Vaivalloiset vieraslajit

Yksi Laivaeläimet-näyttelyn teemoista on vieraslajien vaikutus ekosysteemeihin. Näyttelyssä keskitytään enimmäkseen Itämerellä tavattaviin vieraslajeihin petovesikirpusta merirokkoon, ja mehän päätimme nostaa lisäksi esille Kallavedelle asti päätyneen eksoottisen vieraslajin, villasaksiravun. Mutta täällä Kuopiossa ja Pohjois-Savossa vieraslajiongelma kiteytyy hieman toisenlaisiin lajeihin, joihin tutustuttiin eilisellä Jättiputki ja täplärapu -asiantuntijaluennolla.

Ihmisen tahallisesti tai tahattomasti levittämät vieraslajit ovat yllättävän suuri ympäristöuhka. Toinen luennoitsijamme, Metsähallituksen suojelubiologi Maaret Väänänen kertoi vieraslajien olevan toiseksi suurin syy alkuperäisten lajien uhanalaistumiseen heti elinympäristöjen tuhoutumisen jälkeen. Sitäpä en tiennytkään! Seurausten vakavuus riippuu tietenkin lajista ja sen kyvystä sopeutua uusiin elinympäristöihin. Haitallisista haitallisimpiin lajeihin on Suomessa luokiteltu jättiputki, kurtturuusu, minkki, rapurutto, koloradonkuoriainen ja espanjansiruetana. Meillä Kuopiossa ikävimpiin kasvimaailman tulokkaisiin kuuluvat jättiputken lisäksi  jättipalsami, lupiini ja terttuselja. 

 Puutarhoista voi karata vaarallisia kasveja. 

piirrokset: Seppo Leinonen

 Kun vieraslaji on onnistunut levittäytymään luontoon, sitä voi olla vaikea hävittää - ja siitä on kokemusta itsellänikin. Julistin edellisellä asuinpaikallani, Kuopion Inkilänmäellä sodan jättipalsameita vastaan. Kolmessa vuodessa sain hävitettyä lähimetsikköni palsamit koiranulkoilutuksen lomassa. Mutta yhden naisen ristiretkeni oli vain pisara meressä. Paljon hankalampi vastustaja jäi vaanimaan metsikön siimekseen. Jättiputkien torjumiseen tarvitaan monta vuotta kestävää määrätietoista kitkemistä, myrkyttämistä tai muovin alle tukahduttamista.

Järein konstein jättiputketkin saattavat siis taipua. Paljon hankalampia ovat vesistöjen vieraslajit, joista kertoi tulisieluinen jokiravun puolustaja, Itä-Suomen yliopiston rapubiologi Japo Jussila. Maailmanlaajuisesti yksi pahimmista vieraslajeista on rapurutto, Pohjois-Amerikasta peräisin oleva sienitauti. Ruttoa kantavat ravut salamatkustivat laivojen painolastivesissä Italiaan 1850-luvulla ja levisivät sieltä muutamassa kymmenessä vuodessa ympäri Eurooppaa, myös Suomeen. Eurooppalaiset ravut eivät kestäneet tautia, ja koko mantereella rapukannat romahtivat. 1960-luvulla Suomessa päätettiin istuttaa vesiin ruttoa paremmin kestävää pohjoisamerikkalaista täplärapua. Varomattomat istutukset pahensivat kotoisten jokirapujemme ahdinkoa, sillä täpläravut kantavat mukanaan vielä vaarallisempaa rapuruton muotoa. Täpläsakset ovat myös jokirapuja aggressiivisempia ja voimakkaampia, joten ne pystyvät ajamaan suomalaiset serkkunsa parhailta ruoka- ja lisääntymispaikoilta.

Täplärapu sumpussa. 

kuva: Japo Jussila

Rapuruton ja täplärapujen hävittäminen kokonaan on käytännössä mahdotonta. Jokiravun suojelemiseksi voidaan vain pidättäytyä uusista täplärapuistutuksista. Japo Jussilan tärkeimpiä tehtäviä onkin vesialueiden omistajien valistaminen.

Entä mitä tavallinen kansalainen voi tehdä vieraslajien torjumiseksi? Paljonkin. Kuka tahansa voi opetella tuntemaan haitallisimmat vieraslajit (ne ovat helppoja!), ja kaikki luonnosta tehdyt havainnot kannattaa ilmoittaa Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintoilmoitin-palveluun. Vieraslajien torjuntatalkoita järjestetään monin paikoin, ja niihin osallistuminen on helppoa ja hauskaakin. Kuopiossa kitketään tänä kesänä jättipalsameita ainakin 17.7. Neulamäessä ja 18.7. Päivärannassa. Talkootiedot löytyvät pian ilmestyvästä Kuopion kaupungin retkiesitteestä, ja toki niistä tiedotetaan sanomalehtien menovinkkipalstoilla sekä Kuopion museon & Kuopion luonnontieteellisen museon kotisivuilla.

Joten kääräistäänpä hihat ja ryhdytään toimeen!