Vielä niitä honkia humisee

Tämänvuotisen itse tehdyn näyttelymme teemaksi valikoitui reilu vuosi sitten MÄNTY, tuo metsiemme vanhimmaksi elävä puu. Viime viikolla avattu Honka, mänty, petäjä esittelee männyn koko elinkaaren ja valikoiman eliölajeja, jotka eivät männyttä menesty.

Talvisen männyn ikuisti Arja Kossila-Karjalainen (Vastavalo).

 Mänty voi saavuttaa meilläpäin parhaimmillaan yli 400 vuoden iän ja Lapissa huikean 800 vuoden iän ennen kuolemaansa. Toki näin vanhat metusalemit ovat harvinaisia. Puun elämään kuuluu riski jos toinenkin. Jos hyvin käy, siemen itää taimeksi, jos vielä paremmin, se selviää hennosta taimiajastaan kenenkään sitä liiaksi syömättä. Mikäli se sattuu kasvamaan talousmetsässä, hakkuu katkaisee elämänlangan jo nuorena. Yleensä männiköt kaadetaan viimeistään reilun sadan vuoden iässä, jolloin puut eivät todellisuudessa ole edes täysikasvuisia.

Mänty on meille ihmisille taloudellisesti niin merkittävä puu, ettei aina tule edes muistaneeksi sen merkitystä muille lajeille. Tässä näyttelyssä pääosa päätettiinkin antaa nimenomaan niille muille männyllä tai männyssä eläville lajeille. Mäntyä tarvitseva eläin-, sieni- ja kasvijoukko on niin laaja, että aineistoa riittäisi vaikka kuinka suuriin saleihin, mutta päädyimme pusertamaan aiheen pienen parvihuoneen kokoiseksi kokonaisuudeksi.

Joku on jättänyt rakennustarvikkeita keskelle metsää. Hmph.

"Haloo, onko tukkimiehentäi puhelimessa? Täällä ois taimikko valmiina."

Alusta lähtien oli selvää, että näyttely suunnataan koko perheelle. Miten aiheesta saisi hauskan ja kiinnostavan myös perheen pienimmille? No, vaikkapa sadun avulla. Loppukesällä aloin hahmotella tarinaa, jossa pieni metsähiiri tapaa mahtavan ikihongan ja kuulee puun elämäntarinan. Ristimme hiiren Matildaksi. 

Matilda Metsähiiri Pekka Rahkosen piirtämänä.

Matildan seikkailujen olennainen elävöittäjä on kuvitus. Löysimme tarinan kuvittajaksi Pekka Rahkosen, jonka tyyli oli juuri sopivan sarjakuvamainen ja humoristinen mutta kuitenkin niin tarkka, että eläinten lajituntomerkit pitävät paikkansa. Matildan ja vanhan männyn tarina toteutettiin kirjan näköiseen muotoon - katsotaan, miten näyttelyvieraamme ottavat sen vastaan!

Seuraavassa bloggauksessa kerron mäntyaiheisesta retkestämme, joka sai kunnian toimia tämän vuoden retkikauden päättäjäistapahtumana. Tiedossa myös pisara sinistä verta.