Ukko Loden mänty ja pisara sinistä verta

Lauantaina 9.11. vietettiin juhlallisesti retkikauden päättäjäisiä Ukko Loden männyn ja muiden vanhojen puiden merkeissä. Hieman sumuinen marraskuun aamu ei onneksi muuttunut sateiseksi, ja retkelle osallistui yhdeksän luonnonmuistomerkeistä ja puuvanhuksista kiinnostunutta kuopiolaista. Toisena oppaana toimi ympäristönsuojelupalveluiden Kalle Ruokolainen, joka urheasti uhmasi alkavaa flunssaa. Eihän sitä voi retkikauden päättäjäisistä jäädä pois.

Savilahdessa kasvaa komea 10-haarainen honka, joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Kuva: Kalle Ruokolainen

Retken kantavana teemana olivat vanhat puut ja luonnonmuistomerkit. Kuopiossa rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä on ollut parhaimmillaan kolmisenkymmentä. Monet niistä ovat suuria ja näyttäviä tai erikoisen muotoisia puita, kuten isoja aihkimäntyjä tai käärmekuusia. Luonnonmuistomerkkeinä on rauhoitettu myös suuria siirtolohkareita, kalasääsken pesäpuita, ja onpa Matti Karppasen rakentama saarikin saanut luonnonmuistomerkin statuksen.

Yksi Kuopion tunnetuimpia  luonnonmuistomerkkejä on Ukko Loden mänty. Puu kasvoi Harjulan sairaalaa vastapäätä, lähellä Ukon eli Carl Leonhard Loden viimeisintä asuinpaikkaa. Lode oli yksi Suomen sodan sankareista ja komensi Savon rykmentin pataljoonaa. Hän haavoittui sodan keskivaiheilla vakavasti eikä osallistunut enää sodan viimeisiin taisteluihin, vaan palasi Kuopioon ja asettui loppuelämäkseen Harjulassa sijainneelle tilalleen.

Ukko Loden männystä on jätetty Harjulaan pieni pätkä salokäävän lahotettavaksi. Latvus on viety Niittylahden ulkoilualueelle. Kuva: Kalle Ruokolainen

Ei tiedetä, milloin Harjulassa kasvanutta suurta honkaa alettiin kutsua Ukko Loden männyksi. Lempinimi oli kuitenkin yleisesti tiedossa, ja puu oli pitkään tunnettu maamerkki Kuopiossa. Mänty rauhoitettiin vuonna 1974, ja tuolloin sen arveltiin olevan ainakin 400-vuotias.

Puu seisoi paikallaan vielä vuosikymmeniä Niuvantien ylle kaartuneena, mutta 2000-luvun alussa se vaurioitui kuorma-auton törmäyksessä. Vuonna 2005 puu päätettiin kaataa turvallisuussyistä. Kaadon yhteydessä ilmeni, että mänty olikin vain noin 250-vuotias! Vaikka ikäarvio olikin mennyt sadoilla vuosilla pieleen, oli puu ainakin minun mielestäni vieläkin paremmin lempinimensä mukainen: vuonna 2002 esikuvan Carl Leonhard Loden syntymästä oli tullut kuluneeksi 250 vuotta.

Opastusta valmistellessani sain selville erään mielenkiintoisen yksityiskohdan. Carl Leonhard Lodella ei tiettävästi ole suoraan polveutuneita jälkeläisiä Kuopiossa. Mutta ainakin yksi hänen sukulaisensa asuu täällä.

Nimittäin minä.

Äidinisäni suvusta tehtiin parikymmentä vuotta sitten sukuselvitys, ja minäkin kuulin moneen kertaan tarinan esi-isästämme, aatelisherra Lodesta. Opastusta miettiessäni muistin tarinat ja lähdin selvittämään, sattuisiko esi-isälläni ja Ukko Lodella olemaan jotain tekemistä keskenään. Ja bingo! Kådendahlin sukukirjasta selvisi, että esi-isäni Johan Vilhelm ja sankari Carl Leonhard olivat veljeksiä!

Molemmat Lodet hakeutuivat sotilasuralle heti kun kynnelle kykenivät. Kustaa III:n sodassa veljesten tiet erosivat. Carl Leonhard päätti pysyä uskollisena kuninkaalle, kun taas minun esi-isäni kuului kapinallisiin. Hänet tuomittiin kuolemaan. Onneksi tuomiota ei pantu täytäntöön, sillä muuten en istuisi kirjoittamassa tätä tekstiä. Lode sai vain lyhyen vankilatuomion, pääsi vapaaksi, hankki kartanon Kalannista ja tapasi ihastuttavan taloudenhoitajattaren. Maria Sundström huolehti isännästään varsin kokonaisvaltaisesti, ja niinpä taloon syntyi neljä lasta. Yksi heistä oli isoäitini kuudennessa polvessa.