Eläinmaailman isiä ja poikasia

Eläinmaailmassa isien rooli poikasten hoidossa arvioidaan usein pienemmäksi kuin emon. Monilla lajeilla näin onkin. Naaraille lisääntyminen on usein rasittavampaa kuin koiraille, onhan munien tuottaminen tai poikasten kasvattaminen kohdussa aikamoinen ponnistus. Mitä enemmän naaras panostaa lisääntymiseen, sitä enemmän sillä on menetettävää, jos kaikki ei sujukaan kuin Strömsössä.

Mutta eläinlajien joukosta löytyy hämmästyttävän paljon esimerkkejä huolehtivaisista isistä. Kotimaisista linnuistamme yllättävän moni pariskunta hoitaa poikasensa yhdessä. Työtä riittää kummallekin vanhemmalle, sillä Suomen sorea kesä on sangen lyhyt saattaa avuttomat linnunpojat lentokykyisiksi. Monen kahlaajalinnun työnjako on mennyt vielä pitemmälle. Esimerkiksi mustaviklonaaraat viettävät Suomessa vain muutaman viikon. Kevätmuuton jälkeen naaraat parittelevat koiraiden kanssa mutta tuumaavat pian munimisen jälkeen, että heippa vaan isi - tytöt lähtevät nyt etelään! Vikloisä jää hautomaan ja huolehtii poikasista kesän ajan syysmuuttoon asti.

Mustaviklokoiraille yksinhuoltajaisän elämä on tuttua.
Naaraat vain käväisevät Suomessa, muu jää koiraan harteille.
kuva: Kaeptn chemnitz (lisenssi)

Monet eksoottisemmatkin koiraslinnut kunnostautuvat jälkikasvun hoitamisessa. Etelämantereella värjöttelevät keisaripingviinit joutunevat kaikkein kovimpaan koetukseen yrittäessään suojella ainokaista munaansa hyiseltä kylmyydeltä. Pingviinikoiraat hautovat munaa kannattelemalla sitä jalkojensa päällä jopa -60 asteen pakkasessa kahden kuukauden ajan - syömättä yhtään mitään koko aikana. Isäparat!
Pingviinien vanhemmanrakkaus on erittäin voimakas. Jos hautominen epäonnistuu tai poikanen kuolee, vanhemmat voivat helposti adoptoida jonkun toisen, orvoksi jääneen poikasen tai yrittävät jopa varastaa naapurin jälkikasvua hoivattavaksi. Eipä ole tavatonta sekään, että kaksi koirasta lyöttäytyy yhteen huolehtiakseen pienestä untuvikosta.

Luonto-ohjelmista tutut keisaripingviinit joutuvat uskomattoman lujille poikasten kasvattamisessa.
kuva: Michael Van Woert (lisenssi)

Nisäkkäistä huolehtivaisimpia ovat valkotupsutamariinit. Isä osallistuu synnytykseen ottamalla poikaset vastaan, puremalla niiden napanuoran poikki ja nuolemalla ne puhtaiksi. Poikaset viettävät lähes kaiken ajan isänsä hoivissa, sillä isä vie ne emolle vain imetystä varten muutaman tunnin välein.

Pisimmälle isyyden taitavat viedä merihevoskoiraat. Nämä pienet kalat tulevat raskaiksi ja kantavat poikaset vatsapuolen taskussa. Taskuun kehittyy jopa istukankaltainen kudos, joka tuo munille happea ja ravintoa. Synnytyksen jälkeen poikaset kykenevät heti huolehtimaan itsestään. Kun merihevosnaaras huomaa koiraan taskut tyhjiksi, se tulee usein heti vonkaamaan uutta parittelua. Koiraat voivat kuitenkin olla kranttuja ja antaa innokkaalle naaraalle pakit.

Raskaaksi voivat tulla muutkin miehet kuin Arnold Schwarzenegger elokuvassa Junior.
Naurattaisikohan leffa merihevoskoiraita?
kuva: Mohammed Al Momany (lisenssi)

Selkärangattomien suuressa joukossa jälkeläisistä huolehtiminen on melko harvinaista - useimmiten munat ja kuoriutuva jälkikasvu jätetään huolehtimaan itsestään. Hyönteismaailmassa poikkeuksellisia ovat pohjoisamerikkalaiset vedessä elävät jättiläisvesiluteet. Naaraan osuus lisääntymisessä on muniminen koiraan selän päälle. Koiras kantaa munia mukanaan kuoriutumiseen asti. Kantaminen ei riitä, vaan koiraan on usein uitava veden pinnalla ja "punnerrettava" kroppaansa veden pinnan läpi. Liike hapettaa munia tehokkaasti.

Mukavaa isänpäivää kaikille ihmis- ja eläinmaailman isille!