä vähemmän sitä arvostamme. Se heijastuu valitettavan usein luonnon kustannuksella tehtyihin tekoihin. Uhkapelissä ekosysteemin tasapainon järkyttämisessä lopulta häviäjiä olemme me, ihmiset.
Luonnolla on taipumusta asettaa ihmisillekin asiat arvojärjestykseen. On tulvia, on syysmyrskyjä, luntakin pyryttää, ja vielä maahan asti. Tulivuori purkautuu Islannissa seurauksena täysin lamaantunut lentoliikenne. Sankka lumituisku sekoittaa niin juna-, kuin autoliikenteen. Jokaisen mullistuksen jälkeen päivittelemme, ettei milloinkaan ole tullut näin paljon lunta, vai oliko se toissavuonna, vai sitä edellisenä. Niin. Muistimme pätkii, koska sisäinen kiintolevymme alkaa olla vaihdon tarpeessa siihen teratavuiseen ulkoiseen kiintolevyyn.
Luonnonmullistuksia on aikojen saatossa ollut useita ja niitä myös tulevaisuudessa nähdään, mutta näemmekö ne luontoa kunnioittavin silmin vai virtuaalitodellisuuslasien lävitse.
Ihmisten olisi syytä muistaa kuitenkin se tosiasia, että elämme luonnosta ja sen ehdoilla.
Se, jos mikä pistää ajattelemaan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti