Retkipäivä Puijolla

Tänään 18.1. vietetään Retkipäivää. Viime vuonna kehitetyn Retkipäivä-idean takana ovat pääkaupunkiseudun partiolaiset, jotka haluavat haastaa kaikki suomalaiset retkeilemään enemmän niin lähimetsissään kuin kauempanakin. Retki voi olla mitä tahansa kymmenminuuttisesta käpsehtimisestä viikon vaellukseen, ja sen voi toteuttaa yksin, kaksin, perheen tai ystävien kanssa - tai lähteä vaikkapa järjestetylle retkelle uuden porukan mukaan.

Retkipäiväseurana Puijolla Tilhi ja Usva.

Luontoretkeily on mitä hienoin harrastus. Luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista on viime aikoina uutisoitu paljon. Ihmiset voivat henkisesti ja fyysisesti paremmin, jos pääsevät helposti liikkumaan metsässä eli asuvat hyvien ulkoilumaastojen lähellä. Jos hikiliikunta ei tunnu luontevalta, jo pelkkä metsässä oleilu parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Lapsille luontoretkeily on tärkeää jo motoristen taitojen kohentamiseen. Yksi uusimmista tutkimuksista osoittaa, että metsässä samoilu voi jopa parantaa ikäihmisten muistitoimintoja.

Retkipäivän kunniaksi päätin kirjoittaa tänä vuonna joka kuukausi jostain käymästäni retkikohteesta. Sarjan saa kunnian aloittaa Puijo, oma lähimetsäni, jossa kuljeskelen lähes päivittäin koirieni kanssa joko kävellen tai juosten.

Puijo on mitä parhain ympärivuotinen retkikohde. Parhaiten se tunnetaan maisemistaan, vanhoista metsistään ja mahtavista luontoarvoistaan. Kauneimmillaan lehdot lienevät alkukesällä, kun käenkaalit kukkivat laajoina mattoina. Saniaislehdot metrisine kotkansiipineen ja hiirenportaineen ovat upeita myöhemmin kesällä - joskin niissä viihtyvät myös hyttyset. Syksyisin metsään nousee usein mukavasti sieniä: pari vuotta sitten kannoin sieltä hauikset vapisten koppakaupalla lampaankääpiä. Talvella Puijo on ensisijaisesti hiihtoretkikohde. Osa laduista on varsin vaativia, onhan niiden täytettävä kansainvälisten hiihtokilpailujen kriteerit. Tänä vuonna lunta on vielä niin vähän, että latuja ei tätä kirjoittaessa ole juuri päästy tekemään.

 Lunta on tällä hetkellä metsässä vain pari senttiä.

Tänään Retkipäivänä keli oli huikean kaunis mutta kylmä. Lähes -20 asteen pakkasessa piti liikkua reippaasti, muuten olisivat sekä varpaat että tassut jäätyneet. Talvilinnutkin olivat hiljaa, vain pari hömötiaista ilmoitteli olemassaolostaan.

Puijonsarven laavulta näkymät olivat komeat kuten aina! Olen silloin tällöin sytyttänyt laavulla nuotion ja istuskellut pitkään maisemaa ihaillen, mutta tänään paikalleen jämähtäminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Ehkäpä seuraavana omana Retkipäivänä teen pitemmän eväsretken - jospa helmikuussa olisi jo hiihtokelejä?

Kallavesi näkyy Puijonsarven laavulta.