Ötökän elämää

Vesi vain loiskui, kun yli 40 innokasta luontoharrastajaa kahlasi pyydystämään toinen toistaan kummallisempia vesihyönteisiä tiistai-illan perheluontoretkellä. Ötökät kiinnostavat ilmeisesti kaikenikäisiä: lapsiperheiden lisäksi ilahduttavan moni mummi ja vaari oli kaivanut kumisaappaat komerosta ja lähtenyt lastenlasten kanssa retkelle. Illan nuorin osallistuja puolestaan kommentoi porukan touhuja isänsä sylistä rautaisella kolmen kuukauden elämänkokemuksellaan.

Rantavesi todella kuhisee elämää. Lapset haravoivat pohjaa melkein tunnin pienillä akvaariohaaveilla, ja lähes joka kauhaisulla ansaan jäi pohjaeläimiä. Otukset kerättiin pesuvatiin, siirrettiin ylemmäs rannalle ja lajiteltiin varovasti pienempiin purkkeihin ihmeteltäväksi. Ykkösopas Marko Kelolla oli täysi työ vastailla kysymyksiin ja kertoilla tarkkailtavaksi löydetyistä pikkuötököistä.

 

Marko antaa haaveiluohjeita. Mieli taitaa jo tehdä kahlailemaan...

Ja millaisia eläimiä löydettiinkään! Isoimmat sudenkorennon toukat olivat muutaman sentin mittaisia jörriköitä. Sukeltajakuoriaisen toukka oli pieni mutta sitäkin raivokkaampi peto, ja moni ihaili sen mahtavia leukoja suurennuslasin avulla. Limakotilot lipuivat arvokkaasti purkkinsa sisäpinnalla, kun taas vikkelät malluaiset uida viuhtoivat selkää niin että vilinä kävi. Entä miten voi hauen tai mateen poikanen olla niin pieni ja silti ihan oikean kalan näköinen?!? Hurjin otuksista oli vesihämähäkki, joka saalistaa sukelluskellonsa avulla vesihyönteisiä tai pieiniä kaloja ja voi purra kipeästi ihmistäkin. Siksi meidän retkellämme ötököitä käsiteltiin turvallisesti pinsettien ja pipettien avulla. 

"Katsokaa näitä sukeltajakuoriaistoukan mahtavia leukoja! Mikä peto!" hehkuttaa Marko.

 Pyydystetyt ötökät siirrettiin varovasti pinseteillä pienempiin astioihin tarkastelua varten.

Ennätysmäisen hyttyskesän vuoksi olimme päättäneet, että retken kohokohta eli evästauko pidetään Savisaaren puoleisella rantanurmikolla Tiukanlinnan kupeessa, jossa tuuli pitää inisijät kurissa. Eväsleipien mutustelun lomassa jatkettiin ötököiden, nuijapäiden ja pienten kalanpoikasten tarkastelua. Viimeiseksi eläimet päästettiin takaisin veteen.
 

Sää oli eväsretkelle mitä parhain, eivätkä hyttysetkään enää kiusanneet yliopiston rantanurmikolla.

Innokkaimmat eivät malttaneet pitää taukoa juuri lainkaan.

Viimeiseksi ÖVR - ÖtököidenVapautusRintama päästi kaikki otukset takaisin omaan kotiinsa.

Vesihyönteiset ja muut selkärangattomat ovat yksi hyvä esimerkki kiehtovasta lajiryhmästä, jota voi tarkkailla helposti vaikkapa kesämökin rannalta. Erityisvälineitä ei tarvita: akvaariohaavit maksavat muutaman euron, ja otuksia on helppo kerätä valkoiseen pesuvatiin katseltavaksi. Kirjastosta voi lainata esimerkiksi Vesikirppu ja sudenkorento -oppaan, jonka piirroskuvien avulla voi tunnistaa tavallisimpia ötököitä. Kesärannan ötököitä -kirjassa on puolestaan kiehtovia tarinoita otusten elintavoista. Eräs retkeläisistä totesikin, että miksi matkustaa maapallon toiselle puolelle sukeltamaan, kun ihmeellisiä eläimiä löytyy näin läheltä!