Eläköön biodiversiteetti!

Tänään 22.5. vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää. Vaikka elämme pohjoisen karussa oloissa, on meidänkin luontomme hämmästyttävän monimuotoinen. Suomessa arvioidaan elävän noin 45 000 eliölajia, ja vain noin kolmasosa niistä tunnetaan edes jollain tasolla. Lukuisat lajit odottavat edelleen löytäjäänsä. Ei tiedetä, miten ne vaikuttavat ekosysteemien toimintaan tai miten ne ovat sopeutuneet ympäristöönsä. Tutkittavaa siis riittää moneksi ihmisiäksi!

piirros: Seppo Leinonen

Metsässä suurin osa elämästä jää ensinäkemältä huomaamatta. Maaperässä, katseiden ulottumattomissa möngertelee lukematon määrä hyppyhäntäisiä, punkkeja, änkyri- ja sukkulamatoja sekä lieroja. Monet niistä tekevät korvaamattoman arvokasta hajottamistyötä - ilman niitä metsät hukkuisivat "siihen ihteensä".

Vähintään yhtä merkittävä rooli on maanalaisella seitinohuella sienirihmastolla, jota löytyy kilometri- ja tonnikaupalla jokaiselta metsähehtaarilta. Rihmasto kietoutuu yhteen puiden ja monen muun metsäkasvin juurten kanssa ja auttaa kasveja veden ja ravinteiden hankinnassa. Vastalahjaksi sieni imee kasvilta ravinnokseen sokeria. Ilman sienirihmastoja metsät olisivat tyystin toisenlaisia. Moni kasvi ei yksinkertaisesti pärjäisi, jos sienikumppanit yhtäkkiä katoaisivat. 

Entä montako sammal- tai jäkälälajia kasvaa yhdellä ainoalla kivellä? Tehokkaalla suurennuslasilla jopa yksittäisestä sammalversosta voi avautua kokonaan uusi maailma: on olemassa pienenpieniä mikrosieniä, jotka kasvavat sammalen tai jäkälän päällä. Pienimmät niistä näkyvät vain mikroskoopilla; niiden itiöemä mahtuisi pikkuruisen siitepölyhiukkasen sisään.

Omassa kotimetsässä tai takapihalla voi siis tehdä huikean tutkimusmatkan monimuotoisuuteen. Riittää, kun katsoo ympäristöään uusin silmin.