Aloitin reilu kuukausi sitten museologian perusopinnot. Heti ensimmäisenä lähipäivänä Helsingissä yksi kurssin ohjaajista, Museoliiton Tuuli Rajavuori totesi: "Jos teistä jossain vaiheessa tuntuu, että onpas tämä opiskelu leppoisaa, niin todennäköisesti teillä on joku tehtävä tekemättä!"
Tottahan se on, sillä opintojen aikataulu on tiukka ja museologia aiheena laaja. Virallisesti museologia tarkoittaa esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa "tiedettä, joka tarkastelee yksilön ja yhteistön tapaa hahmottaa ympäristöään ottamalla haltuunsa menneisyyden ja nykyisyyden todistuskappaleita." Tässä vaiheessa, kun olen suorittanut opinnoista viidenneksen ja kerryttänyt työkokemusta museosta puolisentoista vuotta, museologia vaikuttaisi lähinnä ajattelutavalta. Mielestäni olennaisin kysymys on se, minkä merkityksen me tämän ajan ihmiset annamme kulttuuriympäristömme esineille ja ilmiöille sekä luonnonympäristölle ilmiöineen ja lajeineen. Mikä on tärkeää? Mitä museon tulisi tallentaa ympäristöstään ja mitä sen tulisi kertoa tämän ajan ihmisille? Miten museo kertoo menneisyyden vaikutuksesta nykyisyyteen ja tulevaisuuteen?
Museologian suuria kysymyksiä lähdettiin purkamaan kokoelmista. Muut museologian opiskelijat työskentelevät kulttuurihistoriallisissa tai taidemuseoissa, minä olen ainoa luonnontieteen edustaja. Oli kiinnostavaa lukea kulttuuri- ja taidepuolen kokoelmien esineiden valinnasta ja säilytyshankaluuksista. Huonekalut, isot veistokset ja kokonaiset vanhat rakennukset ovat melkoisen haastavia säilytettäviä, jos niitä vertaa meidän kasviarkkeihimme ja kovakuoriaisiimme. Luonnontieteellisissä kokoelmissa on lisäksi perusteltua säilyttää useita näytteitä samasta lajista esimerkiksi levinneisyystutkimusta tai lajien systematiikan selvittämistä varten. Kulttuuripuolella saman rukin säilömistä on tänä vuonna kritisoitu Helsingin Sanomia myöten.
Tällä hetkellä olemme siirtyneet kokoelmatyöstä näyttelyiden maailmaan ja perehdymme pienryhmittäin museonäyttelyiden markkinointiin ja museopedagogiikkaan. Etenkin markkinointipuolella on itselläni vielä paljon opittavaa, joten on hyvä, että oppimistehtäväni liittyy juuri siihen. Markkinoinnin tarkoituksenahan on saada ihmiset sekä huomaamaan museon läsnäolo että astumaan museoon sisälle. Miten tästä kynnyksestä saisi mahdollisimman matalan?
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti