Viikon ympäristöuutisen mukaan päiväperhoset eivät ole pystyneet siirtymään yhtä nopeasti kohti pohjoista kuin muuttuneet ilmasto-olosuhteet mahdollistaisivat. Parinkymmenen viime vuoden aikana tätä viivettä on syntynyt päiväperhosille Euroopassa keskimäärin 135 km - linnuille hieman enemmän.
 |
| Karttaperhonen (Araschnia levana) Kuva A. ja E Ylönen
Pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, perhosten leviäminen pohjoisemmaksi on ollut kuitenkin keskimääräistä nopeampaa, ja meille onkin viime vuosina saapunut koko joukko uusia lajeja samalla kun aiemmin vain Etelä-Suomessa esiintyneistä lajeista on tullut Keski- ja Pohjois-Suomen asukkeja. Hyviä esimerkkejä näistä ovat karttaperhonen, keisarinviitta, häiveperhonen ja pikkuhäiveperhonen. Sama ilmiö koskee myös monia yöperhosia: esimerkiksi komeat tammiritari-, aaltoritari- ja keltaritariyökkönen ovat levinneet viime vuosina jo Pohjois-Savon korkeudelle.
|
Ilmaston lämpenemisestä seuraa myös yhä useammin Suomeen asti yltävät perhosten massavaellukset etelämpää Euroopasta. Näistä muistamme hyvin toissavuotisen ohdakeperhos- ja viimekesäisen sinappiperhosvaelluksen.
 |
| Sinappiperhonen (Pieris daplidice) Kuva J. Kettunen |
Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu ennustetulla tavalla, uusien lajien vyörylle ei näy loppua lähitulevaisuudessa. Toisaalta monille meidän viileämpään ilmastoon sopeutuneille lajeille voi käydä huonosti ilmastonmuutoksesta aiheutuvan elinympäristöjen muutosten vuoksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti