“Kaksi miestä lähti kerran ilmapallomatkalle, mutta äkillinen myrsky vei heidät kurssilta. Myrskyn laannuttua he huomasivat olevansa täysin eksyksissä. Helpotuksekseen he näkivät alapuolellaan kävelevän miehen ja huusivat hänelle: “Hei siellä! Missä me olemme?” Pieni hahmo maassa huusi takaisin: “Olette ilmapallossa!” Miehet katsoivat toisiaan ja toinen sanoi: “Hänen täytyy olla museoamanuenssi.” “Miksi arvelet niin?” kysyi toinen. “Koska hänen antamansa tieto on täsmällisen oikea, mutta täysin hyödytön!”Vilkunan mielestä museoiden tärkeimpiä tehtäviä on aktiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus. Museoiden, kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioiden ei tule käpertyä itseensä tai kääntää selkäänsä muulle yhteiskunnalle. Museoiden tulee auttaa ihmisiä ymmärtämään, miten menneisyys vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, sekä kannustaa ihmisiä ottamaan vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. Menneisyys ei ole sitä, minkä unohdamme vaan sitä minkä muistamme.
Museopäivien osallistujat nyökyttelivät näkemykselle pontevasti. Mikään muu organisaatio ei ole seurannut ympäristön tilan ja luonnon monimuotoisuuden muutoksia näin kattavasti ja näin pitkän aikaa. Luonnontieteellisten museoiden kokoelmat toimivat mahtavana monimuotoisuuden tietopankkina. Kokoelmien ja tietokantojen valtavaa informaatiomäärää on kuitenkin osattava käyttää ja tulkita oikein, ja siihen tarvitaan museoväen ammattitaitoa.
Mutta miten museoväki on käyttänyt ympäristöasiantuntemustaan? Ovatko luonnontieteelliset museot osallistuneet aktiivisesti yhteiskunnan ympäristökeskusteluihin, vai ollaanko vetäydytty syrjään puolueettomuuden nimissä? Tulisiko museon pyrkiä analysoimaan vai muuttamaan maailmaa?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti