Museotoiminnan alku ja juuri

Mikä on museo?

Useimmat mieltävät museon rakennukseksi, ja kun "käydään museossa", se tarkoittaa monille museonäyttelyyn tutustumista. Todellisuudessa museorakennus ja näyttelyt ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla piilee koko museotyön perusta: valtava näytekokoelma.

Itä-Suomen yliopiston opiskelijat kurkistavat
museotyön kulissien taakse.

Luonnontieteellinen museokokoelma on yhteiskunnallisesti ainutlaatuinen työkalu monimuotoisuuden tutkimukseen ja ympäristön tilan seurantaan. Kokoelmista ammennetaan aineksia tutkimuksen lisäksi niin tieteellisiin kuin kansanomaisiinkin julkaisuihin sekä näyttelyihin. Lajistoasiantuntemus ja lajien tutkimus tukeutuvat mitä suuremmissa määrin museonäytteisiin. Tärkeimmät näytteet on nykyään myös tallennettu tietokantaan, mikä helpottaa kokoelmien käyttöä.

Kuopion luonnontieteellisessä museoon on kertynyt noin sadassa vuodessa käsittämättömät 900 000 näytettä. Jos pelkät putkilokasviarkit (noin 155 000 kpl) asetettaisiin jonoon, ulottuisi arkkijono Kuopion museolta lähes 70 kilometrin päähän Varkauteen asti. Eikä tarina suinkaan pääty tähän: uusien näytteiden ansiosta arkkijono pitenisi parhaimmillaan yli kilometrin verran joka vuosi. Museokokoelma nimittäin karttuu koko ajan. Museon tutkijat keräävät näytteitä jatkuvasti, ja niitä saadaan myös lahjoituksina ulkopuolisilta.

Uusia näytteitä ei suinkaan vain viskata vasemmalla kädellä kokoelmiin. Kokoelmatyö alkaa jo maastossa. Esimerkiksi näytteeksi otettavasta kasvista tehdään hyvät muistiinpanot tarkkoine kasvupaikkoineen ja päivämäärineen. Joskus kasvista otetaan myös valokuva. Keruun jälkeen kasvit kuivatetaan huolellisesti ja kuivatut näytteet pakastetaan tuholaisten torjumiseksi. Näytteen tiedot viedään tietokantaan ja kasvi kiinnitetään etiketteineen kasviarkille. Viimeisen tarkistuksen jälkeen kasvi lisätään kokoelmaan tieteellisen nimensä mukaiselle paikalle. Koko prosessiin kuluu vähintään viikkoja aikaa.

Tuoksupoppelin (Populus suaveolens) oksa asetellaan kasviprässiin kuivattavaksi.
Lehden alapinnalla voi olla tärkeitä tuntomerkkejä, joten osa lehdistä on käännetty "nurinpäin".

Konservaattori Arja Rissanen käsittelee päivässä

noin 10-15 kasvinäytettä. Tarkkana pitää olla!

Intendentti Outi Vainio varmisti esimerkiksi näiden uusien myyränportaiden
(Diplazium sibiricum) lajinmäärityksen ennen näytteiden lisäämistä kokoelmiin.