Itse asiassa joulunäyttelyn suunnittelu aloitettiin jo kesä-heinäkuun vaihteessa pahimpien helteiden aikaan. Päätimme, että tämän vuoden teemana ovat revontulet. Perinteisesti joulunäyttelyn tärkein kohdeyleisö ovat lapsiperheet, joten tarinat ja taianomaisuus kuuluvat näyttelyyn olennaisesti. Löysin kirjastosta vinon pinon revontulikirjallisuutta ja aloin hahmotella talvista tarinaa mystisistä taivaan valoista, pyyhkien samalla hikeä otsaltani 30 asteen helteessä. Samaan aikaan yhteistyökumppanimme valmisteli tahollaan videota aidoista revontulista.
"Ja sit tää pöllö laskeutuis tähän ja huutais HU-HUU!"
Näyttelyporukka leikkii pienoismallilla revontulten loimutessa.
Kuva: Jukka Tuononen
Näyttelyporukka leikkii pienoismallilla revontulten loimutessa.
Kuva: Jukka Tuononen
Joulutarinan ensimmäinen versio valmistui, moneen kertaan muokattu revontulivideo saapui ja näyttelyn "juoni" alkoi olla selvillä. Tänään oli aika hahmotella, miten itse näyttely rakennetaan. Parvihuoneen pienoismalli pamautettiin kahvion pöydälle ja suunnittelimme alustavasti, miten asetellaan näyttelyn eläimet, mistä suunnasta heijastetaan revontulivideo, missä olisi sopivin levähdyspaikka, miten esitetään fiktio- ja faktaversiot revontulien synnystä... Parissa tunnissa moni seikka loksahti kohdalleen. Tästä tulee hieno joulunäyttely!
1 kommentti:
Kyllä uskon että revontuliaihe kiinnostaa pikkulapsiakin-ovathan taivaantulet outoja ja ihmeellisiä aikuistenkin mielestä. Toivon tulevalle Joulutarina-näyttelyllenne menestystä!
Lähetä kommentti