Verkossa, verkosta, verkkoon

Monet museot ovat viime vuosina panostaneet voimakkaasti verkkopalvelujen kehittämiseen. Yksi syy tähän on verkkopalvelujen saavutettavuus. Verkkopalvelut ovat internetin välityksellä käytettävissä ympäri vuorokauden ja vuoden. Verkossa voi esitellä sellaisia kokoelman harvinaisuuksia, jotka ovat liian arvokkaita, arkoja tai hankalia perinteiseen näyttelykäyttöön. Verkkojulkaisun tai oppimateriaalin lukeminen ei vaadi kirjan ostamista. Verkkonäyttelyssä voi vaellella silloin kun se itselle parhaiten sopii, myös maanantaisin tai vaikka keskellä yötä, jolloin fyysiset museonäyttelyt ovat kiinni. Esteettömyys on taatusti helpompaa toteuttaa verkossa kuin alkaa rakentaa sitä kauan kaivattua hissiä Kuopion museoon. (Toki se hissikin tarvitaan ja siihen palaan myöhemmin.)

Museoliiton verkkonäyttelysivulla on lukuisia linkkejä eri museoiden verkkonäyttelyihin. Vaikuttaa siltä, että koko verkkonäyttelyn käsite on hyvin laaja. Mielestäni verkkonäyttelyn parhaan määritelmän on tehnyt Sanna Järvinen (nyk. Rönnblad). Hänen mukaansa verkkonäyttely on yhtenäinen, tiettyyn teemaan liittyvä kokonaisuus, jossa käytetään verkkoympäristöä varten multilineaarisesti jäsenneltyä kuva- ja tekstimateriaalia. Valikoima valokuvia ei vielä ole verkkonäyttely, vaan kuvagalleria vaikkapa Picasan tai Flickrin tavoin. Rivi näyttelyplanssien PDF-versioita lähestyy virtuaalinäyttelyä, jossa fyysinen näyttely halutaan siirtää verkkoon sellaisenaan. Tekstimassa, jota voi selata vain lineaarisesti eteen- tai taaksepäin, on verkkojulkaisu eikä -näyttely.

Verkkonäyttelyssä tulisi olla mahdollisuus kulkea haluamallaan tavalla. Joku tahtoo saada suoraviivaisen yleiskuvan esiteltävästä aiheesta, joten hänelle olisi viitoitettava yksinkertainen reitti koko näyttelyn läpi - aivan samoin kuin fyysisessä näyttelyssä on mahdollista kävellä nopeasti ja silmäillä planssien otsikot ja kuvat. Joku toinen kulkee näyttelyssä mieluummin hyppimällä osakokonaisuudesta toiseen. Kolmas haluaa sukeltaa syvemmälle johonkin osakokonaisuuteen. Verkkonäyttelyssä on mitä hienoin mahdollisuus esittää suuri tietomäärä sopivankokoisiksi paloiksi annosteltuna, niin että kävijä pääsee aina vain syvemmälle. Aineistoon ei kuitenkaan saisi eksyä. Näyttelykävijän tulisi koko ajan hahmottaa oma "sijaintinsa" niin, että paluu peruspolulle tai haluttuun osa-alueeseen on mahdollisimman helppo. Tiedonhakijoita varten tulisi näyttelypolun lisäksi julkaista sivukartta tai hakupalvelu, jonka avulla haluttu tieto löytyy nopeasti.

Verkkonäyttelyn koostaminen on tällä hetkellä meille varsin ajankohtainen aihe. Vuosi sitten päätimme toteuttaa verkkonäyttelyn mesimarjasta fyysisen Rubus arcticus -näyttelyn jälkeen. Nyt kun Sademetsän lapset -valokuvanäyttely on saatu onnellisesti pystyyn, on aika polkaista käyntiin tällainen meille aivan uudenlainen näyttelyprosessi. Tietoa, tekstiä ja kuvia on yllin kyllin, nyt on vain koottava palapeli uudella tavalla.