Villasaksirapu

Laivojen painolastivesien mukana maanosasta toiseen levinneet vieraslajit ovat runsastuneet räjähdysmäisesti viimeisen 20 vuoden aikana. Yksi niistä on taskurapuihin kuuluva itäaasialainen villasaksirapu (Eriocheir sinensis), joka löydettiin ensimmäisen kerran Euroopasta jo yli sata vuotta sitten. Tämän saksalaisen havainnon jälkeen se on nopeasti valloittanut koko läntisen Euroopan, erityisesti Pohjanmeren rannikon ja siihen laskevat joet. Itämereen laji levisi 1920-luvulla ja ensimmäiset yksilöt Suomen rannikkovesiltä tavattiin 1930-luvulla. Perämeren pohjukan villasaksirapu oli saavuttanut jo 1958, mutta ensimmäinen sisävesihavainto tehtiin vasta vuosituhannen vaihteessa Haukivedeltä.Viime vuosina useita yksilöitä on tavattu kalastajien verkkoihin takertuneina Suur-Saimaasta ja siihen vesiyhteydessä olevista järvistä.

Kallavedestä v. 2008 pyydettyä villasaksiniekkaa voi käydä ihastelemassa Kuopion museossa meneillään olevassa Laivaeläimet-näyttelyssä. Kuva J. Kettunen.

Lähes kaikkiruokainen villasaksirapu on saanut nimensä villamaisesta nukasta, joka peittää saksien ulkosyrjät. Lajin elinkiertoon kuuluvat vaellukset makean ja suolaisen veden välillä. Lisääntymisen takaamiseksi riittävän suolaista ja lämmintä vettä löytyy meitä lähimpänä Pohjanmerestä ja mahdollisesti myös Itämeren eteläosista. Laji pystyy kuitenkin elämään vuosia makeassa vedessä. 

Villasaksirapu luokitellaan Suomessa tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi, muualla Euroopassa haitalliseksi, sillä aiheuttaa eroosiota kaivamalla käytäviä jokipenkkoihin ja maapatoihin. Se myös vaikeuttaa kalastusta etenkin massaesiintymien yhteydessä takertumalla kalastajien verkkoihin. Toisaalta se on arvostettua herkkua Aasian maissa, missä sitä myös viljellään herkuttelijoiden ravunnälkään.