Harppauksin kohti kesää

Näinä päivinä pitää kiirettä, jos mielii pysytellä kevään rytmissä mukana.

Leskenlehden (Tussilago farfara) kukinnot tulivat ja melkein menivät jo.

 Vasta saatiin nakattua äitienpäivänä maljakossa nuupahtaneet valkovuokot (kellä niitä on) kompostiin. Myös tienpientareiden keltaisille leskenlehdille, joita veljeni kanssa taisimme kerätä äitiä ilahduttaaksemme, on käymässä samoin. Kesää kohti mennään nyt vauhdilla: juuri äitienpäivä, J. V. Snellmanin päivä ja suomalaisuuden päivä värjäsi vastarannan koivikon hennon vihertäväksi myös kesäkonnuillani, missä poikkesin toteamassa kevään edistyneen kutakuinkin normaaliin tapaan.

Itäisin kanervakasvisuvuistamme, jo Ruotsissa hyvin harvinainen vaivero (Chamaedaphne calyculata) viihtyy mäntyä kasvavilla rantarämeillä ja aloittaa kukintansa toukokuussa.

Kevätpiipot ja rannan vaiverot kukkivat jo täyttä päätä, ja samalla rannalla kalalokkipari suunnittelee perheenlisäystä. Laiturin viereisellä rantakivellä odotti täydellinen, kunnostettu pesämalja tuttuun tapaan. Sunnuntai-iltana 12.5. maljaan tehtiin ensimmäinen muna. Keväisen illan äänimaisemaan kuului teeren soidin, käen kukunta, laulurastaan jutustelu, sammakoiden ja viitasammakoiden uhkea kuoro, kahden härkälintuparin mylvintä ja kuikan iltahuuto. 

Kaupungissa vaahterat ovat juuri puhkeamassa kukkaan. Pohjoissavolaisten lehtojen tyyppilajit kielo ja käenkaali availevat pian nuppujaan. Nyt kannattaa kulkea silmät, korvat ja mieli avoimina kevään ihanuudelle ja elämänvoimalle!

Kalalokkiparin yhteistyö sujuu saumattomasti noin kuukauden kestävän haudontaurakan aikana. Molemmat emot hautovat vuorotellen kolmea munaa.