Tornien taistoa AMERIKKALAISITTAIN

Vuosi oli taasen vierähtänyt ja oli valtakunnallisen tornien taiston sekä paekallisen tornien taeston aika. Taistot kisattiin toukokuun neljäs päivä kuluvaa vuotta.

Kisan tarkoituksena on havaita ja TUNNISTAA mahdollisimman monta lintulajia klo 5-13 välisenä aikana.

Nykyisellä joukkueellamme olimme kisanneet Maaningan Patalahden vanhassa tornissa jo useamman vuoden ja kokeneet voittoja sekä muitakin palkintosijoja, erilaisia luontoäidin tarjoamia sääolosuhteita sekä tietysti mahtavia lintuhavaintoja.

Tällä kertaa ajatuksena oli testata uutta tornivaihtoehtoa ja pienen suunnittelun jälkeen kapteenimme johdolla valitsimme kisapaikaksemme Keiteleen Hetejärven Saunaniemen tornin.

Aamulla herätys oli niin sanotusti ennen ylösnousua, eli klo 2.00. Haukottelun, aamutoimien ja eväiden valmistuksen jälkeen kello olikin jo vierähtänyt tunnin eteenpäin ja oli aika lähteä reilun tunnin kestävälle ajomatkalle.

Matka sujui leppoisasti, mutta perille päästyämme ja tietenkin edellispäivän säätä katsottuamme oli sanomattakin selvää, että kisasta tulisi sään puolesta vähintäänkin haasteellinen. Tuuli oli navakkaa ja sadetta oli luvassa niin räntä-, kuin vesisadetta ja tietenkin vaakatasoisena. Tämä oli kisahistoriamme ehdottomasti huonoin sää, että pitikin lähteä juuri tänne…

Tornissa ennen kisan alkamista lintutilannetta kartoittaessamme oli selvää, että ainoat linturyhmät, jotka todellakin hoitaisimme olisivat vesilinnut ja kahlaajat, sillä ympäröivä seutu, niin maalla kuin ilmassa, oli hyvinkin vesipitoista.

Lihakset väristen (lainaus eräältä museomestarilta) ja hampaat kalisten odotimme kisan alkua, joka oli enää vain muutaman minuutin päässä. Tästä päivästä tulisi haastava.

Ja sitten se kuului – kello on 5.00, kisa alkakoon.

Muutaman minuutin aluetta selailtuamme ja lajeja huudettuamme kaukoputken näkökenttään sattui tukkasotkien seurassa uiskennellut huomiota herättävän näköinen vesilintu, josta sain pienen kakistelun, kurkunselvittelyn ja ehkäpä muutaman voimasanan jälkeen huudettua, jotta A-A-Amerikantukkasotka.

Tätä hetkeä seurasi lyhyehkö onnittelu, kättely sekä hihkumishetki, minkä jälkeen varmistimme vielä linnun pukutuntomerkeistä ja habituksesta ettei kyseessä ole minkäänasteinen risteymä.

Amerikantukkasotka (Aythya collaris) havaittiin Pohjois-Savossa ensimmäistä kertaa.

Amerikantukkasotkan luontainen esiintymisalue kattaa Kanadan ja Yhdysvallat, sekä osin Etelä-Amerikan pohjoisosia. Saattaa tosin harhautua muuttomatkoillaan Euroopan puolelle, jopa Keiteleelle.

Lintu oli paikalla vielä illalla klo 21.00 edelleen ruokailemassa tukkasotkien kera, mutta seuraavana päivänä linnusta ei enää näkynyt merkkiäkään. Löytynee varmastikin jonkun toisen harrastajan toimesta uudelleen, mene ja tiedä, go and know, it`s how we like to say it in America…

Kirjoitti Marko Kelo