Eläinmaailman suunnistusmestareita

Suunnistaminen on mukava ja vauhdikas kesäharrastus. Muutama viikko sitten lukuisten suunnistajien katseet kääntyivät Vehmersalmelle, jossa juostiin vuoden päätapahtuma Jukolan viesti. Urheilutapahtumana Jukola on erikoinen, sillä samalla radalla juoksevat tunnetusti niin tavalliset sunnuntaikuntoilijat kuin maailman huiputkin.

Kuntosuunnistajan perustarvikkeet: halpiskompassi ja iltarastien järjestäjiltä ostettu kartta.

Ihmisen suunnistuskyky perustuu maastonmuotojen havainnointiin näön avulla. Havaintoja verrataan karttamerkkeihin ja kompassisuuntiin. Huippusuunnistajat pitävät kompassia peukalossaan lähinnä varmistukseksi, sillä useimmat luottavat ensisijaisesti nopeaan kartanlukuun. Eläinmaailmassa näön avulla suunnistaminen on kuitenkin vain yksi tyyli muiden joukossa.

Vuoret, joet, aurinko ja tähdet - suunnistus näköaistin avulla
Jokakeväinen lintujen muutto on hämmästyttänyt ihmisiä kauan. Miten ne löytävät tuhansien kilometrien päästä takaisin kotimetsäänsä, ehkäpä jopa samaan puuhun, jonne ne rakensivat pesän edellisenä vuonna? Muuttolinnuilla on useita keinoja suunnistamiseen. Yömuuttajat tarkkailevat tähtitaivasta ja suunnistavat tähtikuvioiden mukaan. Päivällä lentävät kiinnittävät huomiota auringon sijaintiin ja tähyilevät tuttuja maamerkkejä. Ne saattavat seurailla esimerkiksi sopivaan suuntaan kulkevia vesireittejä tai ottaa kurssin meren yli tietyn niemenkärjen kohdalta.

Yksi ihmeellisimpiä suunnistamisen ja kommunikoinnin taidonnäytteistä löytyy jokaisesta tavallisesta mehiläispesästä. Mehiläiset kertovat toisilleen hyvien ravinnonlähteiden sijainnista ja etäisyydestä tanssimalla. Tanssiva mehiläinen juoksee kahdeksikonmuotoista reittiä kennoston seinällä ja värisyttää takapäätään. Koreografia on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas: mitä lähempänä ravinnonlähde on, sitä lyhyempi on tanssi. Tanssin suunta puolestaan kertoo mesilähteen sijainnin auringon suuntaan verrattuna. Mehiläisten on siis tarkkailtava auringon asemaa taivaalla ja verrattava sitä mielessään näkemäänsä tanssiin.

Mehiläistanssin ilmaisuvoima ei ehkä vedä vertoja Kuopio tanssii ja soi -festivaalin
parhaimmistoon, mutta se auttaa työläisiä suunnistamaan erehtymättä ravinnonlähteelle.

Entä jos maastomerkkejä ei ole?
Mutta miten suunnistavat albatrossit, jotka saattavat leijailla avomerellä kuukausitolkulla ja palata erehtymättä kotiluodolleen ilman yhtäkään maamerkkiä? Vastaus löytyy sisäänrakennetusta kompassista. Lintujen hermoradoissa on millimetrin miljoonasosan kokoisia ferriittikiteitä, joiden suunta kääntyy magneettikentän muutosten mukana. Ne kirjaimellisesti tuntevat Maan magneettikentän muutokset.  

Albatrossi, joka lepäämättä liitää, tarvitsee valtamerisuunnistuksessa sisäistä kompassia.
kuva: Leo (lisenssi)

Linnut eivät suinkaan ole ainoita magneettiaistin käyttäjiä. Tarkkaan ei vielä tiedetä, mitkä eläinryhmät tai -lajit aistivat magneettikentän muutoksia, mutta erityisen paljon sisäisen kompassin käyttäjiä löytyy kaloista ja muista valtamerten eläimistä. Merikilpikonnat käyttävät magneettiaistia löytääkseen lisääntymispaikakseen sen saman hiekkarannan, jolla ne itse kuoriutuivat  munasta vuosia aikaisemmin. Monet valaat uivat joka vuosi tropiikin lämpöön lisääntymään ja takaisin kylmiin napa-alueiden vesiin syömään. Ruokailu- ja lisääntymispaikat jäisivät ilman magneettiaistia löytymättä.

Kartanlukua korvilla ja kuonolla
Lepakot jaksavat hämmästyttää lentotaidoillaan. Pilkkopimeässä ne mutkittelevat erehtymättä oksien lomasta, lentäviä hyönteisiä ilmasta napsien.  Lepakot käyttävät suunnistamiseen kuuloaistia. Ne päästävät korkeita ultraääniä ja muodostavat kaiun avulla yksityiskohtaisen äänikuvan maisemasta. Samaa kaikuluotaustekniikkaa käyttävät esimerkiksi delfiinit ja monet muut valaat. Jopa ihminen oppii sitkeästi harjoiteltuaan liikkumaan törmäilemättä kaikuluotauksen avulla, jos näön avulla suunnistaminen ei onnistu.

Hajuaisti on monille eläimille erittäin tärkeä suunnistuskeino. Useimmat nisäkkäät hiiristä ja myyristä kettuihin ja karhuihin hahmottavat elinympäristöään pitkälti hajuaistin perusteella. Muurahaiset jättävät reiteilleen hajumerkkejä ja suunnistavat kotikekoon omia tai muiden työläisten jättämiä jälkiä pitkin. Pitkän matkan hajusuunnistajia ovat puolestaan lohikalat, jotka pystyvät paikallistamaan kaukaa synnyinjokensa tuoksun ja palaavat sinne kutemaan. 

Moneen eläinsuunnistajaan verrattuna ihmisten huippusuunnistajatkin jäävät siis auttamatta B-sarjaan. Taitaisi jopa Thierry Gueorgioulle mennä sormi suuhun, jos hänen pitäisi löytää Vehmersalmelta kotiin Ranskaan silmät sidottuina ja ilman apuvälineitä!