Viime päivien kipakat aamupakkaset eivät ole estäneet mustarastaamme yhä määrätietoisemmaksi muuttuvia lauluharjoituksia. Viikko sitten muutolta saapunut koiras on saanut myös seuraa. Tiistaina pihapiirissä säksätti ja sirahteli jo kolme koirasta, ja ensimmäinen naaras ilmestyi toissapäivänä. Muutolta on saapunut myös muutamia vihervarpusia. Nämä sähikäiset osaavat tiaisten, viherpeippojen ja urpiaisten ohella hyödyntää tehokkaasti ruokintapaikkojen antimia.
Ja tänään ilmestyi ruokinnallemme sitten se kevään ensimmäinen peippo! Ja illalla niitä oli jo kaksi, komeita koiraita molemmat. Peipon saapuminen on eittämättä kevään merkkipaaluja, ja vaikka Etelä-Suomessa ollaan oltu monta päivää jo västäräkistä vähäsen, merkitään tässä tiedoksi: PUOLI KUUTA PEIPOSTA!
Peipon muutto näkyy ja kuuluu, ilman erityistä satsausta optiikkaankin. Sitä paitsi, se on myös hauskaa seurattavaa, sukupuolilla kun on erilaiset strategiat. Koiraat saapuvat pari viikkoa ennen naaraita, naaraat vasta, kun huomattava osa koiraista on jo asemissa reviireillään. Naaraita ei siis käytännössä näy ennenkuin peippokoiraiden konsertti alkaa vähitellen täyttää koko äänimaisemaamme.
Pulmusten jäljillä Maaningan Patalahdella 1.4.2012.
Aprillipäivän ykkösteemaksi nousi kuitenkin Hohtavien Hankien Hohtavat Linnut! Aamupalan jälkeen vaimo ja sukset autoon ja Maaningan Patalahden aurinkoisille ja satumaisesti kantaville hangille. Perillä vastaan viipotti yhdeksän töyhtöhyyppää ja - Pulmun päivän kunniaksi - heti perään 31:n pulmusen välkkyvä parvi. Unohtumatonta ajankuvaa, kertakaikkiaan, ja mustavalkoista näytöstä siitä paremmasta päästä! Kotimatkalla hetki Viannankoskella, jonne kahdeksan telkkää, neljä pariskuntaa, oli saapunut odottelemaan pesimävesien vapautumista talven kahleista. Sulapaikat ovat vielä kortilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti