Haastetta kerrakseen!

Eliölajiston köyhtyminen etenee Suomen luonnossa huolimatta kansainvälisistä uhanalaistumisen pysäyttämiseen tähtäävistä tavoitteista, ja siitä kertoo 1.12.2010 Helsingissä Säätytalolla julkaistu Suomen lajien uhanalaisuus 2010 –raportti.

Uuden arvion mukaan 2247 eliölajia Suomessa arvioiduista 21400 lajista on uhanalaisia. Arvioitujen lajien suuri määrä, 6000 lajia enemmän kuin edellisellä kerralla 10 vuotta sitten, on kansainvälisesti katsoen erinomainen saavutus! Suomen eliölajeista lähes neljännes on mukana punaisella listalla eli eriasteisesti uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai puutteellisesti tunnettuja ja joka kymmenes eliölaji katsotaan uhanalaiseksi. Uhanalaistumisen hidastaminen tai pysäyttäminen on meille kaikille suurempien tai pienempien eliölajien parissa työskenteleville yksi tulevaisuuden valtaisista haasteista nyky-yhteiskunnassa.

Suopunakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) on uuden arvion mukaan luokiteltu vaarantuneeksi kasvilajiksi. Se viihtyy ravinteisilla soilla ja on harvinaistunut etenkin Etelä-Suomessa soiden ojitusten ja turpeennoston seurauksena. (OV)

Myös punakämmekkää vaateliaampi kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteineri) on maassamme yhä vaarantunut. (OV)

Ensin pitäisi saada muutettua maamme metsien rakennetta siten, että vanhojen metsien osuus kaikista metsistämme kasvaisi siihen suuntaan kuin sen luontaisesti pohjoisella havumetsävyöhykkeellä tulisi olla. Sitten olisi palautettava perinneympäristöjen kadotettu monimuotoisuus ja soiden vesitalous, mikä tarkoittaisi ennallistamista sekä metsälaidunnuksen ja niittytalouden harjoittamista jälleen maassamme. Metsissä ja perinneympäristöissä elää eniten uhanalaisia lajeja. Rantojen laiduntamista pitäisi jatkaa umpeenkasvun ehkäisemiseksi, kallioiden louhinta talvella kaduille ja kävelyteille levitettäväksi murskeeksi lopettaa, vieraslajien leviäminen estää ja ilmastonmuutos pysäyttää… Kuulostaako tämä mahdolliselta?

Urakan epätoivoisesta suuruudesta huolimatta jatkamme ahertamista pienimpienkin eliöiden tuntemiseksi ja niiden olemassaolon oikeuden puolustamiseksi. Mutta kuka suojelisi ärviäliejukärsäkästä (HS 6.12.)? Itsenäisyyspäivän Helsingin Sanomat käsitteli uhanalaisuutta pääkirjoituksessaan. Tarvitaan kansalaisten ympäristötietoisuuden lisäämistä ja asennemuutosta ympäristömyönteiseen suuntaan, jotta päättäjät lopulta rohkenevat tehdä kestäviä ja viisaita päätöksiä monimuotoisuuden turvaamiseksi. Viestimien aktiivisuus tässä asiassa myös monimuotoisuuden teemavuoden päätyttyä olisi suotavaa.

Suomen lajien uhanalaisuuden julkistamisseminaari oli onnistunut tilaisuus, missä kiteytyi myös se, kuinka tyytyväisiä yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa saamme olla uhanalaisuuden dokumentoinnin hyväksi tekemästämme työstä. Arvokkaan tilaisuuden olisi suonut päättyvän Pertti Rassin (YM) puheenvuoroon uhanalaisten lajien suojelun 40-vuotisesta taipaleesta Suomessa ja hänelle osoitettuihin suosionosoituksiin korvaamattomasta työstään uhanalaisten lajien suojelemiseksi.

Metsäjäniksen (Lepus timidus) Suomen kanta on puolittunut maan eteläosissa 1990-luvulla ja laji arvioitiin nyt silmälläpidettäväksi. Syynä voi olla lumisen talvikauden lyhentyminen sekä rusakon (Lepus europaeus) kilpailu ja risteytyminen metsäjäniksen kanssa.