Toisaalta, jotta arkitodellisuus ei virtuaaliviidakossa pääsisi unohtumaan, sosiaalisen median kanavat voivat olla myös uhkatekijä. Huonot kokemukset museoista voivat levitä keskustelupalstoilla kulovalkean tavoin. Yhtä hallitsematonta on virheellisen tiedon leviäminen, kun viestintää ei voi kontrolloida mitenkään.
Kynät sauhuten museoiden tiedottajat kirjaavat somen hyviä ja huonoja puolia.
Kuva: Janne Saavalainen
Kuva: Janne Saavalainen
Maailmalla monet suuret museot ovat jo ennättäneet hyödyntää uusia vuorovaikutuksen keinoja asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi New Yorkin Metropolitan Museum of Art on mukana uskomattoman monella sosiaalisen median kanavalla. Museon kuulumisia voi seurata Twitterissä, Facebookissa sillä on yli 300 000 fania, Flickrin kuvapalvelimelta löytyy lukemattomia kansioita näyttelyistä, tapahtumista ja muusta museon toiminnasta, ja YouTubessakin museolla on oma kanavansa videoineen. Mielenkiintoisin sovellus on mielestäni My Met Museum -palvelu. Museovieras voi luoda itselleen omat tunnukset sivustolle ja koota lempiteoksistaan oman galleriansa. Palvelussa on myös kalenteri kiinnostavia tapahtumia varten, joista toimitetaan muistutuksia asiakkaan sähköpostiin tai puhelimeen.
Metropolitan Museum on tietenkin aivan eri kokoluokkaa kuin meidän piskuiset museomme. Mutta ehkäpä joitain käytäntöjä voisi soveltaa täälläkin. Esimerkiksi Facebookissa muutamat "fanimme" ovat intoutuneet esittämään ideoitaan seuraavien vuosien näyttelykalenteriin. Flickrissä puolestaan on tällä hetkellä vain asiakkaiden ottamia kuvia - mikä estäisi meitä lisäämästä sinne joitain omia pressikäyttöön tarkoitettuja kuvia? Ja kun esittelyvideo Kuopion museosta valmistuu, jokin pätkä siitä voitaisiin kenties julkaista YouTubessa. Ellei joku intoudu tekemään meistä esimerkiksi musiikkivideota Seurasaari Rapin tapaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti