Oli ilahduttavaa havaita, että torstain (27.6.) ukonilmasta
ja vesisateesta huolimatta vesihyönteisistä kiinnostuneita lapsia sekä tietysti
vanhempia saapui reilu joukko kokoontumispaikalle.
”Ötökkäsafarilaisten” lukumäärä oli peräti 19, mikä oli
yllätys myös meille retken ohjaajille.
Myönnettäköön, että sää oli varsin haastava ukonilman läsnäollessa.
Tästä syystä jouduimme jättämään rantabiotoopin tarkastelun kokonaan pois jo
turvallisuusnäkökohdankin takia, mutta kiitos autojen takaluukkujen sekä
sadevarustusten antaman suojan, saimme aikaiseksi edes jonkinasteisen
demonstraation vesihyönteisistä.
Tutkimme Neulalahdelta aiemmin päivällä haettua näytettä,
josta lapset tarkkasilmäisinä löysivätkin koko joukon erilaisia vedessä eläviä
hyönteisiä.
Vesiperhosten toukkia löytyi useita lajeja, samoin
päivänkorentojen toukkia. Surviaissääskien toukat, sukeltajakuoriaiset,
malluaiset, vesipunkit, vesisiirat sekä
vesimittarit olivat myös hyvin edustettuina. Löytyipä sieltä yksi
vesihiipparikin, joka on läheistä sukua vesimittareille.
Näillekin em. luteisiin kuuluville hyönteisille;
vesimittareille ja vesihiipparille kotimaiset nimet toimivat myös niiden
käyttäytymistä ajatellen. Vesimittarit veden pinnalla soutaessaan mittailevat
raajoillaan kuljettua matkaa ja vesihiippari lähinnä hiippailee rauhallisesti
pintakalvolla.
Tietoisku: Suomessa esiintyy vesimittarilajeja 9 kpl ja
vesihiippareita ainoastaan se yksi laji.
Kerrottavaa toki näistä vesihyönteisistä olisi
enemmänkin, mutta jätetään jotakin tuleville retkille. Toivottavasti
seuraavalla kerralla säät suosivat ja silmin havaittava hyönteismaailma on
monimuotoisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti