Sederholmin talo monine pikkuruisine huoneineen on kuin tehty YÖ-näyttelyä varten. Jokaisessa huoneessa oli oma teemansa ja tunnelmansa. Porvariston makuuhuoneet ylellisine vuoteineen lupasivat levollista ja turvallista yötä. Kaupungin yö näyttäytyy poliisille ajoittain levottomana, kun taas ravintoloissa juhlijoiden yö sykkii väriä, musiikkia ja jännitystä. Vaikuttavin tunnelma oli yön vaaroja esittelevässä osiossa. Suden ulvonta ja kissan rääkäisy pimeässä huoneessa saivat kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin. Eikä Helsingin haamujakaan ollut unohdettu...
"Sederholmin vanhan kauppiastalon huoneet hämärtyvät,
kaupunkilaiset siirtyvät vuoteisiinsa, keskiyö lähestyy.
Unet, kummitukset ja ihmisten ikivanhat öiset pelot
pyrkivät esiin. Yöllä tehdään työtä ja juhlitaan. Yö tähtitaivaineen
on kaunis, merellä syttyvät erilaiset loisteet."
Eva Packalén, Sofia 2/2009
Palasin näyttelykierrokseltani intoa pursuten. Virikkeitä ja ideoita sain koko rahan edestä. Joskus tosin tuntuu, että työ häiritsee itse kokemukseen keskittymistä. Helsingin taidemuseossakin taisin kiinnittää enemmän huomiota ripustukseen ja valoihin kuin itse taideteoksiin. Onneksi ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa katsoa näyttelyitä.
Tekstit
2 kommenttia:
Hyvä blogi! Tähän pitää pyrkiä virikkeitä katselemalla ja kuuntelemalla,tehdyistä töistä oppimalla. Maailma on ideoita ja mahdollisuuksia täynnä kunhan vaan ne älyää!
Totta! Kun ajatuksiaan kirjaa muistiin, ne jäävät paremmin mieleen. Ja hienointahan on, jos näistä kirjoituksista on iloa ja hyötyä muillekin.
Lähetä kommentti