Pihabongausta Julkulassa

Osallistuin eilen BirdLife Suomen järjestämään Pihabongaus-tapahtumaan. Kerta oli ensimmäinen, vaikka Pihabongaus jos mikä on matalan kynnyksen lintuharrastusta. Minäkin istuin mukavasti pirttipöydän ääressä ensimmäiset puolisen tuntia. Lopun aikaa talsin toppahousuissa pikkuruisella pihallani. Ja pakko kai se on tunnustaa: minulla ei ollut edes kiikaria! Onneksi kukaan ei kuvittelekaan minun olevan Oikea Ornitologi.

Keittiön ikkunasta katselin alakerran naapurin pihapihlajia, joissa on vieläkin jonkin verran marjoja jäljellä. Ensimmäisenä silmiin osui talvehtimaan jäänyt räkättirastas, joka popsi pihlajanmarjoja hyvällä halulla. Puussa pyrähteli myös tali- ja sinitiaisia sekä pari harakkaa. Vähän kauempana oleviin suuriin koivuihin lehahti suuri parvi lempilintujani tilhiä. Kohteliaasti ne pysyivät paikoillaan niin pitkään, että sain lasketuksi niiden lukumääräksi 132. Luku ei varmaan ole aivan täsmällinen - joku tirppa saattoi hyvinkin piileskellä kaverin selän takana.

 Pihan puolella lintuhavaintoja olisi varmastikin tullut huomattavasti enemmän, jos pitäisin siipiveikoille talviruokintapaikkaa. Lintulauta on jäänyt laittamatta lähinnä nelijalkaisteni vuoksi, sillä ahnettakin ahneempi spitzini tuskin malttaisi jättää linnun ulosteet koskematta. Pihalla käväisi kuitenkin muutama talitiainen, keltasirkku ja varis. Sangen tuttuja talvilintuja kaikki tyynni.

Yleisimpiä pihalintuja ovat tali- ja sinitiaiset.
kuva: Pekka Nurminen

BirdLife Suomen mukaan viimesyksyinen mahtava pihlajanmarjasato nosti marjalinnut ennätysmäisiin lukemiin. Talitiainen oli maanlaajuisesti runsain laji pihoilla ainakin alustavien tulosten mukaan, mutta tilhien yksilömäärä ei siitä paljoa jälkeen jää. Mustarastaiden ja räksien havaintomäärä oli tänä vuonna suurempi kuin koskaan.

Tämän voisi ottaa vaikka tavaksi! Jospa ensi kerralla ottaisin jopa kiikarin kaulalleni.